Lukion vitosella ruotsia opettamaan?

Meillä on menossa pienryhmän verkkotapaaminen ja siellä keskustellaan mm. ruotsin opiskelusta. Siitä muistui mieleeni oma takkuinne taival sen kanssa. Yläasteella tykkäsin kovasti, mutta lukiossa ei voinut vähempää kiinnostaa. Numero putosi kiitettävästä vitoseen. Ettei olisi ollut vielä se kuuluisi armovitonen. En oikeasti osannut juuri mitään ja ihmettelen vieläkin, että pääsin kirjoituksista läpi. Juuri ja juuri, kuunteluiden ansiosta. No, yliopistossa sitä oli sitten taas uusi kurssi edessä. Se jäi tutkinnon viimeiseksi kurssiksi kun lykkäisin ja lykkäsin. Menin preppauskurssilla ja sain sen jotenkin läpi.

Joitain vuosia valmistumisen jälkeen saimme mieheni kanssa päähämme, että hei, eipä olla koskaan asuttu pohjoisessa. Haettiin kaikkiin mahdollisiin töihin Lapin läänin alueella. Sain enkun open paikan (enkkua osaan tosi hyvin). Siihen kuului myös yläasteen ruotsin opetusta :0 Kerroin rehtorille rehellisesti mikä on tilanne, mutta arvelin selviäväni kun teen ihan hulluna työtä. Ja niin tein. Huhkin, luin, suunnittelin ja selvisin. Opiskelijat takuulla ihmettelivät miten tuo nainen voi pitää niiiiin erilaisia tunteja. Enkussa se sanoo ”kysykää mitä vaan” ja ruotsissa on hurja sekuntiaikataulu, ettei kukaan kysy mitään. En olisi osannut vastata.

Mitä opin? Vähän ruotsia ja sen että motivaatiolla todella on iso merkitys :)

Mari

Jätä vastaus