Arkisto: Elämä ja opiskelu

Myöhäissyksyä

keskiviikkona 18. marraskuuta 2009

Puut ovat varistaneet lehtensä. Nyt voisi sanoa kuten poikani joskus katsellessaan neljännen kerroksen ikkunasta ” Puu rikki”, nähdessään ikkunan takana jalavan lehdettömat oksat.

Syksyn mustat illat ovat pimeän painamat. Päivä on niin lyhyt ja yö on niin pitkä. Maasta törröttävät lehdettömät ruusunvarret. Ihmiset ovat haravoineet pihamaansa siisteiksi ja vehreiksi. Puutarhat ovat valmiina talveen. Ne odottavat suojaavaa lumipeitettä yhtä paljon kuin me ihmiset valaisevaa lunta.

Iloa tummaan harmauteen tuovat suloiset, uniset koiranpennut. Ne ovat valmiita hyökkäämään kohti emon nisiä heti, kun ne kuulevat emon saapuvan koppaansa. Ne syntyivät lauantaina 14.11. Oli aivan ihana ja vähän säälittikin seurata emon ponnistuksia pentujen syntyessä. Yksi pennuista syntyi kuolleena, silloin emo oli todella hädissään. Onneksi ihan muutaman minuutin sisällä syntyi seuraava elävä ja emon huomio kiinnittyi siihen. Nyt meillä vikisee ja inisee kaksi pientä tyttö ja kaksi poikapentua. Seuraan innolla niiden kasvamista luovutuikäisiksi. Kunpa ne saisivat vielä hyvät kodit.

Alkunsa pennut saivat syyskuun 13 päivä Ivalossa. Meidän neiti on lapin porokoiran ja pystykorvan sekoitus, sattuipa niin hyvä tuuri, että uros jota joskus olin ajatellut mahdollisten penikoiden isäksi, samanlainen sekoitus sekin, oli kanssamme samassa paikassa kun meidän neiti oli oikein poikiin menevässä mallissa. Sikäli kiva, että näissä pikkuisissakin on siis vain pystykorvaa ja lapinkoiraa.  Väreistä päätellen voimakkampana on lapinkoira, yhtään punaruskeaa pentua ei ole.

Nyt näyttää olevan taas ruokatunnin aika. Ininä ja tuhina tuolla laatikossa kertoo sen.

Tilannekuvia

tiistaina 29. syyskuuta 2009

Ihana olotila. Tukka märkä ja suihkunraikas kroppa. Aamulenkki on takana ja nyt on aika istahtaa koneen ääreen ja muistaa välillä tätä blogiakin. Juuri eilen sain taas yhden kurssin valmiiksi. Kaksi seuraavaa odottavat viimeistelyä. Seuraava ruotsin kurssi odottaa aloittamistaan.

Tuo odottava ruotsi onkin sellainen kivi, mikä vain pitää pyöräyttää liikkeelle. Ryhmäkurssina en ruotsia uskalla enää ottaa, en ehdi siinä ajassa tekemään muuta kuin pakollisen. Eli en opi yhtään mitään. Kumma juttu, jo aikaisemmin olen ihmetellyt mistä johtuu niin suuri ero kahden eri kielen välillä. Englanti on ollut yleensä siellä kiitettävän päässä ja ruotsi nippa nappa läpi. Ei mulla mitään kielipäätä siis ole. Jos olisi, kaikki kielet olisivat helppoja.

Toisin on laita matematiikan. Se on ollut mielenkiintoista ja mennyt aina suht’ hyvin. Ei taida edes ekaluokalta olla kasia huonompaa matikassa. Nettilukiota aloittaessani mietin lujaa pitkää matikkaa, aloitinkin sen. Ekan kurssin aikana totesin, ettei aika ja taito riitä siihen ja vaihdoin lyhyeen. Omaksi onnekseni se oli hyvä päätös, nyt tuntuu tuo lyhytkin vaikealta. Taitavat numerot huonontua siitä, mihin on aikaisemmin tottunut. Olisiko osansa sillä, että olen laskenut viimeksi keskikoulussa ihan oikeasti. Työssä kun tarviin vain päässälaskua yhteen ja vähentäen.

Matikan ryhmäkursseilla on ollut ihana henki, kaikki tuntuvat auttavan toisiaan. Mitähän se olisi, jos olisimme nenät vastakkain. Taitaisi nauru raikua, ihan väkisinkin tulee hihiteltyä itsekseen kun lukee keskustelupalstan juttuja.

Nyt istun tässä koneen ääressä ja naputtelen päätöntä blogiani. Aiheet hyppivät sinne ja tänne. Aikajanasta ei ole tietoakaan. Onko sillä niin väliäkään.

Töihin palu häämöttää

keskiviikkona 22. heinäkuuta 2009

Kesäloma alkaa olla ohi ja maanantaina pitää töihin. Lapissa tuli syötettyä itseään itikoille, siis niille pienille iniseville hyönteisille. Onneksi oli myös viileitä päiviä, jolloin ei ininää juuri kuulunut. Sadetta oli hyvä pidellä katon alla kirja kädessä. Tuli ”läksyjä” tehtyä aika reilusti. Nyt olis aika kirjoitella niitä koneella puhtaaksi. Mutta vielä on muuta tekemistä sen verran, etten pariin päivään ennätä. Huusholli kun on nuorison jäljitä sekaisin ja matkavaatteet pyykkäämistä vailla. Eli aika menee nuoremman polven komentamiseen siivoushommiin ja pyykin pesuun; onneksi on kone mikä pesee.

Fysiikka ja äidinkieli olivat matkalukemisinani. Enemmän keskityin fysiikkaan, se kun on lähempänä loppua. Ensi viikolla pitää tulla valmista. Varsinkin kun enää reilusti alle puolet tehtävistä tekemättä. Laikuus teetti, etten viitsinyt niitä käsin ollenkaan. Taidan tehdä arvioitavat suoraan koneella, ellei niissä oikein paljon ole piirtämistä.  Sen esseen ainakin kirjoitan saman tien koneella.

Oli ihanan vaihtelevaa, parin asteen pakkasesta ja räntäsateesta helteeseen. T-paitaa ei paljoa tarvinut. Parina päivänä sai lekotella auringossa.

Sitäkin ihananpia olivat Palsitunturin rinteet ja Palsijoen jokikuru. Vesi mukavan viileää ylitellä jokea paljain varpain. Vettä kun oli ylityspaikassakin niin, ettei goretexit riittäneet, eikä kastella viitsinyt. Voi olla, että etäänpää olis päässyt paremmin, mutta se laiskuus. Kalasta ei tietoakaan, toki vähälle kalastelu jäikin. Parina iltana ennätettiin taimenia ja harreja narraamaan. Olivat mokomat ovelampia, paarmat menivät parempiin suihin ja kalat jäivät saamatta.  Siispä keskityttiin kujeskeluun ja kivien pesuun. Olivat kivet niin puhtaita kullasta kuin vain olla voi. Pari pientä hippuraa jäi rihloihini ja isännällä vähän enemmän. Taisia mennä koko ja voimasuhteessa ihan oikein tuo hippujen määrä.

Karvakorva nautti olostaan. Sai olla paljon ulkona ja kulkea mukana, kieriskelä pehmeässä sammaleessa ja haistella porojen sekä muiden luonnon eläinten hajuja. Panta kyllä kiusasi. ”Mokomakin kova kaulus koko ajan kaulassa ja narun toinen pää puussa kiinni. Eihän ne ihmisetkään kovat kaulassa joka päivä kulje, miks mun pitää… ja metsässä vielä. Valjaat on paljon kivemmat, antakaa mun pitää niitä. ” Näin voisin kuvitella meidän koiran ajatelleen solloin kun oli kiinni niin, ettei oltu liikkeellä. Kotona kun saa olla irti lähes aina, mitä nyt lenkille laitetaan valjaat.

Tuo koiran kiinni pitohan johtui siitä, että poronhoitoaluella ei koiria saa irti pitää, varsinkaan jos ne on yhtään metsäverisiä tai muuten mahdollisesti hätyyttelee poroja. Tuossa meidän koirassa kun löytyy sekä metsäveri että paimen eli Suomen pystykorva ja Lapin porokoira.

Muutama vuosi titten, silloin kun Lordi voitti euroviisut leirialueellamme liikkui kesy poro. Miehet nimesivät sen ajankohtaisesti Lordiksi.

Poroherra antoi silitellä ja nukkui ihan nutotion vieressä, jopa teltassa kiinni.  Tuppasi hätyytellä koiria, eräs iso julmanakin tunnettu koira, jätetään rotu nyt mainitsematta, joutui pötkimään pakoon asuntovaunun alle. (Aivan totta, parikymmentä kilometriä lähimmältä yleiseltä tieltä keskellä korpea kokoontuu joka vuosi muutama kymmenen vaunu- ja telttakuntaa toteuttamaan unelmaansa siitä suuresta kultahipusta) ’Lordin’ yrittäessä hätyytellä meidän neiti kaivoi jostain geenien muistista miten tässä tilanteessa pitää toimia. Neitihän otti ja päästi niin matalan murinan jostain syvältä kurkusta etten ole ennen sitä, enkä sen jälkeen kuullut. En tiedä mitä koira porolle sanoi, mutta niin käänsi ’Lordi’-poro menosuunnan vastakkaiseen suuntaan ja meni metsään. Meidän neiti sai sen jälkeen olla rauhassa. Poro kuljeskeli leirissä muuten ihan niin kuin ennenkin.

’Lordi’-poron vakituisen kävijät muistivat vielä tänäkin vuonna. Siitä puhuttiin iltanuotiolla. Niin puhuttin myös paljon ajankohtaisemmista asioista.

Vappukivaa

tiistaina 28. huhtikuuta 2009

Tänän on tiistai 28. päivä huhtikuuta 2009, tiedossa on hauskaa vappua. Ihana ajatella kevättä ja pitämättömiä lomia. Vapunaattona vapaalle ja siitä pari viikkoa kotilomaa. Ennätän nauttia keväästä kunnolla. Viimeksi olin toukokuussa lomalla vuosia sitten ja se oli ihanaa lomaa. Saan aikaa nauttia luonnon heräämisestä, lintujen laulusta ennen auringonnousua. Kevätkukkien avautumisesta ja kaikesta ihanasta. Ainakin osan tuosta kaksiviikkoisesta aion viettää mökillä. Rapsutella kukkaistutuksia joita on siellä täällä, ei yhtään oikeaa kukkapenkkiä. Eivät ne isot kukat penkissä viihtyisivätkään, kaikki kun taitavat kasvaa lähes metrisiksi. Ovat miehen maulla valikoitu. Kotosalla saan laittaa tuon pienen rivarin pihan kuntoon. Saan siis viettää ihan oikeaa ulkoilmaelämää, ainakin päivisin. Talviturkkikin pitää huuhdella jokeen, ettei käy niinkuin viime vuonna.

Iltaisin yritän ahkeroida ja saattaa loppuun nuo kolme kurssia, mitkä on tarkoitus toukokuun loppuun mennessä tehdä. Kielikursseista ainakin tulostelen tehtäviä paperille ja teen ne siihen.  Saan istuskella mukavasti sohvalla kirjoitusalusta sylissä. Osaan jotenkin ajatellakin paremmin. Aivan kaikkia ei niin voi tehdä, noita nettitehtäviä kun on niin paljon, vähän liikaakin. Saattaa olla, etten ota mökille edes konetta mukaan, sieltä kun en nettiin pääse. Niin tai jos käytän puhelinta modeemina, aika hankalaa se siellä on kun on muutenkin vähän heikot kentät. Kirjat on onneksi keksitty, niinpä turvaudun vanhaan hyvään konstiin.   Lukuaikaahan riittää, kun siellä ei ole telkkaria ainakaan vielä. Tuo talvella aloittamani filosofian kurssi on edelleen kesken, en ole pääässyt aiheeseen oikein kunnolla sisään. Pitää kuitenkin yrittää pakertaa se vielä tässä keväällä loppuun. Eli siis filosofian kirja mukaan mökille.

Tuon jälkeen onkin kiva odotella kesää ja Lapin lomaa.

Kevättä rinnassa

maanantaina 23. maaliskuuta 2009

Sunnuntai 22.3.2009.

Kevättää niin peijjakkaasti. Aurinko suorastaan hyväilee ihmisiä, houkutelee ulos kevääseen. Olemmehan jo sillä pidemmän päivän puolella, ainakin muutaman minuutin. Aivan ihana kun valoisaa riittää vielä työpäivän jälkeenkin. Opiskelun kannalta se on huono asia, kun ei tahdo malttaa olla sisällä lukemassa. Oneks tuo koipi vielä vähän hidastaa tahtia.Sen kanssa kun ei pitkiä lenkkejä saa tehtyä. Hiihtämiset on tältä talvelta jääneet kokonaan. Nyt taitaa näillä leveysasteilla jo olla liian myöhä kaivaa suksia plakkarista. Siis tuo tarmo kannaatta tässä vaiheessa purkaa opiskeluun.

Näin iltamyöhällä on hyvä tehdä. Takassa palaa vielä tuli kun on pakkasyö, taas raksuttavat patterit vähemmän. Hiljaisessa tulen räiskeessä on hyvä keskittyä. Ajattelin alkaa ratkomaan fysiikan ongelmia. Mielenkiintoista, tuntuu aika vaikealta. sas nähdä haukkasinko liikaa kerralla, fysiikka ja englanti yhtä aikaa. Molemmat työläitä ja aikaa vieviä kursseja. Otin kyllä reilusit niihin työskentelyaikaa suunnitelin vasta toukokuun loppun ne valmiiksi, kunhan en vain ota alkua liian rauhallisesti.

Muikkukin on tänään taas hitaalla tuulella. Ehtis vaikka tekemään pieniä ihmisiä sillä välin kun sivu vaihtuu.   Siksi tämä teksitikin polveilee, kun kirjoitan tätä pätkissä. Välillä selaan tehtäviä ja palaan sivunvaihdon ajaksi tänne.

Lukemista ja ”netistämistä”

maanantaina 23. helmikuuta 2009

Maanantai 23.2.09 kello on vähän yli iltaseitsemän. Tämä päivä on mennyt melkein vain oleillen, kirja käsissä. Nyt olisi aika alkaa laittamaan filosofisia ajatuksia paperille tai oikeammin kirjoittaa koneelle. Kirjaankin tarvitsee vielä palata, olenhan lukenut sen vähän niin kuin romaanin ja muodostanut kokonaiskuvan aiheesta. Mielenkiintoinen paketti tuo filosofian kurssi. Tuntuu, että se jos mikä olisi ryhmäkurssin paikka. Voisi vaihtaa ajatuksia aiheesta ja saada aikaiseksi keskustelua.  Kurssin keskustelupalsta tuntuu tosi tyhjältä. Mieli teki hypätä mukaan tuolle ryhmäkurssille, mutten tohtinut kun on menossa samaan aikaan toinenkin ryhmäkurssi.

Vähän laahaavat opiskelut taas jäljessä, en ole tuon vuodenvaihteen sairastelun jälkeen saanut aikataulua vielä kiinni, tuntuu niin työläältä ja paljon aikaa vieviltä nuo kielien kurssit. Olen jämähtänyt ennen joulua aloittamaani ruotsin kakkoskurssiin. se on todella paljon aikaa vievä kurssi, paljon nettitehtäviä missä menee aikaa. Välillä tulee mentyä yli siitä, missä aita on matalin ja haettua asia ensin suomeksi ja sitten vasta ruotsiksi. Tämä tapa on nopeuttanut valmistumista monen tehtävän kohdalla.

Tällä viikolla pyrin saaman kurssin valmiiksi kun olen sairaslomalla. Jouduin pieneen työtapaturmaan ja parantelen sitä täällä kotona. Paraneepahan tuo influenssa samalla kun on pakko olla rauhassa.

Päivät pitenevät

sunnuntaina 1. helmikuuta 2009

Huhhellettä sanoi jänis pakkasella. Niin tuo pieni pakkanen tuolla ulkona. Ihana ulkoilusää tänään 1.2.2009.

Tässä istun iltamyöhällä koneen vieressä ja yritän opiskella. Usein löytyy mielenkiintoisempaa tekemistä, niin kuin nytkin tämä blogi. Kauan siitä jo onkin kun tänne viimeksi kirjoitin. Ennen joulua aloitetut kurssit lähenevät loppuaan. Hiukan tuo vuodenvaihde hidasti. Ensin muutimme tuota nuorta miestä opiskelijaboksiin tuonne 80 kilometrin päähän, siinä meni muutama päivä, ettei mitään ennättänyt tehdä. Eipäs mitään, seuraava viikko meni petissä flunssan kourissa. Eli lähes kaksi viikkoa koskemattakaan oppimateriaaliin.  Sehän siitä seurasi, että taas on aikataulu jäljessä, nuo kurssit kun pitäisi aikataulun mukaan jo olla lopussa.

Onneksi on aamuviiko töissä, niin ehtii enemmän viettää aikaa opintojen parissa. Tällä ja seuraavalla viikolla pitää kaksi kurssia saada valmiiksi.

Uutta kurssia putkeen

maanantaina 22. joulukuuta 2008

Nyt on taas sellainen tilanne, että olen aloittanut uusia kursseja. Kaksi reaalia lähti tällä viikolla käyntiin. Ne luen molemmat melko tarkkaan kirjasta. Molempiin kun on kirja saatavilla lainaksi. Nämä reaalikurssit ovat siitä kivoja, että niiden kanssa tarvii olla koneella vähemmän kuin kielten kanssa.

Otan yleensä tehtävien aiheet sekä kurssin ohjeen paperille. Siitä on hyvä tarkistaa mihin kannattaa kiinnittää huomiota.  Esseen raakakopion kirjoitan vihkoon ja siitä tekstinkäsittelyllä koneella. Tämän jälkeen se onkin hyvä lähettää eteenpäin. Kirjoitan jopa oppimispäiväkirjan paperille tai vihkoon, samaan mihin teen tehtävät. Yleensä heti siihen tehtyjen tehtävien perään.

Tämä viiko on ollut opiskelupuolella hiljaisempaa. Vaikka olen päättänyt olla hössöttämättä joulun kanssa, olen silti siihen syyllistynyt. On se kiva puuhata. Jotain leivon viellä huomenna. Ehkäpä leipää ja torttuja.  Kiva kun on satanut lunta. Meidän karvakorvakin oikein nauttii ulkoilusta kun saa kieriskellä lumihangessa. Jos tuota kymmentä senttiä nyt voi hangeksi sanoa. Koiran silmissä se on paljon, puolisääreen asti.

Aikataulu lähenee oikeaa

sunnuntaina 30. marraskuuta 2008

Jälleen on muutama viikko vierähtänyt siitä, kun tänne kirjoitin. Kaikenlaista tekemistä on riittänyt. Puuvaja täytetty ja pihan viimeisetkin kasvit laitettu talvikuntoon. Nyt kelpaa talven ihan oikeasti tulla. Vähän esimakua se on meille antanut kuinka ihana se voisi olla. Innokkaimmat hiihtäjät on jo useasti nähty ladulla. Harmi vain, taitaa se vanhan kansan sanonta pitää tänäkin vuonna paikkansa, ettei marraskuun lumi pysy.

En anna sen haitata tahtia, pikemminkin lisätä sitä, kun ulkona viihtyy vähemmän aikaa kerrallaan. On hyvää aikaa lueskella kielten sanoja. Nyt jää tosin vain yksi kieli kurssikäyntiin kun saan tuon toisen tuosta valmiiksi. Otin haasteen ja aloin lukea ranskaa. Vaikeata mutta mielenkiintoista.

Tällä viikolla on vuorossa ihan suomenkielinen opiskelu, yksi reaalikurssi tulee valmiiksi. Siten alankin olla lähempänä alkuperaistä aikataulua.

Aika kuluu

torstaina 20. marraskuuta 2008

Kylläpä aika rientää. Kirjoitin viimeksi tänne muutama viikko ja muutama valmis kurssi sitten. Olen nyt parin – kolmen kuukauden aikana ottanut itseäni niskasta kiinni ja pusertanut kursseja valmiiksi, niitäkin mitkä ovat jo kauan roikkuneet. Sen tuossa totesin, että kuukausi on minulle liian lyhyt aika kurssin suorittamiseen. Siinä ehtii vain tehdä tehtävät eikä paljon muuta. Kokeillaan seuravaksi päivälukion kuuden viikon jaksoa, josko se toimisi. Tästä kevääseen tavoitteeni on saada ainakin 12 kurssia valmiiksi. Sen jälkeen on vielä ihan riittävästi kursseja seuraavalle vuodelle päästäkseni tuohon 3 vuoden tavoiteaikaan.

Tavoiteaikaan päästäkseni minun on kyllä tiivistetävä opiskelutahtia nykyisestä. Niin ja opiskeltava kesälläkin.  Lomareissulle vain kirja mukaan, kyllä sielläkin lukuaikaa jää.