Arkisto: heinäkuu 2009

Word ja läppäri vs. kynä ja paperi

maanantaina 27. heinäkuuta 2009

Opiskeluni alkavat olla siinä pisteessä, että on aika ryhtyä opettelemaan uudelleen kynällä kirjoittamista. Nettilukiossa on tottunut kirjoittamaan sujuvasti tietokonetta ja tekstinkäsittelyohjelmaa hyödyntäen, tästä osoituksena huimasti kasvanut kirjoitusnopeus lähes-kymmensormijärjestelmällä. Mutta yo-kokeessa on sitten osattava suunnitella ja kirjoittaa kokonainen essee ja paljon lyhyempiä tekstejä – kynällä!

Ainoa ongelma näppäimistöllä kirjoittamisesta käsin kirjoittamiseen siirryttäessä ei ole käden puutuminen, huono käsiala tai hidas tekstintuotto. Olen havainnut myös tekstin tuottamiseen liittyvän ajatusprosessin mukautuneen tietokoneella kirjoittamiseen sopivaksi. Koneella kirjoittaminen on nopeaa, tekstiä voi siirrellä, kappaleitä muokata ja väliotsikoita lisätä siinä vaiheessa, kun teksti on muuten valmis. Kaikki mieleen tulevat tekstikatkelmat, jotka voisivat sopia käytettäväksi tekstissä voi kirjoittaa näkyviin ja liittää sitten sopiviin kohtiin. Tekstin ei tarvitse olla suunniteltu ja jäsennelty kokonaisuus ennen varsinaisen kirjoitusprosessin aloitusta, vaan prosessi voi alkaa ideariihellä, jossa tekstinkäsittelyohjelmalla näpytellään talteen kaikki käyttökelpoiset ideat ja eri lähteistä poimitut asiat. Sitten alkaa järjestely ja puuttuvan tekstin lisääminen.

Mutta entäs käsin kirjoittaminen? Mielessäni on monta hyvää ideaa vaikkapa aloituskappaleeksi, mutta mihin ja miten minä laitan ne paperille? Osa ehtii jo unohtua ennen kuin saan ne kirjoitettua. Enkä muutenkaan voi kokeilla viittä erilaista aloitusta, eihän mikään kirjoitusaika riitä monien tekstiversioiden luomiseen. Entäs kappaleiden ja yksittäisten lauseiden siirtely, lisääminen tai poistaminen? Seurauksena on lukukelvoton paperi täynnä nuolia, yli- ja alleviivauksia, sivuhuomautuksia jne. Sellaisesta lyijykynäversiosta puhtaaksi kirjoittaminen on äärimmäisen hidasta ja hankalaa.

Keskustelin aiheesta jokin aika sitten biologiaa opiskelevan ystäväni kanssa. Kertoessani äidinkielen harjoitusesseestäni, jonka lyijykynäversio oli täynnä nuolia, reunahuomautuksia ja yleistä suttua, hän sanoi tilanteen olevan tuttu tenttivastauksistaan. Pää toimii nopeasti, mutta kädet eivät ehdi mukaan, kuten tietokoneella kirjoitettaessa. Syntyy tekstiä, jossa on kyllä oikeaa asiaa, mutta jonka ulkonäkö häiritsee lukemista ja jopa luetun ymmärtämistä.

Nettilukiolaisen kannattaa ottaa käsin kirjoittamisen harjoittelu vakavasti ja harjoittaa sitä riittävästi koko lukion ajan. Mikäli ihminen ei vuosiin ole kirjoittanut juuri nimeään pidempää merkkijonoa kynällä, saattaa yo-kokeessa olla todellinen riski, että kirjoitusharjoituksen puute heikentää suoritusta.

Mustikka-aika

torstaina 16. heinäkuuta 2009

mustikka

Kesällä on vaikeaa, lähes mahdotonta, keskittyä kokopäiväisesti opiskeluun. Mieluummin vain haahuilisin laiskana ja päämäärättömänä parvekkeen, jääkaapin, kirjaston, metsän ja lammen rannan tienoilla. Etelä-Suomessa mustikat ovat nyt kypsiä ja käyn noukkimassa niitä litran kerrallaan syötäväksi ja pakastimeen. Miten mukavaa on kyykkiä sammaleiden seassa ja katsella maailmaa matalalta, pyöritellä sinisiä marjoja sormissa ja tuumailla. Ja tietysti kuunnella hyttysten ja paarmojen surinoita niiden pyrkiessä ruokailemaan ihoni läpi… Ajatukset saavat järjestäytyä ja kehittyä, ehkä jotakin opiskelunkin kannalta hyödyllistä syntyy ja joka tapauksessa levännyt mieli on tehokkaampi kuin rasittunut.
Antero Raimo& Ovet -yhtyeen ”Mustikanpoiminta” -niminen kappale kertoo kaiken oleellisen mustikanpoiminnan syvimmästä olemuksesta kertosäkeessään:

On mustikanpoiminta
mukavaa toimintaa
voi ajatella useita
kerrankin huolella

Yhtyeellä on muuten toinenkin lähtemättömästi mieleeni jäänyt kappale, nimeltään ”Rento laahustava”, jonka elämänfilosofinen maalailu on lähellä ajatusmaailmaani ja leppoisa melodia jää päähän alkaen hyräilyttää ja hymyilyttää… Se tulisi nimittää elämännautiskelijoiden, joita jotkut nimittelevät laiskureiksi, tunnuslauluksi.