Kurssihamsteri?

Kun mielenkiintoisia kursseja on paljon, saattaa yllättäen huomata olevansa aika monellakin kurssilla yhtä aikaa. Tällä hetkellä etusivulla näkyvistä kursseistani 5-6 kurssia ovat suorittamattomia. Siellä on muun muassa Onnellisuus (ilmiökurssi), Psykologian ryhmäkurssi (joka päättyy pian), PS1 kurssi, ÄI1 kurssi sekä AT6.

Pystyykö paljosta kurssimäärästä suoriutumaan, jos kaikkia kursseja pitäisi suorittaa samaan aikaan? Kokemuksestani voisin sanoa, että kyllä pystyy! Tarvitaan vain hitusen aikaa ja ajankäyttöhallintaa, toimiva suunnitelma ja menoksi. Itselläni muun muassa matikan ja äidinkielen kurssi ovat kolmen kuukauden aikataululla suoritettavia kursseja, joita teen aina kun aikataulutetuilta kursseiltani ehdin. Näin valmistuu mukavasti pääkurssien ohessa myös toisia kursseja, ikään kuin huomaamatta.

Alussa tosin opiskelut aloitettuani, pidin huolen että olin vain 1-2:lla kurssilla samaan aikaan ja ajattelin sen olevan itselleni paras tapa opiskella. Jossain vaiheessa kuitenkin kiinnostuin omien ”opiskelurajojeni” testaamisesta ja olen erittäin tyytyväinen että siitä kiinnostuinkin. Alussa pelkkä useamman kuin kahden suorittamattoman kurssin näkyminen etusivulla aiheutti stressiä, mutta enää ei haittaa vaikka niitä tosiaan olisi 5 tai 6. Olen löytänyt omat rajani, jotka olivatkin korkeammalla mitä olin itse alussa kuvitellut.

Mihin tällä kirjoituksellani pyrin… Ehkä siihen, että vaikka on suunnitellut jo oman aikataulunsa johon esimerkiksi ryhmä- tai ilmiökurssit eivät näyttäisi enää mahtuvan, olen itse huomannut, että kyllä niidenkin ohessa saa kursseja käytyä. Tosin, jokaisella on oma aikansa, eikä kaikilla ole mahdollista töiden yms. vuoksi opiskella yhtä paljon kuin minulla, mutta tämä on tällaisen perheellisen yhden lapsen äidin kokemus :-)

Loppuun vielä kuvankaappausohjelmalla otettu kuva etusivustani. Älkää säikähtäkö, iso osa listassa olevista kursseista on jo suoritettu!

kurssit

Yksi vastaus artikkeliin “Kurssihamsteri?”

  1. Taru kirjoittaa:

    On varmasti ihan järkevää aloittaa maltillisesti ja kasvattaa sitten haastetta sitä mukaa kun kokemusta, osaamista ja varmuutta karttuu. Kiva kuulla kokemuksesi omien rajojen kokeilemisesta ja hakemisesta. Sellaista rajankäyntiä kannattaa harrastaa jatkossakin :) Usein oppimista tapahtuu eniten juuri silloin, kun poistuu omalta mukavuusalueeltaan, siitä tutusta ja turvallisesta.

Jätä vastaus