Mariian mietteitä

Kirjoitusten alkuun on viikon verran aikaa… Vähän jännittää. Toisaalta on huolestuttavan levollinen olo. Lähinnä ajattelen, että menee hyvin tai huonosti, niin menee kuitenkin, se on pääasia.

Tulevalla viikolla olisi vielä tarkoitus kertailla terveystietoa kirjastossa työpäivien jälkeen. Saa nähdä, riittääkö energia, mutta yritän ainakin. Englannin osalta tyydyn pänttäämään prepositioita ja jokunen vanha koekin pitäisi harjoituksen nimissä tehdä. Ja minä kun olin niin vakain aikein aloittamassa valmistautumisen ajoissa… Noh, näin siinä aina tahtoo käydä. Saa nähdä, tarttuuko päähän enää mitään oppia tässä vaiheessa.

Hiukan outo olo… Jotenkin vähän ontto olo. Viimeinen pakollinen englannin kurssi valmistui eilen. Periaatteessa tiedän, että olisi hyvä vielä huhkia valinnaisia kursseja läpi ennen kirjoituksia, mutta realiteetti on se, että töiden ohella ei oikein ehdi ja opiskeluväsymyskin taitaa hiukan painaa.

Silti on kumma olo. Vielä pitää yrittää päntätä kirjoituksiin ja selvitä niistä jollakin lailla läpi, mutta onko tämä sitten tässä? Sittenkö olen ihan tosiaan käynyt lukion? Varmaan jonkin aikaa menee jo sen ymmärtämiseen, että homma alkaa olla loppusuoralla, sillä kun kolme vuotta on miltei joka päivä tehnyt jotakin kurssia tai ainakin käyttänyt Muikkua, niin ihan heti ei ymmärrä, että kohta alkaa olla valmista.

Viimeinen pakollinen englannin kurssi valmistuu tulevalla viikolla, sitten on jäljellä lähinnä kertausta, kertausta ja kertausta. Toivon kovasti, että saisin kerralla englannin ja terveystiedon läpi ja niin ollen lukion pakettiin. Kohtuulliset arvosanatkaan eivät olisi pahitteeksi, mutta vähäiseen valmistautumiseen vedoten katson läpipääsynkin kohtuulliseksi tulokseksi.

Minkähänlaista elämä mahtaa olla nettilukion jälkeen? Viime viikolla ystäväni kanssa kahvitellessa keskusteltiin kyllä jo, miten monia tavattoman kiinnostavia opintoja sitä Avoimessa yliopistossa onkaan tarjolla… Luulen kuitenkin, että lukion päättämisen jälkeen sallin itselleni joksikin aikaa vapauden nauttia rajattomasti kaunokirjallisuuden mieltä ja sielua ylevöittävästä vaikutuksesta, sillä harrastelukeminen nautintatarkoituksessa on jäänyt viime vuosina vähemmälle.

Blogissa on ollut tavallistakin hiljaisempaa hetken aikaa, kun selaimenvaihtorytäkässä hukkui osa kirjanmerkeistä, niiden mukana blogin kirjautumissivu, sitten yritin kirjautua ilmeisesti väärän sivun kautta, ja salasanakin on tainnut unohtua jossain välissä… No,  erinäisten kommervenkkien jälkeen pääsin kuitenkin taas kirjoittelemaan. 

Nyt ei tarvitse valittaa, että on kylmää ja pimeää.  Harmittava takaisku, että joudun viettämään upean helteisiä kesäpäiviä töissä, sisätiloissa, mutta onneksi lämpöä ja valoa riittää iltaisinkin. (Eipä silti, on siellä sisälläkin lämmintä, oikeastaan jopa hieman kuumempi kuin ulkona!)

Opiskelu on siinä mallissa, että viimeinen pakollinen kurssi on meneillään. On tosin aikakin, sillä kirjoitettavien aineiden kurssien täytyy olla valmiina 17.8. mennessä. Vähän on ollut väkisin vääntämistä viimeisen kurssien kanssa, eikä energia tahdo riittää kirjoituksiin lukemiseen, mutta en halua vaatia itseltäni kohtuuttomia ponnistuksia. Eikös se riitä yhdelle kesälle, että saa välttämättömät kurssit valmiiksi, käy töissä ja nauttii kesästä..

Opiskelu etenee hitaanlaisesti kauniina kesäiltoina, mutta jotain sentään tulee silloin tällöin tehtyä. En ole ihan vakuuttunut, oliko järkevää jättää työläitä kielten kursseja viime tippaan, mutta toivotaan että muistan sitten syksyllä kirjoituksissa jotakin siitä, mitä olen nyt pyöritellyt.

Mitä voimme edellä mainitusta päätellä? Opiskeluni on hidasta ja vaivalloista talvella, kun kärsin kylmästä ja pimeästä (tai olen etelässä näitä huonoja olosuhteita paossa). Myös kesällä opiskeluni on hidasta ja vaivalloista, kun en malta opiskella vaan nautin mieluummin ulkoilmasta. Ja kaikesta huolimatta on kuitenkin kiva opiskella!

Vastoin aiempia odotuksia päädyinkin koko kesäksi kokopäivätyöhön. Tämä tuo hieman haastetta syksyn kirjoituksiin valmistautumiseen.. Eikä ihan vähänkään. Ei ole vaikeuksia miettiä, mitä sitä tekisi viikonloppuisin.

Joka tapauksessa, aurikoista kesää kaikille! =)

Kevään kirjoitusten lopullisia tuloksia odottellessa kiivas valmistautuminen syksyn kirjoituksiin on jo käynnissä. Yksi englannin kurssi on työn alla ja vielä kaksi pakollista odottamassa, myös pari terveystiedon kurssia pitäisi käydä läpi, ja biologian kakkoskurssin ryhmäkurssi myös. Pakolliset saan varmasti tehtyä, mutta syventäviä tuskin.

Ehkä teen niin, että jään vielä Otavan kirjoille kevääseen 2011 asti roikkumaan, vaikka ottaisinkin jo yo-todistuksen tulevana syksynä. Voin sitten käydä vielä käymättä jääneitä mielenkiintoisia kursseja, uusia tarvittaessa jotakin tms.

Juuri kun olemme selviytyneet kevään kirjoituksista, on jo ryhdyttävä suunnittelemaan, mitä sitä kirjoittaisi syksyllä, sillä ilmoittautuminen syksyn kirjoituksiin on tehtävä jo kesäkuun alussa! Alan kallistua sille kannalle, että ilmoittaudun vain A-englantiin ja terveystietoon ja keskityn kirjoitusten alkuun saakka vain niiden opiskeluun. Molemmista on vielä kurssejakin käytävänä! Ikävää jos käy niin, että ilmoittaudun kolmeen aineeseen ja yritän hiki päässä tehdä kursseja ja kerrata kesällä, ja sitten yhtäkään ainetta ei tule opiskeltua kunnolla. Jos aikataulu muiden projektien osalta antaa periksi, minulla on vielä yksi mahdollinen kirjoituskerta keväälle 2011, jolloin voin halutessani täydentää tutkintoa.

Ja sitten vielä sääasiat… Vieläkään ei ole kesä! Saisi jo olla.

Tänään oli vaihteeksi aika aurinkoinen päivä ja minäkin olin heti hieman reippaammalla mielellä. On niin mukavaa paistatella ja lämmitellä auringossa! Reipastumisen seurauksena sain kirjoitettua yhden esseen ja suunniteltua toisen aloittamista.

Postilaatikkoon kopsahti tänään huuto.netistä ostamani pokkari, George Orwellin Nineteen Eighty-Four. Päätin hankkia tämän peräti alkukielellä päästäkseni siitä mahdollisimman hyvin perille. Jotkin Orwellin ennustukset muistuttavat hirvittävässä määrin tämän päivän menoa, joten odotettavissa on varmasti mielenkiintoisia lukuhetkiä.

Tänään olivat sähköpostitse saapuneet lyhyen matematiikan alustavat pisteet. Arvelin kokeen menneen mukavasti ja olihan se mennytkin, sillä alustavien pisteiden perusteella arvosana on aika todennäköinen L. Mukava yllätys!

Mukavasta yllätyksestä huolimatta olo on lattea kuin eilispäivän sanomalehdellä. Pitäisi jaksaa hymyillä ja olla positiivinen, ei saisi valittaa… Mutta siitä huolimatta kärsin auringon puutteesta ja kaipaan kesää, ja näen toistuvasti unia hiekkarannoista ja hotelleista. Käyn aurinkoenergialla, ja nyt alkavat patterit olla tyhjät. Pattereilla toimivat laitteetkin toimivat hitaammin virran vähentyessä, samoin käy minun, enkä viitsi edes yrittää olla reipas.

Jotakin on silti koetettava tehdä, kun ei voi käpertyä nukkumaan kesän tuloon asti. Voin ainakin selailla matkailusivustoja…