Mariian mietteitä

Hiukan outo olo… Jotenkin vähän ontto olo. Viimeinen pakollinen englannin kurssi valmistui eilen. Periaatteessa tiedän, että olisi hyvä vielä huhkia valinnaisia kursseja läpi ennen kirjoituksia, mutta realiteetti on se, että töiden ohella ei oikein ehdi ja opiskeluväsymyskin taitaa hiukan painaa.

Silti on kumma olo. Vielä pitää yrittää päntätä kirjoituksiin ja selvitä niistä jollakin lailla läpi, mutta onko tämä sitten tässä? Sittenkö olen ihan tosiaan käynyt lukion? Varmaan jonkin aikaa menee jo sen ymmärtämiseen, että homma alkaa olla loppusuoralla, sillä kun kolme vuotta on miltei joka päivä tehnyt jotakin kurssia tai ainakin käyttänyt Muikkua, niin ihan heti ei ymmärrä, että kohta alkaa olla valmista.

Viimeinen pakollinen englannin kurssi valmistuu tulevalla viikolla, sitten on jäljellä lähinnä kertausta, kertausta ja kertausta. Toivon kovasti, että saisin kerralla englannin ja terveystiedon läpi ja niin ollen lukion pakettiin. Kohtuulliset arvosanatkaan eivät olisi pahitteeksi, mutta vähäiseen valmistautumiseen vedoten katson läpipääsynkin kohtuulliseksi tulokseksi.

Minkähänlaista elämä mahtaa olla nettilukion jälkeen? Viime viikolla ystäväni kanssa kahvitellessa keskusteltiin kyllä jo, miten monia tavattoman kiinnostavia opintoja sitä Avoimessa yliopistossa onkaan tarjolla… Luulen kuitenkin, että lukion päättämisen jälkeen sallin itselleni joksikin aikaa vapauden nauttia rajattomasti kaunokirjallisuuden mieltä ja sielua ylevöittävästä vaikutuksesta, sillä harrastelukeminen nautintatarkoituksessa on jäänyt viime vuosina vähemmälle.