Tulevalla viikolla olisi vielä tarkoitus kertailla terveystietoa kirjastossa työpäivien jälkeen. Saa nähdä, riittääkö energia, mutta yritän ainakin. Englannin osalta tyydyn pänttäämään prepositioita ja jokunen vanha koekin pitäisi harjoituksen nimissä tehdä. Ja minä kun olin niin vakain aikein aloittamassa valmistautumisen ajoissa… Noh, näin siinä aina tahtoo käydä. Saa nähdä, tarttuuko päähän enää mitään oppia tässä vaiheessa.

Muikku ui paitaan

Otavan Opiston on nettilukiolaisten toiveesta avannut oman verkkokaupan. Nettilukion oma syysmallisto on nyt julkistettu ja muikkuisia T-paitoja voi tilata verkkokaupasta suoraan kotiin osoitteessa http://otavanopisto.spreadshirt.fi/

Otavan Opisto ISL

Otavan Opiston Second Life -tontin avajaisia vietettiin 20.8.2010. Paikalla oli väkeä runsain määrin ja jokunen nettilukiolainenkin siellä tuli tunnistetuksi.
Nettilukiolaiset saavat lisää opastusta toisen elämän saloihin torilla syyskuun lopussa, ja lokakuun alussa pidetäänkin Opiston tontilla jo nettilukiolaisten tanssiaiset. Torilla ja Muikun keskusteluissa mietitään yhdessä, miten haluaisimme ja voisimme Second Life hyödyntää myös opiskelussa ja oppimisessa.

Nettilukion virtuaalisissa toritapaamisissa treenataan syyskuussa myös kielten yo-kuunteluihin ja mm. jaetaan hyviä kaunokirjallisia lukukokemuksia sekä vinkkejä.

Uusia toimijoita

Kesäkuun rekryseminaari oli hedelmällinen ja sen satoa on päästy nyt syksyllä jo korjaamaan. Uusia opetuksen ja oppimisen polkuja ovat tulleet kanssamme raivaamaan verkkopedagogit Tiina Airaksinen ja Milla Tuominen. Tiina on vahvasti mukana ilmiöissä ja Millan työn painopiste on ilmiöiden lisäksi äidinkielen ohjaamisessa. Verkko-ohjaajamme Eveliina Pöysti on palannut riveihin hoitovapaaltaan ja luotsaa nyt Koposen Heikin vuorotteluvapaan ajan nettiperuskoululinjaa yhdessä Lappalaisen Sannan kanssa.

Kaupunkien rytmit

Kaupunkien rytmit ovat tahdittaneet uuden lukukauden alkua sekä Otavan kampuksella että verkossa. Ilmiön toinen vetäjä Jaakko Lehtonen kirjoittaa ilmiöpohjaisen oppimisen ympäristössä kaupungeista näin:

“Maailman rytmit tulevat kaupungeistä, joissa jo yli puolet maailman asukkaista asuu. Ihmiset, raha, työpaikat ja päätöksenteko keskittyvät kaupunkeihin. Siksi onkin tärkeää pohtia, miten kaupunkimme toimivat meidän ihmisten ja ympäristön hyväksi.

Kaupungit asukkaineen kuluttavat luonnonvaroja yhä hurjemmalla tahdilla ja kiihdyttävät kasvihuonepäästöjen syntyä. Jotta me kaupunkien asukkaat pysyisimme ympäristön ja luonnonvarojemme mitoissa, tulee meidän paneutua yhä tarkemmin siihen, miten elämme ja suunnittelemme arkeamme – yhä useammin kaupungeissa.”

Kansalaisvaikuttaminen näkyy ja tuntuu syksyn ensimmäisessä ilmiössä vahvasti. Vaikuttamisen makuun päästiinkin jo viime viikolla kaupunkilarpin aikana. Larppaajat jalkautuivat Mikkelin kaupungin keskustaan muutamaksi päiväksi ja heidän tekemisensä jäljet näkyvät Kaupungin Syke -nimisessä verkkolehdessä. Larppiporukka koostui lähinnä Otavan Opiston eri linjojen lähiopiskelijoista.

Kaupunkien sykkeen jälkeen ilmiörintamalla tulee nälkä ja jano. Samaan aikaan ihmetellään sitä, millainen mahtaa olla ihminen2.0.

30.8.2010 Taru

Silti on kumma olo. Vielä pitää yrittää päntätä kirjoituksiin ja selvitä niistä jollakin lailla läpi, mutta onko tämä sitten tässä? Sittenkö olen ihan tosiaan käynyt lukion? Varmaan jonkin aikaa menee jo sen ymmärtämiseen, että homma alkaa olla loppusuoralla, sillä kun kolme vuotta on miltei joka päivä tehnyt jotakin kurssia tai ainakin käyttänyt Muikkua, niin ihan heti ei ymmärrä, että kohta alkaa olla valmista.

Minkähänlaista elämä mahtaa olla nettilukion jälkeen? Viime viikolla ystäväni kanssa kahvitellessa keskusteltiin kyllä jo, miten monia tavattoman kiinnostavia opintoja sitä Avoimessa yliopistossa onkaan tarjolla… Luulen kuitenkin, että lukion päättämisen jälkeen sallin itselleni joksikin aikaa vapauden nauttia rajattomasti kaunokirjallisuuden mieltä ja sielua ylevöittävästä vaikutuksesta, sillä harrastelukeminen nautintatarkoituksessa on jäänyt viime vuosina vähemmälle.

AIKA KULUU. SAIMME TÄNÄ KESÄNÄ KUUMAA ILMAA AIVAN RIITTÄMIIN. SAIN OLLA HUOLISSANI TYTTÖKISSASTANI, JOKA ON JO TOISELLA KYMMENELLÄ. SE OLI HELTEIDEN VIIME PÄIVÄT AIKA NUUTUNUT JA HUOLESTUIN.  KUN ENSIMMÄINEN TUULINEN JA PILVINEN JA VIILEÄMPI PÄIVÄ KOITTI, OTIN KISSANI MUKAAN LENKILLE JA KYLLÄ SE JUOKSI JA NAUTTI VIILEÄSTÄ SÄÄSTÄ. HUOLENI OLI OHI JA SAATOIN TAAS HENGITTÄÄ NORMAALISTI. KOLLIKISSANI TAAS OVAT KÄYNEET KOTONA VAIN SYÖMÄSSÄ JA HALEJA HAKEMASSA JA PYSÄHTYIVÄT SIKSI AIKAA, ETTÄ SAIN TARKASTETTUA, ETTÄ KAIKKI ON HYVIN. HIUKAN OLI JO VÄSYNEET SILMÄT KOLLEILLAKIN, MUTTA NIILLÄ LIENEE HYVÄT NUKKUMAPAIKAT LUONNOSSA, JOTEN EN NIISTÄ NIIN KOVAA HUOLTA KANTANUT.

TÄMÄN KUVAN VALITSIN SIKSI, ETTÄ KESKELLÄ HELTEITÄ ALKOI OLLA AIKA KUMMALLINEN OLO?! ONKO TÄMÄ TOTTA, VOIKO OLLA NÄIN KUUMAA, MIKÄ PÄIVÄ NYT ON, EN JAKSA TEHDÄ MITÄÄN, OLLAANKO TOSIAAN SUOMESSA, ELÄNKÖ MINÄ??!PÄIVIEN KANSSA OLI JO HIUKAN ONGELMIA KUN SÄÄ OLI KUUMIMMILLAAN. EN PYSYNYT AJAN TASALLA TAI SILTÄ VAIKUTTI, MUTTA SELVITTIINHÄN ME KUITENKIN – KAIKKI.

OPISKELUT MENI IHAN PLÖRINÄKSI JA NYT ON SITTEN MUUTAMA KUUKAUSI LUSMUILTU OIKEIN OLAN TAKAA, JOTEN SILLÄ SARALLA ALKAA UUSI AIKA. KUN VIELÄ SOPIVASTI KUUKAUSIKIN VAIHTUI NIIN EIKUN TULISEEN TOIMEEN!!! OLEN MINÄ KESÄLLÄKIN HIUKAN JOTAIN TEHNYT, MUTTA KOKONAISIA KURSSEJA EN OLE SAANUT AIKAISEKSI. ENGLANNISTA OLEN TEHNYT KIELIOPPITEHTÄVIÄ JA KAIKKI MONEEN KERTAAN, KUN TÄMÄ OPPI EI MEINAA MENNÄ PÄÄHÄN. PSYKOLOGIASTA TEIN KAIKKI PIKKUTEHTÄVÄT KERRALLA JA NYT VÄSÄÄN ESSEITÄ. NEHÄN NYT EI OO MYÖSKÄÄN MINUN VAHVOJA JUTTUJA, JOTEN TIES KUINKA MONTA YRITYSTÄ JO TEIN, MUTTA EN VAAN OLE TYYTYVÄINEN. NO – AIKAA ON MIETTIÄ JA TEHDÄ.

OLEN POHTINUT MONESTI SITÄ, ETTÄ MIKÄ SIINÄ ON ETTEN OSAA GOOGLESTA ETSIÄ ASIOITA OIKEILLA NIMILLÄ. MINULTA ON MENNYT PÄIVIÄ JA TAAS PÄIVIÄ HAKIESSANI JOTAIN ASIAA SIELTÄ, KUN KUITENKIN SE PITÄISI LÖYTYÄ MUUTAMASSA TUNNISSA. SIINÄ KYLLÄ PINNA ON KIRISTYNYT JA OLENKIN JÄTTÄNYT JUTUT SIKSEEN. NO TEHTÄVÄHÄN NE ON JA TOTTAKAI MINÄ NE TEENKIN, MUTTA TÄYTYYKÖ SE OLLA NIIN HIRVEÄN VAIKEETA. NIIN TAI OLISIKO MINUSSA SE VIKA???!!! OHO – OLENKO LIIAN KRANTTU SEN TIEDON KANSSA, PITÄÄKÖ SE NYT OLLA NIIN VIIMEISEN PÄÄLLE JUST OIKEIN, EIKÖ SITÄ VOISI HIUKAN VÄHÄN ANTAA PERIKSI. LOPPUJEN LOPUKSI OLEN SIIS ITSELLENI VIHAINEN. NO ONHAN SE HYVÄ TIEDOSTAA JA JATKAA TAISTELUA JUTUSTA GOOGLESTA!

MINÄ OSALLISTUN ENSIMMÄISIIN KIRJOITUKSIINI VASTA KEVÄÄLLÄ 2011, MUTTA TYÖNTÄYTEINEN SYKSY TÄSTÄ ON KUITENKIN KEHKEYTYMÄSSÄ NOIN KAIKEN KAIKKIAAN. ELOKUUSSA ON ALLAKKA JO TÄYTTYMÄSSÄ, MUTTA VIELÄ SINNE TÄYTYISI MAHDUTTAA MATONPESUA!!! IHAN TARKOITUKSELLA OLEN SEN JÄTTÄNYT TÄNNE ASTI. RANNASSA ON ENEMMÄN TILAA JA SAMATEN KOTIPIHAN MATTOTELINEELLÄ. TÄNÄ VUONNA SAAN PESUAPUA JA KULJETUSAPUA, JOTEN SEKIN ASIA ALKAA PIAKKOIN SUJUA, KUNHAN ALKUUN PÄÄSEN. SYKSYLLÄ VIE SITTEN HARRASTUKSENI MYÖS AIKA PALJON AIKAANI, JOTEN VAPAA-AJAN ONGELMIA EI OLE NÄKYVISSÄ.

NYT TOIVOTAN KAIKILLE IHANILLE OPETTAJILLE JA AHKERILLE OPISKELIJOILLE HYVÄÄ JA ANTOISAA LOPPUKESÄÄ JA VOIKAA HYVIN!!

Nyt ei tarvitse valittaa, että on kylmää ja pimeää.  Harmittava takaisku, että joudun viettämään upean helteisiä kesäpäiviä töissä, sisätiloissa, mutta onneksi lämpöä ja valoa riittää iltaisinkin. (Eipä silti, on siellä sisälläkin lämmintä, oikeastaan jopa hieman kuumempi kuin ulkona!)

Opiskelu on siinä mallissa, että viimeinen pakollinen kurssi on meneillään. On tosin aikakin, sillä kirjoitettavien aineiden kurssien täytyy olla valmiina 17.8. mennessä. Vähän on ollut väkisin vääntämistä viimeisen kurssien kanssa, eikä energia tahdo riittää kirjoituksiin lukemiseen, mutta en halua vaatia itseltäni kohtuuttomia ponnistuksia. Eikös se riitä yhdelle kesälle, että saa välttämättömät kurssit valmiiksi, käy töissä ja nauttii kesästä..

Vietimme tämän lukuvuoden viimeisen toritapaamisen opiskelijoiden kanssa kesäyötä valvoen. Kokoonnuimme virtuaaliseen toripöytäämme iltakymmeneltä ja juttua jatkui pitkälle seuraavan vuorokauden puolelle. Opiskelijatutoreiden vetämä tapaaminen oli rento ja tunnelma tiivis. Ehkä myös epätavallinen ajankohta oli osaltaan vahvistamassa porukkaan kuulumisen tunnetta.

Yo-juhla

Otavan Opiston aikuislukiosta valmistui kevään virallisena lakkiaispäivänä 5.6.2010 yhteensä 25 opiskelijaa. Heistä 21 suoritti urakkansa nettilukion puolella. Yo-juhlaa vietettiin Otavan Opiston juhlasalissa perinteisin menoin. Rehtori puhui mm. ilmiöpohjaisesta oppimisesta, ylioppilaan puheessa kuului vahvasti yhteenkuuluvuuden tunne tuhansien kilometrien välimatkasta huolimatta ja suvivirsi teki kesän yhtä varmasti ja vakuuttavasti kuin joka vuosi. Tänä vuonna avasimme juhlan myös verkkoon, ja juhlatunnelmaan osallistuikin parikymmentä opiskelijaa ja opettajaa eri puolilta Suomea ja Eurooppaa.

Rekrypaja

Otavan Opiston nettikoulutuksen etsintäkuulutus sosiaalisen median taitajista keräsi parikymmentä hakemusta. Ensi viikonlopun (11.-12.6.) pajassa rakennamme oppimisen laboratoriota ja etsimme uusia oppimisen polkuja hakijoiden kanssa. Toiveena on, että viikonlopun jälkeen nettikoulutustiimi on vahvistunut ja saanut lisää resurssia uutta hakevaan oppimistoimintaamme.

Biologian ja maantieteen ope

Lehtori Koponen jää kesäloman jälkeen vuorotteluvapaalle.  Saimme hänen tilalleen biologiaa ja maantiedettä verkossa opettamaan Heli Mikkosen. Heli aloittaa työnsä 1.8.2010

Kesä

Suurin osa nettilukion opettajista lomailee heinäkuussa. Kioskia ei kuitenkaan laiteta kiinni, sillä oppimisympäristömme Muikku ei malta pitää lomaa lainkaan vaan ui lämpimissä vesissä sujuvasti läpi kesän. Nettikoulutustiimistä joku on myös aina paikan päällä palvelemassa sekä uusia että nykyisiä opiskelijoita. Opiskelu tuntuu tosiaan kiinnostavan myös kesällä, sillä esimerkiksi pelkästään viime viikonlopun aikana sisään kolahti 13 uutta hakemusta. Mistä näitä hakijoita oikein tulee?

Hyvää, aurinkoista ja kiireetöntä kesää kaikille! Lisää uutisia nettilukiosta luvassa seuraavan kerran elokuussa.

Taru

Miten voikin ihminen olla niin etuoikeutettu, että saa tehdä töitä tällaisessa paikassa. Minäkin.

Tuoreen ylioppilaan Katja Pulkkisen puhe yo-juhlassa Otavan Opistolla 5.6.2010:

“Arvoisa rehtori, hyvät opettajat ja vanhemmat, hyvä lakkiaisjuhlayleisö!

Tänään koittaa vihdoinkin suuri päivä meille kaikille onnellisille, jotka saamme kunnian tulla lakitetuksi.  Monilla meistä on takanamme useita vuosia raskasta uurastusta ja useat ovat joutuneet jakamaan kalliin aikansa perheen, lapsien, opiskelujen ja työn kesken. Tämä ei ole aina ollut helppoa…

Minä muutin ulkomaille yksitoista vuotta sitten villinä teininä ja siinä jäi opinnot ja kaikki muu kesken. Nyt vasta aikuis-iällä ymmärsin kaivata sitä tunnetta, kun saa jotain tärkeää elämässään päätökseen.  Otin asiasta selvää ja törmäsin sattumoisin meidän Otavan Opiston nettisivuille ja vain viikko sen jälkeen olin jo koulussa kirjoilla ja alkoikin se vaikeampi taival. Taival, joka oli täynnä suuria tunteita ahdistuksesta onnenkyyneliin.  Muistan kun avasin ensikerran salasanoillani “muikun”, meidän nettiopiskelijoiden opintoympäristömme. Kaikki kummastutti: mikä ihmeen muikku?, ajattelin, mutta jatkoin sitkeästi opintosuunnitelmani tekoa. Kymmeniä kysymyksiä: kuinka saisin näihin vastauksen?, olinhan neljän tuhannen kilometrin päässä itse koulusta ja opettajista. Helpotuksekseni kaikki kuitenkin alkoi sujua hyvin kiitos avuliaitten opettajien ja muun tukiverkon. Päiväni alkoivat täyttyä yhtäkkiä äidinkielen esseistä, englannin tehtävistä ja pian huomasin laskevani mielessä matematiikan ongelmia esimerkiksi kaupassa käydessäni. Elämääni oli tullut uusi haaste, halusin niin palavasti tämän valkolakin.

Yksi lämpimmimmistä muistoista tulee olemaan matematiikan connect pro-tunnit. Voitte varmaan kuvitella, kuinka oudolta tuntui aluksi olla oppitunnilla, jolla oppilaiden ja opettajien etäisyys mitattiin jopa tuhansissa kilometreissä sen sijaan, että oltaisiin pulpetti pulpettia vasten. Sitä läheisyyden tunneta, jonka tunsin ratkoessani samoja ongelmia kun esimerkiksi Sodankyläläinen luokkatoverini tai kun opettajat neljäntuhannen kilometrin päästä jaksoivat välittää koulumenestyksestäni, en tule unohtamaan ikinä. Kotona opiskelun lepohetkinä oli myös mahtavaa tutustua muihin oppilaisiin ja opettajiin keskustelupalstoilla, joihin osallistuessa olen kokenut monia ihania hetkiä.

Vihdoin koitti sitten kirjoitukset: tuo kaikkien lukiolaisten pelkäämä painajainen. Minullehan tuo tarkoitti sitä, että joutuisin olemaan kuukauden ilman perhettäni ja lapsiani, mutta lähdin matkaan toivoa täynnä. Talveni täyttyi sadoista litroista kahvia ja helmi-maaliskuu useista unettomista öistä. Miten olen joutunutkaan tällaiseen hulluuteen?, sadattelin moneen otteeseen, mutta kiristin vain hammasta. Kirjoitusten ehdottomiin tähtihetkiin itselleni kuuluvat pari koetta täällä Otavan Opistossa, jossa vihdoin pääsin tutustumaan kasvotusten opettajiin ja rehtoriin. Itsekin puolisavolaisena saavuin pitkästä aikaa näihin tuttuakin tutumpiin maisemiin ja tunsin olevani kuin kotonani.

Nyt tänään, tänä suurena päivänä tahdonkin kiittää kaikkia opettajia, Otavan henkilökuntaa ja muita oppilaita, jotka ottivat minut lämpimästi mukaan tämän koulun erikoiseen piiriin. On ollut ehdottomasti elämäni hienoimpia kokemuksia tuntea kuuluvansa johonkin ryhmään joka onkin jaoittunut ympäri Eurooppaa ja koko maailmaa.

Kiitos siis kaikille ja onnea ja menestystä meille tuoreille lakitettaville! Kaikki on mahdollista jos vain niin haluaa!!”

Taru

Tällä(kin) viikolla on taas tapahtunut monenlaista mukavaa. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä istuin nettilukiolaisten kanssa yötorilla. Opiskelijatutorit halusivat järjestää toritapaamisen keskellä kesäyötä. Mikäs siinä, meillehän kaikki käy eikä vuorokaudenajoilla ole niin väliä. Virtuaaliseen toripöytäämme kokoontuikin parikymmenpäinen joukko yökyöpeleitä juttelemaan asiasta ja asian vierestä. Juttua riitti ja aiheet vaihtelivat opiskelusta blondiuden syvimpään olemukseen. Mukavaa oli aistia kesäyön tunnelmia paristakymmenestä eri kodista. Joku osallistui ainoastaan chatin kautta, koska ei halunnut herättää vieressä nukkuvaa lastaan. Toinen kävi vähän väliä päästämässä jotakuta kolmesta kissastaan sisään tai ulos. Kolmas suunnitteli tohkeissaan ulkomaille muuttoaan ja neljättä (ja viidettä, ja kuudetta, ja kahdeksattatoista) alkoi kikatuttaa väsymyksen myötä puolen yön jälkeen.

Ehkä ihan parasta oli se, kun kaksi opiskelijaa huomasi jutun edetessä asuvansa samassa kaupungissa ja vielä aika lähellä toisiaan. Totesivat myös, että yhteisiä tuttujakin on ja suunnittelivat jo live-tapaamista. Yön aikana päätettiin myös lähteä porukalla luokkaretkelle Dar es Salaamiin ja tätä tarkoitusta varten kyseltiin kiinnostuneena firman luottokortin numeron perään (tämä johtajallekin tiedoksi ). Myös aika monta Face Book -kaveruutta solmittiin ja luulenkin, että yhteydenpito jatkuu erilaisilla kanavilla myös Muikun ulkopuolella. Uskon, että torilla käynnistyi ja vahvistui taas monta asiaa. Porukkaan kuulumisen tunne ja sitä kautta opiskeluunkin sitoutuminen ei näistä asioista varmaan vähäisin. Kannatti siis valvoa muutaman tunnin ajan kesäyössä

Toinen huikea juttu tällä viikolla oli tämänpäiväinen ylioppilasjuhla. Otavan Opiston aikuislukiosta valmistui tänä keväänä 25 ylioppilasta, joista 12 oli paikan päällä Otavassa juhlimassa lakkiaan. Ylioppilaan puheen piti tänään Espanjassa asuva Katja Pulkkinen. Katja kertoi puheessaan, miten hienoa oli tuntea kuuluvansa porukkaan ja opiskella yhdessä toisten kanssa, vaikka suurin osa sekä opiskelukavereista että opettajista oli koko opiskeluajan neljäntuhannen kilometrin päässä. Katja tunnusti aiemmin, että ei olisi etukäteen mitenkään voinut kuvitella sellaisen tunteen olevan mahdollinen.

Avasimme tänään ylioppilasjuhlan ensimmäistä kertaa myös verkkoon. Juhlatunnelmaan pääsi mukaan Connect Pron kautta ympäri Suomea ja Eurooppaa. Tuoreet ylioppilaat saivat onnitteluja ainakin Jämsästä, Espoosta, Madridista ja Kemiöstä. Suvivirttä laulettiin kuuleman mukaan kyynel silmäkulmassa monensadan kilometrin päässä puutalon juhlasalista. Hyvältä tuntui myös lukea chatista, kuinka yksi jatkavista opiskelijoistamme kertoi miten hän kuvittelee itsensä ensi keväänä eturiviin ylioppilaiden paikalle.

En tiedä, teimmekö historiaa avaamalla yo-juhlan verkkoon, eikä sillä ole nyt niin väliäkään. Itselläni kuitenkin on tästä päivästä hyvä mieli. Tuntuu hienolta, että pystyimme tarjoamaan useammalle mahdollisuuden osallistua juhlaan ja ainakin minulle jäi sellainen aavistus että juhlatunnelma välittyi myös etäosallistujille. Ehkä ylitimme tänään taas yhden rajan.

Vielä juhlatunnelmissa ja parhaillaan autossa matkalla oman kummityttären ylioppilasjuhlaan Kerimäelle. Ihan siis paikan päälle ja livenä

Taru