Arkisto: marraskuu 2009

Myöhäissyksyä

keskiviikkona 18. marraskuuta 2009

Puut ovat varistaneet lehtensä. Nyt voisi sanoa kuten poikani joskus katsellessaan neljännen kerroksen ikkunasta ” Puu rikki”, nähdessään ikkunan takana jalavan lehdettömat oksat.

Syksyn mustat illat ovat pimeän painamat. Päivä on niin lyhyt ja yö on niin pitkä. Maasta törröttävät lehdettömät ruusunvarret. Ihmiset ovat haravoineet pihamaansa siisteiksi ja vehreiksi. Puutarhat ovat valmiina talveen. Ne odottavat suojaavaa lumipeitettä yhtä paljon kuin me ihmiset valaisevaa lunta.

Iloa tummaan harmauteen tuovat suloiset, uniset koiranpennut. Ne ovat valmiita hyökkäämään kohti emon nisiä heti, kun ne kuulevat emon saapuvan koppaansa. Ne syntyivät lauantaina 14.11. Oli aivan ihana ja vähän säälittikin seurata emon ponnistuksia pentujen syntyessä. Yksi pennuista syntyi kuolleena, silloin emo oli todella hädissään. Onneksi ihan muutaman minuutin sisällä syntyi seuraava elävä ja emon huomio kiinnittyi siihen. Nyt meillä vikisee ja inisee kaksi pientä tyttö ja kaksi poikapentua. Seuraan innolla niiden kasvamista luovutuikäisiksi. Kunpa ne saisivat vielä hyvät kodit.

Alkunsa pennut saivat syyskuun 13 päivä Ivalossa. Meidän neiti on lapin porokoiran ja pystykorvan sekoitus, sattuipa niin hyvä tuuri, että uros jota joskus olin ajatellut mahdollisten penikoiden isäksi, samanlainen sekoitus sekin, oli kanssamme samassa paikassa kun meidän neiti oli oikein poikiin menevässä mallissa. Sikäli kiva, että näissä pikkuisissakin on siis vain pystykorvaa ja lapinkoiraa.  Väreistä päätellen voimakkampana on lapinkoira, yhtään punaruskeaa pentua ei ole.

Nyt näyttää olevan taas ruokatunnin aika. Ininä ja tuhina tuolla laatikossa kertoo sen.