Alkuvuodesta, ja jo ennen vuoden vaihtumistakin, opiskelin aika laiskasti, lähinnä kertaillen tuleviin kirjoituksiin. Nyt kun vuodenkierto kallistuu jo kevättä kohti, minäkin alan virkistyä!
Yritän tässä kirjoituksiin valmistautumisen ohessa opiskella filosofiaa pakollisen ensimmäisen kurssin verran ja selviytyä ensi viikolla alkavasta FY1-ryhmäkurssista. Muutoinkin on sellainen olo, että jaksan taas paremmin tehdä asioita ja kiinnostua uusista! 
Otsikossa mainitsemani tiivistahtinen opiskelu on kuitenkin melko suhteellista, kun sitä vertaa lähilukiolaisiin, joilla on kirjoituksiin valmistautumista varten vain kolmen viikon lukuloma! Toisaalta lähilukiolaiset saavat kyllä varmasti monissa aineissa paljon enemmän harjoitusta ja rutiinia kuin Nettilukiolaiset, joten he eivät ehkä tarvitsekaan hurjasti kertausta.
Aika jännää ajatella, että n. 2,5 vuotta sitten kun aloitin Nettilukiossa, kirjoitukset tuntuivat tavattoman kaukaiselta ja melkein saavuttamattomalta päämäärältä. En ole erityisen tavoitehakuinen tai päämäärätietoinen henkilö, joten en uhrannut tälle “suurelle tavoitteelle” montakaan ajatusta. Kuten usein uutta asiaa aloittaessa, lukio tuntui haastavalta, opiskelu työläältä ja uutta opittavaa oli valtavasti, mutta ajan kuluessa aloin tuntea oloni kodikkaaksi – jos nyt niin voi sanoa verkkoympäristöstä. Ja nyt kun ensimmäinen yo koe on enää vajaan viikon päästä, se ei tunnu enää lainkaan oudolta. Yllättävän vähän jännittää, jos vertaan tilannetta siihen, miten kovasti esim. perus- ja ammattikoulussa jännitin kokeita. Toivottavasti vähempi jännitys johtuu siitä, että olen kasvanut ja uskon nyt, ettei yksi koe eikä edes koko tutkinto kaada maailmaa, sillä tarvittaessa voi yrittää uudelleen. Vähempi jännitys saattaa jopa parantaa tulosta, sillä usein olen ollut koetilanteessa niin jännittynyt, että ajatus ei varmasti ole juossut normaalisti.
