Arkisto: joulukuu 2011

Monta tapaa oppia…?

maanantaina 19. joulukuuta 2011

Lisäsin otsikkoon kysymysmerkin ehkä siksi, että oppimisen eri tavat ovat herätteneet itsessäni kysymyksiä ja ajatuksia, joita olen myös itse itselleni esittänyt. Psykologian ensimmäisellä kurssilla törmäsin tutkivan oppimisen malliin, jota taidetaankin käyttää ainakin osittain myös ilmiöpohjaisessa oppimisessa. Erityisesti pidän tästä sen vuoksi, koska siinä oppimisesta muodostuu tietynlainen tutkimisprosessi. Mikä olisikaan mukavempi tapa oppia, kun etsiä vastauksia juuri niihin kysymyksiin mitkä itseä eri aihealueissa eniten kiinnostavat ja löytää niihin vastauksia!

Tällä tavoin olenkin huomannut, että ei kiinnostavat oppiaineet alkavat saada mielenkiintoisia ulottuvuuksia ja niiden opiskelu alkaa tuntumaan kivalta ja motivoivalta. Tästä mainittakoon vaikkapa historia, jonka oppitunnit ovat yläasteelta jääneet mieleen nukuttavina hetkinä. Voin kuitenkin nyt kumota ennakkokäsitykseni historiasta ja  ehkä tärkein mitä sen suhteen olen Suomalaisuudet ilmiössä oppinut, on se, että ymmärtääkseen nykyaikaa on ymmärrettävä myös menneisyyttä. Syy-seuraussuhteet, aivan niin kuin psykologiassakin, taitavat toteutua myös historian ja nykyajan suhteen.

Opiskelu jossa pyritään kerryttämään tietoa niin, että uusi tieto voidaan liittää osaksi jo opittua tietoa ja se ymmärretään (ei ainoastaan tiedetä), saattaa viedä hieman enemmän aikaa. Olen huomannut että jään pohtimaan joitakin aiheita yllättävänkin pitkään, joskus ehkä jopa liiallisuuksiin asti. Mutta toisaalta, sen mitä opiskelen haluan oppia hyvin, niin että sillä on merkitystä myös itselleni. Vaikka opiskelenkin saadakseni valkolakin, opiskelen myös siksi, että se on mielenkiintoista ja koen sen rikastuttavan elämääni. Lisäksi haluan löytää vastauksia kysymyksiin joita olen ”elämälle” esittänyt ja tähän muun muassa ilmiöt ovat tarjonneet loistavan mahdollisuuden.

”Elämälle” esittänyt = itselleni, ajatuksissani jne.