Kamalaa, kamalaa

Olikohan se nyt niin, että jonkin alan asiantuntijuuden kehittymiseen tarvitaan kymmenisen tuhatta työtuntia? Minulta on toivo jo mennyt, koska matikan kokeeseen on enää 620 tuntia. Ja kun yhden pankkikorkolaskun selvittämiseen tarvitaan kahden päivän aikana yhteensä yli kolme tuntia työtä, ja karkeasti arvioiden minun pitäisi tehdä vastaavia laskuja ennen koetta noin 4*60+harjoituskokeet+vanhoja yo-tehtäviä niin paljon kuin suinkin ehtii (MONTA SATAA!) ei hyvältä näytä. Olen aivan rehellisesti kateellinen niille, joille matikka on helppoa. Oma osaamiseni on niin helposti jumiutuvaa sorttia…

Nyt pitäisi sitten tarttua seuraavaan korkolaskuun. Kertaan nyt siis neljää kurssia päällekkäin; välttämätöntä, että asiat edes jotenkin ovat “noudettavissa” muistista sitten kokeessa. Jos jonkin aihepiirin käsittelystä pääsee vierähtämään yli viikko, teflonmuistini on jo luiskauttanut sen jonnekin aivosolujeni väliseen tahmeaan, pimeään nesteeseen. Minusta tuntuu, että pärjäisin huomattavasti paremmin sillä matikan osa-alueella, josta Kati mainitsi: niin kutsuttu sumea logiikka tuntuisi sujuvan luonnostaan, vieläpä erittäin sumea.

Tänään saimme pari pussillista marjoja pakkaseen ihan pikku lenkillä. On kiva laittaa sitten talvella mustikkarahkaa ja puolukkapirakkaa. Tyttäret kävivät myös poimimassa lähimetsässä pari isoa mukillista, mutta tulivat tuskastuneina takaisin, koska “siellä oli pari ekaluokkalaista, ja ne puhui ihan hirveesti”.

Leave a Reply