Arkisto: tammikuu 2009

Ilmiömäistä kokkausta

torstaina 29. tammikuuta 2009

Mitäs jos koulussa voisikin ilmoittautua psykologian, äidinkielen tai filosofian kurssin sijaan tutkimaan ilmiötä nimeltä tosi-tv? Tai fysiikan ja biologian kurssin sijaan voisi uppoutua selvittämään sitä, mitä oikeastaan tapahtuu kun ääni syntyy ja etenee. Voisi porukalla vaikka miettiä, mitä oli piratismi ennen ja mitä kaikkea se on nyt. Joulua voisi lähestyä kaupallisesta tai uskonnollisesta tai vaikkapa valkean joulun näkökulmasta. Erilaisia ilmiöitä yhdessä toisten kanssa tutkiessa tulisi hahmottaneeksi tätä maailmaa monesta eri näkökulmasta ja samalla suorittaneeksi ne eri aineiden lukiokurssitkin.

Ilmiöpohjaisella opetuksella ja oppimisella tarkoitetaan oppiainerajoja rikkovaa, tutkivaa otetta oppimiseen. Lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt. Ilmiöitä tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen. Lähtökohta poikkeaa perinteisestä oppiainejakoisesta koulukulttuurista, jossa opeteltavat asiat on usein hajotettu suhteellisen pieniksi ja ehkä irrallisiksikin palasiksi. Ilmiöpohjaisuus avaa isompaa ikkunaa maailmaan ja sen ymmärtämiseen.

Nettilukiossa jokainen opiskelija voi tällä hetkellä poimia omaan ohjelmaansa mitä tahansa itsenäisesti suoritettavia kursseja täysin vapaasti omaan tahtiinsa. Buffet-pöytä on aina katettuna ja sieltä voi poimia mieluisia ruokalajeja lautaselleen sen verran kuin haluaa ja siinä tahdissa kuin jaksaa syödä. Pöydästä saa nousta ja siihen palata omaan tahtiin. Pikaruokaa sieltä ei kuitenkaan saa, sillä oppiminen ja opitun sulattelu vie aina oman aikansa.

Buffetin lisäksi nettilukion pöytään katetaan ennalta sovittuina aikoina ryhmäkursseja. Ryhmäkurssilaisten on syytä tulla pöytään silloin kun kokki on paikalla ja ruoka valmiina. Kurssille ilmoittautuneet suorittavat samaa kurssia suunnilleen samassa aikataulussa ja opettajan ohjauksessa. Virtuaalipöydän ääressä istuessa ryhmäkurssilaiset voivat pohtia asioita ja työstää niitä yhdessä eteenpäin.

Jatkuvan buffet-pöydän ja aikaan sidotun pöytävarauksen lisäksi nettilukiolaisille on tarjolla ensi vuonna kokkikursseja. Kokkauskursseja on lukuvuoden aikana vähintään viisi, ne ovat tiettyyn ajanjaksoon sidottuja ja jokaisessa niistä rakennetaan erilaisia ateriakokonaisuuksia. Kokatessa lähdetään liikkeelle perusteista. Ensin päätetään siitä, mitä halutaan valmistaa, mikä kokonaisuus ottaa haltuun. Tehdäänkö italialaista, meksikolaista vai nepalilaista ruokaa. Otetaan selvää paikallisista ruokaperinteistä ja tavoista, selvitetään mitä ruoka-aineita tarvitaan, missä ja miten niitä kasvatetaan ja valmistetaan, mistä niitä saa hankittua. Niin sovittaessa voidaan samalla selvittää, miten kestävää tai kestämätöntä niiden tuottaminen ja kuljettaminen on. Sovitaan tavoitteista, aikatauluista, työtavoista ja työnjaosta. Osa porukasta voi keskittyä ruoka-aineiden hankintaan, osa selvittää ruoan terveydellisiä vaikutuksia, osa perehtyy eri valmistusmenetelmiin, osa tutustuu valitun ruokamaan kulttuuriin ja hankkii sopivaa ruoanvalmistusmusiikkia jne. Asiantuntijoita voidaan pyytää apuun sen mukaan kuin koetaan tarpeelliseksi. Pääkokkina voi toimia joku muukin kuin nettilukion opettaja. Oleellisinta on kuitenkin, että kokataan yhdessä ja kokkauskurssin lopussa porukka on rakentanut ateriakokonaisuuden, josta kaikki  – muutkin kuin kurssilaiset – pääsevät nauttimaan. Kokkaaminen avataan verkkoon, niin että prosessia pääsee seuraamaan ja kommentoimaan, miksei myös osallistumaan, kuka tahansa hyvän ruoan ystävä. Jälkiruokakahvin ja konjakin kera tarjoillaan vielä kurssisuorituksia eri lukiokursseilta.

Nettilukiolaiselle on siis jatkossa tarjolla kolme oppimispolkua:

  • itsenäisesti suoritettavat non-stop-kurssit (jatkuva buffet-pöytä)
  • ryhmäkurssit (seurueen pöytävaraus a lá carte –ravintolassa)
  • ilmiöpohjainen opiskelu tutkivan oppimisen keinoin (ruoan valmistaminen itse kokkauskurssilla).

HOPSinsa voi rakentaa joko yhdelle ja samalle polulle tai sitten polkuja voi laittaa kulkemaan rinnakkain ja ristiin. Ilmiöpohjainen lähestymistapa ei vie mitään vanhaa pois vaan tarjoaa yhden uuden tavan opiskella ja oppia.

Minulla ainakin on jo nälkä :)

Taru

Torilta kukkulalle vai kukkulalta torille

torstaina 29. tammikuuta 2009

Jokainen tuntematon kaupunki tarjoaa satunnaiselle kulkijalle aina uuden seikkailun.  Joskus on mukavaa vain kulkea katuja ja kujia, valita risteyksessä suunta sen mukaan mikä kuja tuntuisi kutsuvimmalta. Kaupungin voi ottaa haltuun kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta, kahvila kahvilalta, pysäkki pysäkiltä, kukkaruukku, torikoju ja vastaantulija kerrallaan. Jonkin aikaa kuljettuaan on ehkä mukava kuitenkin etsiä käsiinsä  kaupungin kartta ja katsoa missä päin on tullut kuljettua. Kartalta voi myös löytyä uusia houkuttelevan näköisiä alueita, joihin haluaakin seuraavaksi suunnistaa.

Itselläni on tapana hakeutua uudessa kaupungissa aluksi mahdollisimman korkeaan paikkaan. Kukkulalle, näkötorniin, temppeliin, maailmanpyörään. Sieltä korkeuksista on hyvä hahmottaa kaupunkia. Mihin suuntaan se on levittäytynyt, miten joki tai vuori rajaa sen kasvua, millä suunnalla on teollisuutta tai asuinalueita, missä näyttäisi vihreämmältä, mistä löytyy tori. Kaikkein parasta on, jos saan vietyä sinne korkeuksiin mukanani kartan. Voin saman tien kiinnittää näkemäni kartalle niin että alas kivuttuani tiedänkin jo, mihin suuntaan lähden pyrkimään. Hyvässä lykyssä olen myös saanut jo selville, millä konstilla sinne pääsen. Tämän jälkeen on mukava lähteä valloittamaan uutta kaupunkia pala palalta, tutkia niitä kujia joita olin päättänytkin tutkia, etsiä käsiini se tori joka ylhäältä näytti houkuttelevimmalta ja istahtaa siellä kahvilaan juttelemaan mukavia paikallisten kanssa. Ja kaikkein parasta on, ettei koskaan voi tietää mitä uusia ovia siellä torikahvilassa istuessa tuleekaan avanneeksi. Saatan loppujen lopuksi päätyä ihan jonnekin muualle kuin mitä kukkulalla suunnittelin, mutta ainakin tiedän mitä mahdollisuuksia ja suuntia minulla on valittavina.

Miten päin sinä mieluiten hahmotat maailmaa? Lähdetkö pienistä palasista liikkeelle ja maistelet aluksi uusia makuja torilla, suupala kerrallaan? Vai kiipeätkö ensin kukkulalle katsomaan, mille puolelle kaupunkia tori sijoittuu ja mitä sen ympärillä on?

Taru