Töihin palu häämöttää

Kesäloma alkaa olla ohi ja maanantaina pitää töihin. Lapissa tuli syötettyä itseään itikoille, siis niille pienille iniseville hyönteisille. Onneksi oli myös viileitä päiviä, jolloin ei ininää juuri kuulunut. Sadetta oli hyvä pidellä katon alla kirja kädessä. Tuli ”läksyjä” tehtyä aika reilusti. Nyt olis aika kirjoitella niitä koneella puhtaaksi. Mutta vielä on muuta tekemistä sen verran, etten pariin päivään ennätä. Huusholli kun on nuorison jäljitä sekaisin ja matkavaatteet pyykkäämistä vailla. Eli aika menee nuoremman polven komentamiseen siivoushommiin ja pyykin pesuun; onneksi on kone mikä pesee.

Fysiikka ja äidinkieli olivat matkalukemisinani. Enemmän keskityin fysiikkaan, se kun on lähempänä loppua. Ensi viikolla pitää tulla valmista. Varsinkin kun enää reilusti alle puolet tehtävistä tekemättä. Laikuus teetti, etten viitsinyt niitä käsin ollenkaan. Taidan tehdä arvioitavat suoraan koneella, ellei niissä oikein paljon ole piirtämistä.  Sen esseen ainakin kirjoitan saman tien koneella.

Oli ihanan vaihtelevaa, parin asteen pakkasesta ja räntäsateesta helteeseen. T-paitaa ei paljoa tarvinut. Parina päivänä sai lekotella auringossa.

Sitäkin ihananpia olivat Palsitunturin rinteet ja Palsijoen jokikuru. Vesi mukavan viileää ylitellä jokea paljain varpain. Vettä kun oli ylityspaikassakin niin, ettei goretexit riittäneet, eikä kastella viitsinyt. Voi olla, että etäänpää olis päässyt paremmin, mutta se laiskuus. Kalasta ei tietoakaan, toki vähälle kalastelu jäikin. Parina iltana ennätettiin taimenia ja harreja narraamaan. Olivat mokomat ovelampia, paarmat menivät parempiin suihin ja kalat jäivät saamatta.  Siispä keskityttiin kujeskeluun ja kivien pesuun. Olivat kivet niin puhtaita kullasta kuin vain olla voi. Pari pientä hippuraa jäi rihloihini ja isännällä vähän enemmän. Taisia mennä koko ja voimasuhteessa ihan oikein tuo hippujen määrä.

Karvakorva nautti olostaan. Sai olla paljon ulkona ja kulkea mukana, kieriskelä pehmeässä sammaleessa ja haistella porojen sekä muiden luonnon eläinten hajuja. Panta kyllä kiusasi. ”Mokomakin kova kaulus koko ajan kaulassa ja narun toinen pää puussa kiinni. Eihän ne ihmisetkään kovat kaulassa joka päivä kulje, miks mun pitää… ja metsässä vielä. Valjaat on paljon kivemmat, antakaa mun pitää niitä. ” Näin voisin kuvitella meidän koiran ajatelleen solloin kun oli kiinni niin, ettei oltu liikkeellä. Kotona kun saa olla irti lähes aina, mitä nyt lenkille laitetaan valjaat.

Tuo koiran kiinni pitohan johtui siitä, että poronhoitoaluella ei koiria saa irti pitää, varsinkaan jos ne on yhtään metsäverisiä tai muuten mahdollisesti hätyyttelee poroja. Tuossa meidän koirassa kun löytyy sekä metsäveri että paimen eli Suomen pystykorva ja Lapin porokoira.

Muutama vuosi titten, silloin kun Lordi voitti euroviisut leirialueellamme liikkui kesy poro. Miehet nimesivät sen ajankohtaisesti Lordiksi.

Poroherra antoi silitellä ja nukkui ihan nutotion vieressä, jopa teltassa kiinni.  Tuppasi hätyytellä koiria, eräs iso julmanakin tunnettu koira, jätetään rotu nyt mainitsematta, joutui pötkimään pakoon asuntovaunun alle. (Aivan totta, parikymmentä kilometriä lähimmältä yleiseltä tieltä keskellä korpea kokoontuu joka vuosi muutama kymmenen vaunu- ja telttakuntaa toteuttamaan unelmaansa siitä suuresta kultahipusta) ’Lordin’ yrittäessä hätyytellä meidän neiti kaivoi jostain geenien muistista miten tässä tilanteessa pitää toimia. Neitihän otti ja päästi niin matalan murinan jostain syvältä kurkusta etten ole ennen sitä, enkä sen jälkeen kuullut. En tiedä mitä koira porolle sanoi, mutta niin käänsi ’Lordi’-poro menosuunnan vastakkaiseen suuntaan ja meni metsään. Meidän neiti sai sen jälkeen olla rauhassa. Poro kuljeskeli leirissä muuten ihan niin kuin ennenkin.

’Lordi’-poron vakituisen kävijät muistivat vielä tänäkin vuonna. Siitä puhuttiin iltanuotiolla. Niin puhuttin myös paljon ajankohtaisemmista asioista.

Jätä vastaus