Kirjoitettu on

Psykologian yo-koe oli maanantaina, mutta enpä tuosta osaa mitään erityistä sanoa. Oli aika erilaiset kysymykset kuin odotin, ja kirjoitin kynä sauhuten ihan viime hetkeen asti… Käsi on ainakin nyt kipeä, ja kipeä olen muutenkin, eilen lähdin töistä kesken pois huonon olon ja lihaskipujen takia, kotona mittasin alilämpöä, 35,7 astetta, ja vetäydyin vällyjen alle. Nyt koetan pikku hiljaa tehdä matikalle vielä jotain, jos pystyn ja jaksan. 5. kurssin asiat repsottavat pahimmin. Yritän saada jotain tolkkua normittamiseen ja Gaussin käyrään, todennäköisyydet ovat ja pysyvät hämärinä, ja sitten koetan tehdä noita vanhoja yo-kokeita. Ne vain ovat vaikeita, ja moni tehtävä näyttää alusta saakka aivan toivottomalta. Ainoa tuki ja turva on MAOL-taulukkokirja, jota koetan selata nyt myös ihan “muuten vaan” jotta sieltä helpommin löytyisi tarvittava tieto.

Joku varmaan ihmettelee, miksi joka kaavaan tarvitsee taulukkokirjaa, mutta minä sanon sellaiselle ihmettelijälle, että eläpäs viisikymppiseksi, niin huomaat, että muisti hylkii kaikkea mitä vain hylkiä voi. Tottakai olisi hienoa osata johtaa kaavat itse aina puolessa sekunnissa, mutta enpähän vain osaa, ja kokeessa minulle tulee kiire kumminkin. Olisi kivaa olla nuori ja nokkela ja terävä ja sujuvan notkea kaikissa toimissa, mutta vanhemman ihmisen on mentävä sen varassa, mitä jäljellä on. No, ehkä minä nyt olen vähän alakuloinen kun olen vähän kipeä. Tuntuu että joka nurkasta vetää; palelee ja väsyttää. Menisin sohvalle loikoilemaan, mutta Oona röhnöttää siinä. Oona on, kuten ehkä muistatte, naapurin kissa, joka on ilmeisesti muuttanut kirjansa meille.

Ehkäpä minä vähän tuuppaan häntä syrjemmälle ja kätkeydyn viereen torkkupeiton alle. En mene töihin tänään. Eilen illalla Oona istui ikkunalaudalla ja katseli ulos. Tytär sanoi hänelle: Oona, ja häntä alkoi huiskia HUIS, HUIS, huis, huis… ja husikinta hiljeni. Tytär sanoi hetken päästä taas: Oona, ja taas häntä teki samanlaisen huiskintasession. Kuvasimme oikein filmille tuon nimen sanomista seuraavan huiskimisen. Hassun näköistä! “Yrittää olla ihan cool, mutta reagoi omaan nimeensä”, sanoi tytär.

2 Responses to “Kirjoitettu on”

  1. Pia Chydenius says:

    Marja-Liisa ole vain kissan kanssa vällyjen alla, se on paras lääke huonoon oloon. Kokeile heiluttaako Oona häntäänsä täkinkin alla kun sanot sen nimen.
    Parane pian!

  2. Heidi Väisänen says:

    Oijoi toivottavasti paranet pian ja Oona kissin kehräys kylkeä vasten parantaa varmasi

Leave a Reply