Artikkelin Ajasta ja paikasta kommentit

Kirjoittaja: Heidi Väisänen

Heidi Väisänen — Mon, 20 Apr 2009 06:52:48 +0000

Marja-Liisa ei saa naurattaa mua noin paljoo tipuin jo tuolilta *nauraa katketakseen* kuulosuojaimet ei taitas auttaa siihen, että kone kannetaan sylistä kesken kaiken sisään, mutta toi Minigrip vois toimia, mistä vaan löytäisin tarpeeksi suuren??

Noo ehkä sitä nyt jo pärjää ilmakin kun opiskelu alkaa olla taakse jäänyttä elämää, jos ei sitten lautakunta pullauta joitain kirjoituksia hylsynä takaisin….

Kirjoittaja: marja-liisa

marja-liisa — Sun, 19 Apr 2009 17:37:07 +0000

Joo, voin hyvin kuvitella tuota teidän kynänetsintää, on varmaan hauskaa ollut sekä pojalla että sinulla =D

Minulla on muuten vielä yksi keino etäännyttää itseni kodin hälystä. Minulla on kuulosuojaimet, jotka on tosi hyvälaatuiset, sellaiset, joita käytetään teollisuuslaitoksissa. Laitan ne päähän – ei haittaa vaikka telkkari on auki tai joku kuuntelee musiikkia tai pyykkikone tai tiskikone pitää meteliä. Kuulen kyllä, jos joku puhuu minulle tai jotain merkillistä tapahtuu, mutta kaikki tulee niin kuin sellaisen paksun pehmeän huovan tai sumun läpi. Minun on helpompi keskittyä juuri sillä lailla. Olen saatavilla, joa joku tarvitsee minua, mutta äänet ei vaivaa minua.

Heidi, jos miehesi ei pidä siitä että läppäri on ulkona, laita sinäkin kuulosuojaimet päähän. Et “kuule” kun hän puuttuu asiaan! Ja voisithan laittaa koko läppärin semmoiseen jätti-minigrip-pussiin jottei ötökät, hiekanmurut tms. tunkeudu sinne sisään =D Ei pikku vesisadekaan haittaisi =D

Kirjoittaja: Heidi Väisänen

Heidi Väisänen — Sun, 19 Apr 2009 09:22:05 +0000

Juut tuo matka opiskelu ei minullekkaan ole niin tuttuala, se olisi mukavaa kyllä lukea jotain autossa matkalla Seinäjoelta Sumiaisiin, mutta kun matkapahoinvointini estää sen. Itse vaadin jokin häiriötekijän opisekluni sujuvuudeski, siksi kai yöllä töissä on ollut hyvä opiskella kun kuitenkin osa keskittymisestä menee vieressä nukkuvan pienen pojan vahtimiseen ja lääkkeiden ja ruokien antorutiinien tarkkailuun. Ainut huono puoli minkä tuossa yöllä opiskelusta löysin oli valon puute, sillä jo läppärin näytön valokeila ja pieni yö lamppu oli suunnattu väärin ei kirjojen lukemisesta tullut yhtään mitään.

Kesäisin oli mukava köllötellä läppärin kanssa pihalla ja kunnella koirien kinastelua keskenään, tai se oli kivaan niin pitkään kun mieheni sai minut kiinni pihalta läppärin kanssa, hän kun ei pidä siitä että kone on ulkona…

Mitä tuohon kynän hukkumiseen tulee niin se on tutta minullekkin, yöllä hämärässä se voi kadota 100 eri paikkaan ja sikis minulla oli loppu ajasta 5 kynää mukanani ja parhaimmillaan 4 niistä hukassa… aamulla “työn” kanssa oli kiva leikki aamutoimien jälkeen “Etsi Heidin Kynät”, pojalla oli hauskaa ja samalla hän oppi laskemaan!

Kirjoittaja: Taru

Taru — Wed, 15 Apr 2009 08:05:53 +0000

Ei mikään ole niin luova kuin nettilukiolainen

Kirjoittaja: marja-liisa

marja-liisa — Tue, 14 Apr 2009 18:43:04 +0000

Meillä oli eilen, pääsiäismaanantaina, mamman luona käynti Tampereella, ja sinnepäin mennessä vanhin poikani ajoi. Niinpä minä kökötin tyttärien kanssa pikku-Mazdan takapenkillä polvet suussa ja tutkin laskinta ja sen käyttöohjetta (se minun olisi pitänyt kyllä tehdä jo kolme vuotta sitten! Älkää kertoko matikan opelle) ja kokeilin sillä kaikenlaisia juttuja, joita ei ollut tullut ennen laskettua. Siinä oli liian vähän tilaa käyttää mitään läppäriä, oppikirjaa tai vihkoa tai ylipäätään kirjoittaa mitään, siksi otin sen laskimen vain matkaan. Tuli ainakin muutama asia selväksi!

Olen myös semmoisella bussi-valmismatkalla istuessani laskenut fysiikan tehtäviä, mutta se oli raivostuttavaa, kun kynä putosi ja sen perässä piti kontata pitkin bussin lattiaa. Olisi pitänyt laittaa se narulla kaulaan tai jotain – Kerran minulta putosi rantakalliolle laskin ja liukui alas… alas… alas… just sain sen kiinni ennen kuin se plumpsahti veteen. 170 euroa olisi mennyt kerralla! Huh! Maailma on vaaroja täynnä =D

Kirjoittaja: Taru

Taru — Tue, 14 Apr 2009 09:56:06 +0000

Kiitos Saria oman tarinasi jakamisesta! Ja voimia sinne kotisohvalle kirjojen ja lasten keskelle!

Opeteltavaa tosiaan riittää, kun opiskeltavien sisältöjen lisäksi pitää vielä opiskella uusia tapoja opiskella. Jatkuvasti muuttuvaan maailmaan sopeutuminen ja sieltä oman paikan löytäminen on kuitenkin sellainen taito, että sitä tulemme itse kukin tarvitsemaan jatkossakin joka päivä. Siksi esim. uuden opiskelutekniikan oppiminen onkin jo hieno saavutus itsessään.

Kirjoittaja: saria

saria — Tue, 14 Apr 2009 07:41:38 +0000

Opiskelu on tehtävä semmoiseksi, että se onnistuu hälinästä huolimatta. Itse vihaan tietokoneella istumista, siksi kaikista kursseista minulla on kirjallisuutta aivan kirjana. Itselläni ei kyllä onnistu opiskelu liikkuvassa yleisessä kulkuvälineessä. Itse kun ajan autoa, niin opiskelen kielten sanoja. Tosin kyllä välillä on ongelmallista, kun pitäisi kyetä ajamaan suoraan.Hmm. Pimeällähän ei kyllä näe sanoista tehtyä listaa lukea. Tämä siis toimii vain valoissalla. Joskus olen lukenut kasetille kirjaa ja kuunnellut ajaessani autoa. Siinä on se ongelma, ettei keskittyminen välttämättä ole aivan kohdallaan. Kuitenkin osa asioista jää mieleen. Yleisellä jos matkaan, menee aika maisemien katseluun. Harvoin sitä yleisillä matkustan. Pitempiä matkoja joskus, kun on ihanaa olla vaan. Oikein pitkät matkat menee yövaunun pedissä nukkuen.:) Joskus jotkut opiskelevat äidit kertovat menevänsä kirjastoon lukemaan, ettei lapset häiritse. Pitäisikö minunkin kokeilla. Yksi ongelma onkin, mitä se hyödyttää, kun lapset mellakoisi sielläkin. Mies tulee kotiin myöhään illalla ja lähtee aikaisin aamulla, niin en yksin pääse mihinkään. Lukeminen onkin kiinni tekniikasta. Se on tehtävä sopivaksi ympäristöön, jossa opiskelee. Jos vain lukisin, en muistaisi mitään. Kun istun kirjat syliini sohvalle, lapset kyllä sen hiffaa ja en varmasti saa rauhaa. Hyvä karkoitus tapa on, kun kerron niille asioita joita luen. Yksi toisensa jälkeen katoaa leikkeihinsä. Teen paljon muistiinpanoja. Kirjoittelen ja kirjoittelen, sillä tavalla saan asioita päähän, vaikka hälinää on kuin hullujen huoneella. Aivoni eivät kuulle mitään, mutta jostain syystä, ne ymmärtävät minun kirjoitusta. Välillä lapset keskeyttävät, mutta ei se haittaa nykyisin. Nyt kun olen löytänyt hyvän oppimistekniikan, sitä ei voi häiritä mikään ja keskeyttäminenkään ei haittaa opiskeluani. Hidasta se on, mutta joka päivä opin jotakin uutta ja mikä parasta ne oikeasti pysyy päässäni. Harmittelen sitä, kun keksin tämän uuden tapani vasta nyt. On mennyt liikaa aikaa hukkaan. Tämä uusi tapani on kyllä tosi hidas, että pelkään saanko käytyä kaikki aineet läpi, jotka olisi tarkoitus suorittaa. Ei opiskelu ole paikasta kiinni, vaan tekniikasta.