Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

Oliko Suomi ”suomettunut” kylmän sodan aikana?

Kysymys liittyy historiankurssin keskustelutehtävään. Oman ikäluokkani edustajille käsite ”suomettuminen” on itsestään selvä. Liittyyhän se lähes 30-vuoden ajanjaksoon omassa elämässämme.
Vähitellen suomettuneena ei välttämättä itse huomannut olevansa suomettunut. Jäänteitä siitä on vieläkin olemassa, eikä siitä pääsne täysin eroon koskaan. EU:n tuella voisi järjestää vieroituskursseja vanhemmalle väestölle, mutta siinäkin on omat vaaransa. Paheiden summahan on vakio, kun yhdestä pääsee, niin toinen tulee tilalle. Oliko suomettuminen sittenkään kovin suuri pahe?

Vuoden 1956 kesä on jäänyt mieleeni hyvin. Olihan Kekkonen valittu Suomen tasavallan presidentiksi maaliskuussa. Ei valinta 10-vuotiaan elämää hetkauttanut suuntaan, eikä toiseenkaan muuten, mutta kylän pienempien lasten suusta kuului usein loru, -Hei mambo, tehdäänkö Kekkosesta luuranko! Huutajat eivät ehkä tienneet, kuka Kekkonen oli, vielä vähemmän käsittivät lorun sanomaa. Olivat kai kuulleet vanhempiensa puheista ja radiosta Kekkosen nimen ja vähän suuntaa antavia kommenttejakin. Tuon lorun perusteella ei voinut päätellä kenen kannattajia kunkin huutajan perhe oli. Luulen huutajien jakaantuneen tasan Kekkosen kannattajien ja vastustajien kesken. Ehkä kuitenkin, Fagerholmin kannattajia oli yksi enemmän, joten tällä porukalla ei Kekkosta olisi valittu.

Nuoremman polven historian opiskelijat eivät välttämättä tiedä, mitä tuo suomettumiskäsite pitää sisällään, mikä on luonnollistakin. Eiväthän useimmat heistä olleet vielä syntyneetkään Kekkosen presidenttikaudella. Presidenttikausi päättyi Kekkosen sairastumiseen vuonna 1981.

Kurssin edetessä on ollut miellyttävää havaita, kuinka tietoisuus Kekkosesta on lisääntynyt ja usein nuori opiskelija onkin todennut, ettei ole tiennyt suomettumisesta mitään ennen tätä kurssia.

”En häpeä tunnustaa että aiemmin termi ”suomettuminen” ei ollut minulle tuttu.” Kirjoittaa eräs historian opiskelija. Kirjoitus jatkuu: ”Urho Kekkosen merkitys presidenttinä oli minulle hämärän peitossa. Nyt kun olen lukenut keskustelualueen viestejä sekä perehtynyt asiaan muualla, ymmärrän Kekkosen merkityksen Suomelle presidenttinä sekä rauhanpoliitikkona…….Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen syntyneenä luulisin että Suomi on ollut suomettuneena ja että siitä on ollut Suomelle oikeastaan lähinnä hyötyä. Säilyimmehän itsenäisinä kylmän sodan ajasta ilman konflikteja ja siitä kiitos kuuluu pääosin Kekkoselle.” Tämän selvemmin ei asiaa voine sanoa.

Itse katsoisin suomettumisesta olleen Suomelle hyötyä enemmän kuin haittaa. Hyötynä näen sen, että hyvät suhteet Moskovaan pystyttiin ylläpitämään, lähinnä Kekkosen ansiosta. Kekkonen oli luonut hyvät henkilökohtaiset suhteet Neuvostojohtajiin, mitä venäläiset arvostivat ja arvostavat edelleen. Hänellä oli lähes diktaattorin valta Suomessa, hyvien Moskovan suhteidensa ansiosta??. Väitetään hänen käyttäneen näitä suhteita hyväkseen, niin sisäpoliittisten- ja myös henkilökohtaisten tavoitteidensa ajamiseen. Samassa paketissa kaikki.

Suomen nykyisen presidentin, Tarja Halosen Venäjän suhteiden ylläpitämistä vaikeuttaa sukupuolikysymys. Venäläiset ovat vanhoillisia tässä asiassa. Halonen on kuitenkin, käsittääkseni hoitanut suhteista hyvin sen osan, mikä presidentin tehtäviin viran puolesta kuuluukin hoitaa. Ehkä enemmänkin puhelimitse, kuten suomalaisilla on nykyisin tapana. Puhelimen välityksellä ei kuitenkaan presidentit voi saunoa, metsästämisestä ja kalastamisesta puhumattakaan. Putin harrastaa judoa ja on opiskellut oikeustieteitä. Medvedev ja Halonen ovat myös oikeusoppineita, joten yhteinen sävel löytynee tältä alueelta. Medvedev pitää klassisesta rock-musiikista. Yhteisiä puheenaiheita saattanee löytyä myös vastauksesta, jonka Tarja Halonen on esittänyt lasten kysymykseen: -Mitä presidentti Halonen harrastaa? ”Harrastan monia asioita, kuten liikuntaa ja kuvaamataiteita. Käyn mielelläni teatterissa ja pidän myös puutarhanhoidosta – minulla on edelleen oma siirtolapuutarhamökki.” Putinin ja Medvedevin en tiedä harrastavan puutarhanhoitoa nykyisin, mutta luulen heidän olevan asioista perillä, koska venäläiseen kulttuuriin on aina kuulunut perinteisesti pieni-, tai suurikin puutarhapalsta maalla, datshoineen.

Suomen pääministerillä olisi miljoonan ruplan paikka, mutta nykyisen pääministeri Vanhasen henkilökohtaiset ominaisuudet, eivätkä välttämättä taidotkaan riitä täydelliseen yhteistyöhön Venäjän johtajien kanssa. Pitäisi olla Kekkosen luonne, kyky ja taidot, Venäjän ja Suomen suhteiden hoidossa. Toivotaan seuraavan hallituksen pääministeriksi henkilöä, jolla nämä ominaisuudet ovat, se olisi suuri etu Suomelle. Toisaalta, ajat ovat Kekkosen ajoista muuttuneet. Nykyisin suhteiden hoito ei ole pelkästään valtionjohdon käsissä. Monet henkilöt liike-elämässä ja järjestöissä tekevät ansiokasta työtä tällä saralla. Ts. suhteet Venäjään ovat laajemmalla pohjalla, kuin Kekkosen aikana.

Suomen ja Venäjän johto tapaavat liian harvoin nykyään. Pelkät omenamehukekkerit eivät aina riitä venäläisessä kulttuurissa. Suomalaiset itse herkästi opettavat, muista kulttuureista tulleita vieraitaan, että pitää toimia maassa maan tavalla. Koskeeko tämä myös suomalaisia itseään, kun he menevät esim. Venäjälle? En tarkoita tällä, että pitäisi opetella alkoholin käyttöä venäläisittäin, mutta pientä joustoa voisi hyväksyä siinäkin asiassa, vaikkapa vain vierasvarana. Venäläinen kulttuuri ei suosi täysraittiutta. Todistettavasti yksi tällainen täysraitis on olemassa, mutta hänkin on vain sitä olosuhteiden pakosta. Häntä voi käydä ihmettelemässä omassa mausoleumissaan, punaisella torilla Moskovassa.

Kurssin aiheeseen liittyen, olen ottanut esille kirjahyllystämme ”Kekkosen myllykirjeet ” ja toisena ”Muutoksen vuosikymmenet”. Molemmille on paikka Paasikiven muistelmien vieressä, jotka hankin Itäkeskuksen kirja-alesta. Samaan hyllyyn pitäisi vielä saada mahtumaan kirpparilta hankkimani Väinö Tannerin ”Sillanrakentaja”. Nämä eivät vielä riittäne todistamaan kotiani kulttuurikodiksi, mutta lähelle päästäneen, kun vielä lisätään kirjaluetteloon antikvariaatista hankkimani Solzenitsynin ”Ivan Denisovitsin päivä”. Kriteerin täyttäminen edellyttää tietysti näiden kaikkien lukemista.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Kekkonen

Muutoksen vuosikymmenet osassa ”Luottamuksen lujittaminen” on vielä nykypäiväänkin sopiva tosiasia, eräästä Kekkosen vuonna 1943 Tukholmassa pidetystä puheesta:

”Sille seikalle, että tämä suurvalta (Silloin Neuvostoliitto,nyt Venäjä) on naapurimaamme, me emme mahda mitään. Tästä tosiasiasta lähtien meidän on tehtävä johtopäätöksemme.”

Nyt elämme vuotta 2008, mutta tilanne tältä osin ei ole muuttunut miksikään.

Vuonna 1975 Kekkonen kertoo kirjassaan aiheesta edelleen: ”Hahmotellessani tästä väistämättömästä lähtökohdasta Suomen ulkopolitiikkaa sodan päätyttyä torjuin jyrkästi sellaisen vaihtoehdon, että pyrkisimme etsiytymään Neuvostoliiton/Venäjän vastaisten voimien rintamaan, koska Suomi silloin muodostuisi Neuvostoliitolle/Venäjälle vihamielisen suurvaltaryhmän eteen työnnetyksi tukikohdaksi, joka joutuisi aina taistelutantereeksi, milloin tahansa siitä riippumattomat suurpoliittiset ristiriidat johtavat sotaan.”

Onko mikään tästäkään muuttunut?

Paasikiveä käsittelevässä osuudessa, Kekkosen kirjassa ”Muutoksen vuosikymmenet” Kekkonen kertoo Paasikiven usein lukeneen yölukemistona Florinskyn kirjaa ”Venäjän historia”. ”Paasikivi suorastaan piinasi itseään Suomen ja sen itäisen naapurin välisten suhteiden selvittelyllä. Hän saattoi tulisen temperamenttinsa mukaan raivota selostaessaan jotakin yksityiskohtaa, jossa vanha tsaari-Venäjä tai Neuvostoliitto oli hänen mielestään menetellyt väärin Suomea kohtaan, mutta pian hän siirtyi pääteemaansa: tärkeintä Suomelle on ja tulee olemaan hyvien suhteiden säilyminen Venäjään,” kertoo Kekkonen kirjassaan.

-Kirjeitä myllystäni kirjassaan Kekkonen kertoo myös erään tapahtuman Seurasaaresta, jossa hän usein ulkoilutti koiriaan:

”Kekkonen oli koiransa kanssa kävelyllä Seurasaaressa. Häntä vastaan tuli kaksi herrasmiestä, joiden kesken syntyi ohituksen jälkeen seuraava keskustelu:
A: Mikä se tuo oli?
B: Venäläinen vinttikoira.
A: Kyllä mä nyt toki Kekkosen tunnen, mutta mä tarkoitin tota koiraa.”

Kekkonen oli omanlaatuisensa humoristi. Kun lukee hänen tekstejään tämä käy ilmi useissa hänen kirjoituksissaan ja kansalaisille lähettämissään kirjeissä. Hänen asioiden käsittelynsä on asiallista ja kirjoitustyylinsä pääsääntöisesti asialinjalla pitäytyvää. Kirjeiden sävy on saajan ja myös asian mukaan tarkoin harkittu. Usein niihin liittyy jokin pieni, lähes huomaamaton sutkaus tai muu humoristinen yksityiskohta, jonka vain saaja ymmärtää huumoriksi. Tässä olisi jollekin tutkijalle mielenkiintoinen tutkimusaihe: ”Kekkonen humoristina.” Lähdeaineistoa ei tulisi puuttumaan.
Tätä puolta Kekkosessa olen itse ihaillut eniten.

”Professori Ilmari Turja
Helsinki

Hyvä veli,
Kirjeessäsi luen, että olet Rooman matkallasi hävittänyt matkalaukkusi. Osanottoni.
Mutta tunnen muitakin sivistyneitä insinöörejä ja näytöskirjailijoita, jotka humalapäissään hävittävät kamppeensa….”

Urho Kekkonen, -Muutoksen vuosikymmenet on luettava kirja. Suosittelen, etenkin nuoremmille opiskelijoille ja miksi ei meille vanhemmillekin. Kirjaa ei ole rasitettu liialla sivumäärällä ja se on runsaasti kuvitettu. Kirjan lukaisee hetkessä, mutta sen herättämät ajatukset jäävät muhimaan pidemmäksi aikaa. Luettuaan kirjan, herää useita uusia kysymyksiä, mutta kysymykseen, -Oliko Suomi ”suomettunut” kylmän sodan aikana, lukija saa vastauksen luettuaan kirjan puoleen väliin ja asia vahvistuu edelleen, viimeisille sivuille edettäessä. Vastaus ei tule valmiina, oli/ ei ollut muodossa. Lukekaa kirja, niin voitte itse päätellä asian oikean laidan.

Vuonna 1984 oli Espoon Dipolissa Neuvostoliiton avaruustekniikkaa esittelevä näyttely, josta kuva. Kuvassa oikealla tutkailee erästä avaruuslaitetta, silloinen ulkoministeri Paavo Väyrynen.
Miksi Väyrynen, Kekkosta käsittelevässä jutussa? Väyrynen oli Kekkosen oppipoika ja hänestä olisi tullut jopa Kekkosta parempi Kekkonen, mutta kansan kannatus ei riittänyt.

Kuva: Kalevi Kontiokorpi
avaruusnayttely-small.JPG

Jätä vastaus