Ilmiömäistä äikkää

Äidinkieli ja kirjallisuus on peruskoulun ja lukion kenties selkein välineaine: se on avain kaikkien muiden aineiden opiskeluun jo senkin vuoksi, että kielen avulla jäsennämme maailmaa ja teemme itsemme tiettäviksi. Descartes määritteli aikoinaan ihmisen olemassaolon perustaksi rationaalisen ajattelun (”Cogito, ergo sum”), kun taas nykyisin tuntuu peräti siltä, että ihminen on olemassa, kun hän pyrkii ilmaisemaan itseään. Sähköisten viestimien ja sosiaalisen median valtakautena hyvin suuri osa tätä itseilmaisua on – jopa yllättäen – kirjallista ilmaisua. Siksi äikkä ei ainakaan näin äikänopen mielestä koskaan kadota arvoaan välttämättömänä välineaineena.

Ilmiöpohjaisessa opiskelussa tarvitaan myös äidinkielen opinnoissa saatavia työkaluja. Ilmiöopiskelijan työkalupakissa on tietysti taito rakentaa ymmärrettäviä ja sujuvia tekstejä, taito argumentoida eli osata perustella asiansa ja kannanottonsa sekä taito pysyä ainakin jossain määrin hyvän yleiskielen normien rajoissa. Kuitenkin äidinkielen sisällöillä on ilmiöopinnoissa paha taipumus jäädä juurikin työkalupakkiin lojumaan sen sijaan, että ne saisivat kukoistaa lopullisessa rakennelmassa eli ilmiötuotoksessa. Lisäksi oppiaineen nimessäkin mainittu ja siten hyvin olennainen kirjallisuuspuoli voi jäädä lapsipuolen asemaan.

Näin ei kuitenkaan käy, jos ilmiöopiskelijat kiinnostuvat äidinkielen ja kirjallisuuden tärkeistä sisällöistä: kielestä itsestään, kirjallisuudesta, kulttuurista. Näin on myös käynyt, sillä Fanittamisen ja kiusaamisen aikana aloitetut kirjallisuuspiirit ovat ottaneet mukavasti tuulta alleen, ja yhdessä lukemista on tarkoitus jatkaa myös tulevien ilmiöiden aikana ja niiden aihepiireihin liittyen. Myös äidinkielen kursseille hyväksyttäviä suorituksia on tarjolla ja tullutkin sekä lukupiirikeskusteluista että muista ilmiötuotoksista. Lisää on vielä tulossa.

Ajatuksessa äidinkielestä välineaineena ei ole mitään vikaa. Kuitenkin äidinkielen yhdessä vieraiden kielten kanssa muodostama, uudessa opetussuunnitelmassakin huomioitava oppiaineryhmä tarjoaa mielenkiintoista kurssisisältöä myös tutkittavaksi, tehtäväksi ja koettavaksi ilmiöiden piirissä. Kirjojen lisäksi voi sukeltaa elokuvan, teatterin, puhetaidon eli retoriikan, medialukutaidon tai vaikkapa eri kulttuurien maailmaan – myös omaleimaisen ja kiehtovan suomalaisen kulttuurimme. Seuraavan lukuvuoden ilmiöiden suunnittelu on käynnissä, ja kaikilla ilmiöiden parissa toimivilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mistä ohjelma koostuu. Ningissä on Suunnittelua-ryhmä ja siellä keskustelu, johon toivotaan myös opiskelijoiden ehdotuksia, ovathan he ilmiöpohjaisen oppimisen lähtökohta ja keskipiste. Mitä ehdottaisit? Piilisikö kenties vanhassa kunnon äikässä inspiraation siemen?

Leave a Reply