Mariian mietteitä

Äidinkielen tekstitaidon koe on tehty ja kirjoitusurakka saatettu alkuun! Koe ei tuntunut liian vaikealta ja vastaukset valmistuivat n. 4,5 tunnissa. Ja kokeen jälkeen tietysti suoraan nettiin pähkäilemään muiden kirjoittajien kanssa, että miten meni vai menikö mitenkään.

Äkkiä arvioiden tuntuu siltä, että koe meni kohtalaisen mukavasti. Olen iloisesti yllättynyt, jos joku vastauksista on viiden pisteen arvoinen ja melkoisen pettynyt, jos joku vastaus jää kahteen pisteeseen.

PS. Villasukat olivat tarpeen, kirjoitussalissa oli tosi kylmä!

Aika menee nopeasti ja minulle ihka ensimmäinen yo-koe, äidinkielen tekstitaito, on huomenna. Edelleenkin on aika rauhallinen olo, nyt kun ei ole mitään viime hetkellä päähän päntättävää asiaa.

Netistä vilkuilin vinkkejä kirjoittajille ja huomasin, että erittäin korkealle vinkkilistalla nousevat villasukat. Siis villasukat huomenna jalkaan lämmittämään, ja verkkarit päälle ettei vaatteet kiristä! Ja sitten täytyy vielä muistaa riittävän iso (henkinen) pipo, ettei se vain ala kiristää…

Alkuvuodesta, ja jo ennen vuoden vaihtumistakin, opiskelin aika laiskasti, lähinnä kertaillen tuleviin kirjoituksiin. Nyt kun vuodenkierto kallistuu jo kevättä kohti, minäkin alan virkistyä!

Yritän tässä kirjoituksiin valmistautumisen ohessa opiskella filosofiaa pakollisen ensimmäisen kurssin verran ja selviytyä ensi viikolla alkavasta FY1-ryhmäkurssista. Muutoinkin on sellainen olo, että jaksan taas paremmin tehdä asioita ja kiinnostua uusista! Otsikossa mainitsemani tiivistahtinen opiskelu on kuitenkin melko suhteellista, kun sitä vertaa lähilukiolaisiin, joilla on kirjoituksiin valmistautumista varten vain kolmen viikon lukuloma! Toisaalta lähilukiolaiset saavat kyllä varmasti monissa aineissa paljon enemmän harjoitusta ja rutiinia kuin Nettilukiolaiset, joten he eivät ehkä tarvitsekaan hurjasti kertausta.

Aika jännää ajatella, että n. 2,5 vuotta sitten kun aloitin Nettilukiossa, kirjoitukset tuntuivat tavattoman kaukaiselta ja melkein saavuttamattomalta päämäärältä. En ole erityisen tavoitehakuinen tai päämäärätietoinen henkilö, joten en uhrannut tälle “suurelle tavoitteelle” montakaan ajatusta. Kuten usein uutta asiaa aloittaessa, lukio tuntui haastavalta, opiskelu työläältä ja uutta opittavaa oli valtavasti, mutta ajan kuluessa aloin tuntea oloni kodikkaaksi – jos nyt niin voi sanoa verkkoympäristöstä. Ja nyt kun ensimmäinen yo koe on enää vajaan viikon päästä, se ei tunnu enää lainkaan oudolta. Yllättävän vähän jännittää, jos vertaan tilannetta siihen, miten kovasti esim. perus- ja ammattikoulussa jännitin kokeita. Toivottavasti vähempi jännitys johtuu siitä, että olen kasvanut ja uskon nyt, ettei yksi koe eikä edes koko tutkinto kaada maailmaa, sillä tarvittaessa voi yrittää uudelleen. Vähempi jännitys saattaa jopa parantaa tulosta, sillä usein olen ollut koetilanteessa niin jännittynyt, että ajatus ei varmasti ole juossut normaalisti.

Otsikko on oikeastaan hieman liioiteltu, onhan tässä vielä lukiota jäljellä, mutta kevään kirjoitukset ovat päivä päivältä lähempänä. Jännittää aika lailla, miten sitä osaa äidinkielen kokeissa kirjoittaa sujuvasti käsin, ovatko aiheet sellaisia joista vastaukset syntyvät sujuvasti jne. Keskustelupalstoilla seilatessa jännitys vain yltyy, kun huomaa etteivät päivälukiolaiset ole yhtään huolissaan käsinkirjoitettavista aineista kirjoitettuaan niitä valtavasti lukion aikana! Käsinkirjoitusharjoituksia olen tehnyt ja teen edelleen muutaman päivän välein kirjastossa. Olen mm. käynyt kirjoittamassa pari harjoitusesseetä alusta loppuun, jotta voin luottaa siihen, että pystyn koetilanteessa todella istumaan monta tuntia paikallani!

Äidinkieleen treenailen lukemalla Käsikirjaa ja kertaamalla keskeisiä asioita, mm. tekstilajien piirteitä, argumentointia, retorisia keinoja, novelli- ja runoanalyysiä ym. Ja salaa toivon mielessäni, että olisipa esseekokeessa analysointitehtävä, aiheena jokin ihastuttava novelli tai vanhempaa kotimaista runoa, joita on mielekästä ja kohtalaisen helppoa analysoida, ja joiden tyylistä ja rytmistä voin sanailla ihan ilokseni.

Matikka on myös hyvin jännittävä paikka ja vaatii vielä paaaljon kertaamista. Jännitys tiivistyy, mutta harjoitukset jatkuvat.

Kirjoittelin tuolla aikaisemmin (Ilmoittauduin kirjoituksiin -juttu), että kirjoituksiin valmistautumiseeni kuuluu mm. proosan erittelyssä huomioitavien seikkojen ulkoluku Ukko-Nooan tahtiin äidinkielen tekstitaidon koetta, miksei esseekoettakin ajatellen. Sittemmin olen huomannut kyseisen rallatuksen muutoinkin erinomaiseksi asioiden muistiin painamisen tueksi. Olen ryhtynyt opettelemaan ulkoa myös argumentointitapoja ja retorisia keinoja, ja vaikuttaisi siltä, että melko pitkätkin sanalistat jäävät mieleen melko helposti. Esim. tuo proosan erittelyn työvälineet -lista on täysin kirkkaana mielessä ja pystyn luettelemaan se vaikka unissani, ja se on opeteltu pari kuukautta sitten.

Hämmästyttävää, että kaltaisellani laulutaidottomalla henkilöllä muistettavien asioiden rallattelu johonkin melodiaan näyttäisi olevan paras kokeilemistani muistitekniikoista? Toisaalta olen kyllä aina oppinut aika helposti laulujen sanoja ulkoa, joten ehkä tätä ominaisuutta kannattaa aktiivisesti hyödyntää.

Taas flunssa! Ankeaa.. En ymmärrä miten näitä nyt tänä talvena tuntuu riittävän perä perää. Äidinkielestä viedään viimeistä pakollista kurssia. Jo on aikakin, sillä ensi kuun puoleen väliin mennessä taitaa olla takaraja äidinkielen kurssien valmistumiselle, mikäli mielii mukaan keväällä koettelemaan osaamistaan kirjoituksiin. Jotkut kurssit vain venyvät. Ja venyvät. Laajoja kirjoitustehtäviä, paljon lukemista. Ne vaativat aikansa. En jaksa edes olla kovin pettynyt itseeni, vaikka kurssiin käytetty aika on aivan liian pitkä. Itsellenihän minä tätä teen ja itse kärsin seuraukset laiskuudestani.

Posti toi tällä viikolla Haku-nimisen yliopistoon ja korkeakouluun pyrkijöille suunnatun lehden. Oikein hätkähdin nähdessäni sen. Vielä en toki ole pyrkimässä mihinkään, mutta asiaa olisi syytä ruveta ajattelemaan vakavasti. Alustavasti lehteä selailtua tulin heti siihen tulokseen, että minun olisi hiljalleen kyettävä päättämään, mitä haluaisin opiskella seuraavaksi; kasvatustieteitä, psykologiaa, ravitsemusta, portugalia… Ja miksi ihmeessä mikään näistä vaihtoehdoista ei tullut mieleen silloin, kun palkkapussin kiilto silmissäni ryntäsin peruskoulun jälkeen kauppaoppilaitokseen lukion sijaan! Yksinkertaisesti olin niin keskeneräinen, kuten lähes kaikki ovat.

Mutta mikä minua nyt sitten todellisuudessa kiinnostaisi niin paljon, että haluaisin sijoittaa vuosia opiskeluun? En tosiaan vielä tiedä. Minun pitäisi motivoitua hurjasti jo yliopistoon sisään pääsemiseksi, sillä pääsykokeissa on varmasti lukuisia minua määrätietoisempia osallistujia.

Ehkä saattaisi olla järkevää lähteä aluksi liikkeelle Avoimen yliopiston kautta. Voisin tutustua johonkin kiinnostavaan alaan ja selvittää, olisiko minusta opiskelijaksi ja onko ala sopiva.

Monella työpaikalla yleisesti tunnettu totuus on se, että loma jatkuu melko usein sairaslomalla, syystä tai toisesta. En ole töissä, mutta välittömästi lomalta kotiinpaluun jälkeen nousi kuume ja olo on täysin voimaton. Kyseessä ei ehkä ole paljon puhuttu H1N1, mutta äreä virus kuitenkin.
Olin suunnitellut aloittavani opinnot reippaasti heti palattuani, mutta “ei aina käy niin, kuin haaveillaan…” lauletaan laulussakin.

Kirjoitusten aloitus lähenee kovaa vauhtia, kirjoitettavien aineiden pakolliset kurssit alkavat olla valmiina, mutta valinnaisia olisi tarkoitus vielä suorittaa aika nippu. Viime viikot olen ollut kuin horrostamaan valmistautuva eläin, syön, syön ja liikun hitaaastii.. Vähän yritän sentään opiskellakin.
Nyt on edessä hiukan lomaa, sen jälkeen toivottavasti uudella innolla opiskelujen kimppuun.

Huih! Tänään tuli ilmoittautumislomake kevään kirjoituksiin. Sain sen jo täytettyäkin ja saman tien takaisin postiin. Jonkin verran hirvittää, nyt olen ilmoittautunut ja se tarkoittaa sitä, että valmistautuminen on otettava tosissaan. Siispä olenkin jo rallatellut Ukko-Nooan tahtiin ‘Työvälineitä proosan erittelyyn’ Äidinkielen käsikirjasta… =)

Alun alkaen HOPSini sisälsi 46 tarkasti valittua kurssia. Nettilukiossa ryhmäkursseja mainostetaan kuitenkin niin aktiivisesti sähköpostiin, että melko usein innostun tutustumaan niiden sisältöön, ja kiinnostavalta vaikuttavaa kurssia on vaikea ohittaa, vaikka se ei olisi alkuperäisessä HOPSissa lainkaan eikä oikein sopisi edes aikatauluun.
Näin kävi jälleen, kun huomasin, että ET1-ryhmäkurssin keskeinen aihe on “hyvä elämä” ja kurssin pääasiallisena työtapana keskustelut! Vastustamaton tarjous, pakko ilmoittautua! =)