Opet

Yo-tutkintoa on arvosteltu – minä muiden mukana – siitä, että se on jämähtänyt paikoilleen. Kritiikkiä on esitetty – minä muiden mukana – siitä, että yo-kokeet ohjaavat liikaa ja myös rajoittavat sitä, mitä lukioissa opetetaan, opiskellaan ja opitaan. Aiemmin kuului enemmän napinaa myös siitä, että koekysymykset ovat irrallaan todellisesta maailmasta. Nykyisin tuo taitaa olla muuttunut ainakin joidenkin aineiden kohdalta. Tai ainakin nurina on vaimentunut.

Otavan Opistolla kehitellään – minä muiden mukana – ilmiöpohjaista opetusta ja oppimista. Ilmiöpohjaisuudella tarkoitamme todellisen maailman autenttisten ilmiöiden tutkimista ja ilmiöihin liittyvien tietojen ja taitojen opettelemista tutkivalla otteella. Pyritään siis kokonaisvaltaiseen oppimiseen, jossa oppiainerajat saavat vapaasti paukkua. Tarjotaan ilmiöiden kautta mahdollisuus hahmottaa ja ymmärtää maailmaa paremmin. Kuulostaa kovin ylevältä. Ja kovin yleviä nuo tavoitteet ovatkin. Samalla ne ovat täysin konkreetteja ja mahdollisia saavuttaa.

Ilmiöistä kovin innostuneen opettajatädin takaraivossa jokin kuitenkin muistuttaa koko ajan siitä, että lukion pitää pystyä paitsi sivistämään opiskelijoita myös valmistamaan heitä ylioppilaskirjoituksiin. Mieluiten tietysti vielä niin, etteivät nuo kaksi tavoitetta olisi ristiriidassa keskenään. Mieleen hiipii yleviä suunnitellessa pieni huolenpoikanen siitä, miten varmistamme sen että opiskelija pystyy ilmiöitä tutkiessaan luontevasti suorittamaan myös OPSin mukaisia lukion kursseja. Entäs jos OPSissa määritellyt kurssien sisällöt ja ilmiöihin liittyvät tiedot ja taidot eivät kohtaakaan toisiaan? Entäs jos ilmiöiden tutkiminen ei tuokaan mukanaan sellaisia taitoja, joilla pärjää ylppäreissä?

Huoleni hälvenivät tuolta osin taivaan tuuliin tänä aamuna, kun istuin valvomassa reaalin yo-koetta. Opistolla ensi lukuvuonna tutkittaviksi ilmiöiksi on sovittu mm. tosi-tv, tulevaisuuden työ ja ääni/aallot. Aiemmin olemme opiskelijoidemme kanssa jo lähestyneet Itämerta vastaavanlaisella poikkitieteellisellä tutkivalla otteella. Ja kuinkas ollakaan, tämänpäiväisessä historian yo-kokeessa pyydettiin heti ensimmäiseksi pohtimaan väitteen ”Keskiajan Itämerta on kutsuttu Pohjolan Välimereksi” osuvuutta. Siinä olisi ollut meidän Itämeren tutkijoillamme asiantuntemusta konseptille kirjoitettavaksi. Neloskysymyksessä puolestaan käsiteltiin yksilön suhdetta tekniseen kehitykseen. Tuolta aiheelta tuskin voi välttyä, jos haluaa tutkia tulevaisuuden työtä. Psykologian kakkoskysymys nuoruusiän identiteetin kehittymisestä uppoaa suoraan tosi-tv-teemaan. Ja fysiikan neloskysymys Rollareitten konsertista on mitä puhtainta ääni-ilmiön tutkimusta.

Jos ja kun lukion OPSin, YTL:n ja ilmiöiden tavoitteet ja sisällöt näyttäisivät kohtaavan, niin mikäs sen parempi. Taidetaan siis olla ihan oikealla tiellä. Ja tämän kevään yo-kokeet ovat vasta aluillaan. Monta koepäivää ja ainetta vielä edessä. Jess.

Toivotan kanssakulkijoilleni hyvää matkaa ilmiömäisellä polulla. Tiedä vaikka siitä tulisi joskus valtatie.

Taru

Tämä artikkeli on julkaistu Keskiviikkona 11. Maaliskuuta 2009 kello 20.44 ja sen aiheena on 1. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.