Arkisto: elokuu 2008

Mielenkiintoinen kirja

keskiviikkona 27. elokuuta 2008

Kävin sunnuntaina vaimon puoleisen suvun sukujuhlissa. Sukujuhlat ovat siitä hyviä, että siellä näkee ja tapaa ihmisiä, joita ei ole koskaan nähnytkään. Samoin yllättyy ihmisistä, joiden ei ole tiennyt kuuluvan johonkin tiettyyn sukuun.

Synnyinseutuni Simpeleen ihmiset ovat ahkeroineet kotiseutunsa eteen monella tapaa. Yleensä sen puolen ihmiset ovat kotiseuturakkaita ja antavat arvoa kaikelle ja kaikille, jotka tekevät sen eteen jotain, mikä yhdistää heitä omiin juuriinsa ja ommaa sakkii. On hienoa sanoa kuuluvansa edelleenkin siihen samaan joukkoon, jos ei aina niin fyysisesti, mutta henkisesti ainakin.

Niin, se kirja….. mihin otsikossakin jo viittasin.

Edellä mainitsemassani sukujuhlassa oli tilaisuus ostaa ennakkoon, tänään ilmestyvä Simpeleen Karjalaisseuran 60-vuotisjuhlajulkaisu -Kun raja pirstoi Karjalan. Kirja sisältää lähes 50 eri kirjoittajan muistelmia sota-ajasta ja sitä seuranneista pulavuosista. Kertomukset ovat realistisia kokemuksia ihmisten omasta- ja muiden, heitä lähellä olevien ihmisten elämästä. Kirjaa lukiessa kulkevat tutut maisemat silmien editse ja parasta mitä lukiessa voi kokea, on siihen elämäntilanteeseen ja aikaan, sekä elinympäristöön samaistuminen. Lukija huomaa elävänsä kertojan mukana, niin iloissa kuin suruissakin. Muistelot, joiksi kirjoituksia kirjassa kutsutaan, ovat jokaisen kirjoittajan itsensä näköisiä ja tuntuisia. Osa muisteloista on kirjoitettu sillä seudun ominaisella murteella, josta eräs kirjoittaja toteaa -Iha tulloo suu makkiiks ko saap sitä haastaa!

Tätä kirjaa lukiessa ei jäänyt epäselväksi eräs asia, josta jo tuolla muualla olen maininnutkin. Sanoin kuuluvani joukkoon, joka ei ole mistään kotoisin. Pyörrän ehdottomasti tuon toteamukseni. Kirjan luettuani olen löytänyt sen punaisen langan, jota seuraamalla juureni ovat uudelleen löytyneet ja tiedän tarkalleen mistä olen kotoisin. Lopotin kaksikerroksiset puutalot ja myöhemmin ”Kapkaupungin” suorat talorivit iloisine ihmisineen nousevat muistoihin. Näen mielessäni, kuinka pellavapäinen viisivuotias poikanen, joka on karannut kotoaan isänsä perään rakennustyömaalle, katselee lautatapulin takaa, ahkeria uuden kodin rakentajia Kotitiellä. Joku miehistä huomaa pellavapään ja huutaa hänet pois piilostaan muiden joukkoon.

Kirjan monissa kuvissa näkee paljon tuttuja kasvoja ja heitäkin, joista on vain kuullut, mutta ei ole nähnyt. Sukulaisiakaan ei kirjan sivuilta puutu. Suuriin sukuihin kuuluvana ei voi välttyä kohtaamasta sukulaisiaan yllättävissäkään paikoissa. Isoäitini aina iloiset kasvot ja Teuvo setäni, yksi kahdeksasta veljeksestä, suvun miehille tyypillisellä muikealla ilmeellä varustetut kasvot, olivat kirjan iloisin elämys. Teuvon moottoripyörä- ja veneharrastusten vuoksi sukulaiset pelkäsivät hänen kuolevan nuorena, mutta toisin kävi. Muut veljekset menivät ennen häntä. Lähtöjärjestys oli päätetty muualla.

En malta olla lainaamatta kirjan erästä kohtaa, joka kuvaa hyvin kirjan henkilöiden elämää ja sitä, miten vaikeuksienkin keskellä voi elää heille tyypillistä ihmisläheistä elämää. Ehkä siitä on jotain tarttunut meidän, jälkeläistenkin sisuksiin, vaikka sitä ei aina päältäpäin huomaisikaan.

Kirjoittaja on isäni serkku Raili Loima ja hän kertoo: ” Myöhemmin olen oivaltanut, että Simpeleen ihmiset olivat ainutlaatuisia, niin hyväksyviä ja vieraanvaraisia. He olivat karjalaisia koko ajan, yötä päivää. Taitavuus ja luovuus näkyivät soitossa, laulussa, talonrakennuksessa, veneenveistämisessä, kankaankutomisessa, ompelussa, ruoanlaitossa, siisteydessä ja kauneudentajussa. Kondratjeffit (isäni suku) ja Kokkoset (isän äidin suku) olivat monitaitoisia ihmisiä. Lähimmäisen auttaminen oli yksi niitä arvokkaimpia ominaisuuksia, joita Simpeleen ihmisissä oli. Tiedän myös, että he rukoilivat paljon. Eräs arvostamani ihminen sanoi minulle kouluaikaan: ”Suomi pärjäsi sodassa niin hyvin, koska kansa rukoili”.
ps:Suluissa olevat kommentit ovat omiani.

Joissakin ihmisissä konkretisoituu tuo kaikki, mitä edellä on kerrottu. Isoäitini, jos kuka oli myös, monen muun ohella, ihminen, joka piti huolen omistaan. Tulivatpa he sitten yöllä tai päivällä. Aina oli vastaanotto yhtä lämmin. Nälkäiset syötettiin, juomistakin tarjottiin, vaikka siitä aina ei tulijalla näyttänyt olleen puutetta. ”Paist`potti” ilmestyi pöytään kylmäkomeron kätköistä, oli vuorokauden aika mikä tahansa. Elon myrskyissä ryvettyneet ulsterit ja muut kamppeet huollettiin. Hyviä neuvojakin annettiin, jos tiedettiin niitä tarvittavan ja tarvittiinhan niitä, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Yleensä enemmän. Mummon ortodoksisuus näkyi hänessä ja ikoni tuohuksineen ja lampukat huoneen peränurkassa antoivat meille lapsille ihmettelyn aihetta moneksi kerraksi. Pietiläisen kaupan edessä 50-luvulla olleesta kioskista mummon ostamat keltaiset kermajäätelötikut olivat maailman parhaita, eivätkä unohdu koskaan. Kermaa ei silloin säästelty lastenkaan syömisissä. Mikä parasta, silloin ei vielä jaoteltu suuhunpantavia terveellisiksi ja epäterveellisiksi. Kaikki mikä oli suussa hyvää, oli terveellistä ja se näkyi lasten kasvoilta. Ei kuitenkaan ylipainona, koska liikuntaa piti olla. Jos istuit vähän aikaa yksin paikallasi, kysyttiin heti, -olet sie kippii ko sie et ole muihe kans leikkimäs?

Joitakin kirjoja pitää muita parempina ja tämä on yksi niistä parhaimmista, ellei paras. Olen melko ronkeli luettavani suhteen ja valitsen kirjani tarkkaan. Jotkut kirjat vetävät puoleensa ja toiset taas hylkivät. Itse tosikkona ja jopa ”yksniittisenä” olen huumorin ja realismin ystävä. Niitähän elämä parhaimmillaan sisältää. Nyt viimeksi lukemani kirja on täyttä realismia, eikä siitä pientä huumorinpilkettäkään puutu. Sitä on ollut mukana määräannos menneiden sukupolvienkin elämässä, meidän onneksemme. Ehkä meitä jälkipolviakin olisi pienempi joukko, elleivät esi-isämme ja äitimme olisi osanneet elää pieni pilke silmäkulmassaan, kaiken synkkyydenkin keskellä. Jokaisella seudulla on oma sisäinen, ellei peräti sisäänlämpiävä huumorinsa, joka ei heti ulkopuoliselle aukea. Joukosta erottuvat huiput, kuten muillakin aloilla. Näitä ”koiranleukoja”, kuten sanotaan, ei meidänkään suvuista ole puuttunut.

Alla oleva kuva on napattu kirjasta -Kun raja pirstoi Karjalan. Simpeleen Karjalaisseura ry:n 60-vuotisjuhlajulkaisu. Kuvan ottohetkellä vuonna 1939 Kontiokorvet olivat vielä Kondratjeffejä. Nimi vaihtui vuonna 1944.
(Kuvan ja tekstin saat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)

kokkosen-naisia.JPG

Yhteiskuntaoppia

perjantaina 15. elokuuta 2008

Yksi mielenkiintoisimmista oppiaineista lukiossa on yhteiskuntaoppi. Yhteiskuntaoppi perustuu moneen tieteenalaan kuten valtio-oppiin, sosiologiaan, oikeustieteisiin ja sosiaalitieteisiin.

Kuka on kansalainen, kysyy oppikirja heti ensimmäisillä sivuillaan ja vastaa siihen. Yksittäinen ihminen on kansalainen. Minäkin olen siis tämän suomalaisen yhteiskunnan alku ja juuri, eli kansalainen.
Olen myös samalla EU:n kansalainen. Vaikka olenkin EU:n kansalainen, niin en siitä huolimatta ole kaikkien Euroopan unioniin kuuluvien maiden kansalainen. Hyvä niin, olisi erittäin hankalaa olla 27- maan kansalainen samaan aikaan. EU:n ulkorajaa ylittäessä olisi hankalaa luetella kaikki maat, kun kysytään kansalaisuutta. Jos kaikkia maita ei muistaisi, niin pääsisikö ulkomaille ensinkään. Pitäisi kääntyä rajalta takaisin ja bensa jäisi ostamatta, jos sattuisi bensanhakumatkalla olemaan.

Minulla olisi oikeus muuttaa täältä mihin EU-maahan tahansa. Voisin lähteä vaikka tältä istumalta johonkin hyvältä tuntuvaan unionin maahan. En nyt kuitenkaan lähde, kun en tiedä onko parempaa maata olemassakaan, kuin tämä Suomi. Suomi on hyvä maa asua ja tätä kannattaa puolustaa, sanoi Adolf Enroth`kin. Ketä uskoisimme, ellemme häntä ja aikanaan Kekkosta. Nyt ei aina tiedä kehen uskoa. Olisiko jo aika ryhtyä uskomaan itseensä?

Suomen kansalainen on vapaa ilmaisemaan mielipiteensä ja hän on myös vapaa osallistumaan, tai olla osallistumattakin. Meillä ei ole pakkovaltaa, joka käskee tekemään milloin mitäkin, yleensä sitä, mitä emme itse haluaisi. Meillä on velvollisuuksia, kuten oppivelvollisuus ja veronmaksuvelvollisuus. Useimmat näistä velvollisuuksista ovat myös oikeuksia, kuten oikeus opiskeluun ja oikeus veronmaksuun. Veroja maksamalla osallistumme tämän maan rakentamiseen, jokainen kykynsä mukaan. Veronmaksukyky ei aina korreloi maksuhalun kanssa.

Yksi tärkeimmistä velvollisuuksista on tämän maan puolustaminen. En tarkoita yksinomaan aseellista puolustamista. Oman maansa puolustamista on myös pyrkimys elää rauhanomaisesti naapurimaiden kanssa. Nythän on niin, että tänne on vapaa pääsy ilman aseita, joten aseet kannattaa jättää tänne tulijan rajalla narikkaan. Ovet ovat auki länteen, etelään ja pohjoiseen. Idästäkin pääsee nykyisin tänne helposti, kuin marketin toilettiin, jonka ovi aukeaa euron kolikolla.

Kansalaisella on myös oikeuksia, joihin jo edellä viittasin. Oikeudet ovat kirjattu jopa perustuslakiin. Nämä perusoikeudet koskevat kaikkia Suomen kansalaisia. Tärkeimpiä kohtia perustuslaissa on yhdenvertaisuus lain edessä. Ketään ei saa syrjiä ja kaikilla on oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Jokaisella meistä on sananvapaus sekä oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voimme missä tahansa julkaista mitä tahansa. Tiedotusvälineillä, myös esim. täällä netissä on oikeus päättää siitä mitä heidän sivuillaan julkaistaan.

Jokaisella meistä, joka ei itse kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Vastuu luonnosta ja ympäristöstä kuuluu meille kaikille. Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Lisäksi, julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta ja edistettävä työllisyyttä. Monikohan voi sanoa edellä mainittujen toteutuvan 100%:sti. Mitä sanovat ne 30000 syrjäytettyä nuorta, jotka eivät ole saaneet peruskoulun jälkeen opinto- tai työpaikkaa? Onko heidän perusoikeutensa toteutunut?

Onko meilläkin niin, että mitä suuremmat tulot ja omaisuus, sitä paremmin toteutuvat myös perusoikeudet.

Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen ilman, että kansalainen ei päivittäin joudu elämään niiden menettämisen pelossa. Julkisen vallan on käytettävä valtaansa kansalaisten oikeuksien vahvistamiseksi, eikä heidän oikeuksiensa kaventamiseksi. Julkisen vallan on pidettävä huoli siitä, etteivät kansalaiset joudu taloudelliseen ahdinkoon, jatkuvien elintarvikkeiden- ja palveluiden hintojen nousun vuoksi. Julkisen vallan on torjuttava kaikki yhteiskunnan sisällä olevien palveluiden tarjoajien kohtuuttomat hintojen korotuspyrkimykset. Kansalaisten riistäminen kaikissa muodoissaan on oltava kiellettyä. Toinen Suomen kansalainen ei saa hyötyä kohtuuttomasti, toisen kansalaisen kustannuksella. Tämä koskee kaikkia, myös suurten yritysten johtoon kuuluvia- ja osakkeiden omistajakansalaisia, erityisesti sähkö- vesi- ja lämpöyhtiöitä. Öljy-yhtiöistä puhumattakaan. Yrityksiä on kuitenkin voitava johtaa kannattavasti, mutta niitä ei saa pitää kansalaisen riiston välineenä. Toisten kansalaisten ja yritysten hyvinvointi on myös minun hyvinvointia.

Perusoikeuksista voidaan säätää poikkeuksia Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen tai siihen rinnastettavien kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana. Poikkeusoloksi ei saisi katsoa julkisen vallan taitamattomasta sosiaali- ja talous- ym. politiikan hoidosta kansalaisille syntyviä ongelmia. Mitä paremmin julkinen valta toimii ja hoitaa yhteisiä asioitamme, sitä paremmin me kansalaiset voimme.

Jokaisella kansalaisella on oikeus unelmoida vapaasti paremmasta ja turvatummasta tulevaisuudesta. Jokaisella kansalaisella pitää olla oikeus elää ilman pelkoa siitä, että hänen vapauttaan ja oikeuksiaan poljettaisiin, markkinatalouden- tai minkään ideologian nimissä.

Meillä on myös 18 vuotta täytettyämme, vapaus-, oikeus- ja jopa velvollisuus äänestää oman poliittisen tai muun parhaaksi katsomamme näkemyksen mukaisesti.

Jos kansalainen tuntee, että hänen vapauttaan ja ihmisarvoaan kunnioitetaan, hän myös itse tuntee vastuunsa yhteiskuntaa ja muita kansalaisia kohtaan.

Vapautta on myös oma lippu oman talon salossa.
”Sininen on taivas, ……siniset on silmänsä sen……”

Kuva:Kalevi Kontiokorpi
p4273203.JPG

Ötökkäoppia

lauantaina 9. elokuuta 2008

Lukiossa opiskellaan biologiaa. Ensimmäisellä kurssilla tutustutaan eliömaailmaan.

Sain tänään käytännössä tutustua yhteen eliömaailman edustajaan, punkkiin eli puutiaiseen. Löysin punkin sattumalta, kuten ne yleensä löytyvätkin.

Sanotaan, että jos sauna ja terva eivät tautiin auta, niin tauti on kuolemaksi. Minulla on suuret mahdollisuudet jäädä henkiin tästä puremasta, jos tuo sanonta pitää paikkansa. Löysin nimittäin punkin saunassa. Oli löytänyt tiensä nivustaipeeseen. Sain sen irrotettua hyvällä terva- shampoolla, jota käyn hakemassa vuosittain 3 litran astian shampoon valmistajalta. En erityisesti punkkien irrottamiseen, vaan aivan normaaliin hiusten pesuun. Tämänpäiväinen koe kuitenkin todisti tervan soveltuvan myös punkkien irrottamiseen. Tässä olisi markkinarakoa punkkitervan pullottajalle. Terva pieneen pulloon ja hintaa 10 euroa. Pieni provisio kirjoittajalle riittää. En ole rahanahne.

Vaaleita hiuksiani terva ei ole tummentanut. Miespuolisten blondien älykkyyttä en ole kuullut kyseenalaistetun pelkästään hiusten värin perusteella.

Katsoin ”Punkkinetistä” tietoa punkeista ja niiden käyttäytymisestä. Asiantuntija totesi mm. ”Kyytiin hyppäämisen jälkeen ihon lämpö ohjaa tämän sokean hämähäkkieläimen veriaterialle.” Ennen sanottiin, että kyllä sokea kanakin jyvän löytää, nyt pitää todeta myös, että kyllä sokea punkkikin löytää.

Oli muuten hankalassa paikassa. Yritin katsoa peilillä, näkyykö punaista rengasta. Punaista en nähnyt. Tuli mieleeni, että digikuvausta harrastavana voisi kuvata alueen ja lähettää sähköpostin liitteenä terveyskeskukseen tarkempaa analyysiä varten. Idea on vapaasti käytettävissä. Säästyneellä käyntimaksulla saa puolitoista litraa tervashampoota.

Lohdutuksena purruksi tulleille annetaan netissä erilaisia ohjeita, kuten -ei tarvitse säikähtää jos punkki puree, mutta sitten todetaan, että ”myöhemmin voi tulla erilaisia hermosärkyjä ja puutosoireita, tavallisimpina kasvohermon halvaantuminen sekä nivelsäryt ja -tulehdukset.” Pieni elukka, mutta paha tauti.

Ei tarvitse säikähtää…….

Punkista minulla ei ole kuvaa, mutta kuvassa oleva hyönteinen saa toimittaa tällä kertaa punkin virkaa.

Kuva:Kalevi Kontiokorpi
hyonteinen.JPG