Opet

Minä olen opiskellut viimeiset kaksi kuukautta tilastotieteen asioita. Olen laskenut korrelaatioita, rakentanut summamuuttujia, tutustunut regressioanalyysiin ja paljon muuta mikä on pitkään kalskahtanut korviini kammottavalta. Rehellisesti sanoen, en olisi takuulla tarttunut asiaan jos ei olisi ollut pakko.

Itseäni jos vähän kehun [hyvä taito, kannattaa harjoitella ], olen tehnyt hulluna työtä. Hikeä ja kyyneleitä, tuskaa ja high five –lennätystä. Tuloksia on nyt jo aika paljon, mutta aikamoista epävarmuutta olen saanut sietää spss:n äärellä istuessani.

En ole tottunut sellaiseen. Epävarmuuden sietämiseen opiskelussa. Olen lähes aina tähyillyt oppimaan niitä juttuja joissa ajattelen intuitiivisesti pärjääväni. Ja niinhän se on mennyt, että ihan hyvää jälkeä on syntynyt.  Nyt kun oli pakko tarttua itselleni vieraampaan asiaan, iski pelko, ahdistus, synkät mietteet: minä en osaa, mitä jos en selviä. Todella konkreettisesti olen huomannut miten minäkin pysyn yleensä tutuilla ja turvallisilla alueillani ja harvoin tartun haasteisiin joissa aidosti ajattelen voivani epäonnistua.

No, miltä nyt tuntuu, kysyn itseltäni kuin urheiluselostaja olympiavoittajalta. Superhypermahtavalta!  Olen oppinut enemmän aivan uusista asioista kuin piiiiiiitkääään aikaan.  Ja olen saanut syvällisempää uskoa siihen, että oikeasti pystyn vaikka mihin. Se vaatii toisinaan tolkuttomasti työtä, mutta onnistumisen ilo on sitäkin suurempi. Hurraa tilastotiede!

Mari

Tämä artikkeli on julkaistu Tiistaina 10. Maaliskuuta 2009 kello 8.01 ja sen aiheena on 1. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.