<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss version="2.0"
	xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
	xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
	xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
	xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
		>
<channel>
	<title>Artikkelin Postia opettajalta kommentit</title>
	<atom:link href="http://blogi.nettilukio.fi/opet/2009/04/30/postia-opettajalta/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
	<link>http://blogi.nettilukio.fi/opet/2009/04/30/postia-opettajalta/</link>
	<description>Nettilukion opeblogi</description>
	<lastBuildDate>Wed, 20 Apr 2011 11:14:22 +0300</lastBuildDate>
	<generator>http://wordpress.org/?v=2.8.4</generator>
	<sy:updatePeriod>hourly</sy:updatePeriod>
	<sy:updateFrequency>1</sy:updateFrequency>
		<item>
		<title>Kirjoittaja: Heidi Väisänen</title>
		<link>http://blogi.nettilukio.fi/opet/2009/04/30/postia-opettajalta/comment-page-1/#comment-25</link>
		<dc:creator>Heidi Väisänen</dc:creator>
		<pubDate>Tue, 05 May 2009 13:57:42 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://blogi.nettilukio.fi/opet/2009/04/30/postia-opettajalta/#comment-25</guid>
		<description>Olen monesti pohtinut tuota itsenäisen opisekelun ihannointia koulumaailmassa (Kyllä olen siihen törmännyt aikaisemmissa opinnoissani). Sillä hoitajan työssäni huomaan päivittäin että liika itsenäisyys saattaa koitua jopa ihmishengen vaarantavaksi virheeksi. Varsinkin nyt kun kolmen vuoden yö työn jälkeen siirryin osastotyöhön ja aivan vieraalle maaperälle, huomaan, että kysymättä en kyllä selviä edes ensimmäisestäkään työvuorosta!

Miksi siis jopa ammattikorkea tasolla tuota itsenäistä suoriutumista ihannoidaan ja kysyminen ja yhdessä tekeminen on niin hankalaa ja aikaavievää, tai ainakin siltä se joskus tuntui, opettajien mielestä? 

Kiitos kaunis kaikille Otavan opettajille ahkerasta kannustamisesta yhteistyöhön niin koulun kuin toisten oppilaidenkin kanssa, tämä on ollut opettavaa aikaa myös sillä saralla, siis kysykää kysein alaistakaa ja pohtikaa jatkossakin kaikkea yhdessä toisten kanssa.</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Olen monesti pohtinut tuota itsenäisen opisekelun ihannointia koulumaailmassa (Kyllä olen siihen törmännyt aikaisemmissa opinnoissani). Sillä hoitajan työssäni huomaan päivittäin että liika itsenäisyys saattaa koitua jopa ihmishengen vaarantavaksi virheeksi. Varsinkin nyt kun kolmen vuoden yö työn jälkeen siirryin osastotyöhön ja aivan vieraalle maaperälle, huomaan, että kysymättä en kyllä selviä edes ensimmäisestäkään työvuorosta!</p>
<p>Miksi siis jopa ammattikorkea tasolla tuota itsenäistä suoriutumista ihannoidaan ja kysyminen ja yhdessä tekeminen on niin hankalaa ja aikaavievää, tai ainakin siltä se joskus tuntui, opettajien mielestä? </p>
<p>Kiitos kaunis kaikille Otavan opettajille ahkerasta kannustamisesta yhteistyöhön niin koulun kuin toisten oppilaidenkin kanssa, tämä on ollut opettavaa aikaa myös sillä saralla, siis kysykää kysein alaistakaa ja pohtikaa jatkossakin kaikkea yhdessä toisten kanssa.</p>
]]></content:encoded>
	</item>
</channel>
</rss>

