Pyörremyrsky ja hyöryveturi
Tämän kevään aikana olen tehnyt jonkin verran ryhmätöitä. Opiskelukaverin kanssa olemme juuri saamassa päätökseen yhtä varsin haasteellista työtä ja kaverini laittoi minulle tämän kunniaksi todella osuvan kuvauksen siitä, minkälaista yhteistyömme on ollut. Hän kuvasi meitä pyörremyrskyksi ja hyöryveturiksi. Minä olen pyörremyrsky, koska tartun asioihin nopeasti ja pistän tuulemaan. Tuotosta syntyy. Itseään hän kuvasi hyöryveturiksi: käynnistyy hitaasti, mutta ei ymmärrä pysähtyä kun vauhtiin pääsee.
Juttelimme pitkään skypessä siitä minkälaista tämä meidän touhu on ollut. Asumme monen sadan kilometrin etäisyydellä toisistamme ja työskentely tapahtuu verkon kautta. Loimme googledocsiin monen monta dokumenttia ja yhdessä olemme siellä kirjoittaneet, kommentoineet, rakentaneet luokitteluja jne. Tekeminen on keskittynyt todella hyvin asiaan ja molemmat ovat kantaneet kortensa kekoon. On ollut rauhaisa olo kun on voinut luottaa siihen, että sovittu pitää ja molemmat pistää parastaan.
Ryhmätöiden tekeminen on mielestäni mukavaa, mutta joskus varsin haastavaa. Erityisesti silloin jos joukossa on vapaamatkustajia tai ylitsepursuavia päällepäsmäreitä. Kanssakäymistä saattaa pahimmillaan värittää kiukkukin. Nyt ei ole ollut sellaista. Työskentely on ollut ryhmätyötä parhaimmillaan.
Minkälaisia ajatuksia sinulla on ryhmätöistä? Mikä saa homman toimimaan?
Mari Rauhala