Opet

Oletko koskaan miettinyt, miten paljon aikaa ja rahaa käytät sosiaaliseen syömiseen ja juomiseen? Siis muuhun kuin nälän ja janon sammuttamiseen. Miten usein sitä tuleekaan istuttua kahvilla tai oluella, ihan muuten vain. Tai naposteltua kaikenlaista samalla kun tekee jotakin muuta.

Oma kokemukseni pelkistetystä syömisestä ja juomisesta rajoittuu lähinnä muutamaan pidempään vaellusreissuun. Vaelluksella kannetaan mukana vain sen verran, mikä on välttämätöntä. Rinkassa tunturiin tai erämaahan kannettu ruoka palvelee ainoastaan kehon energian saantia, sen tehtävänä on toimia lihasten polttoaineena. Reitti suunnitellaan niin, että janon saa sammutettua matkan varrella puroista ja joista. Siviilissä syöminen ja juominen taitavat olla meille itse kullekin aika kaukana tällaisesta perustarpeiden tyydyttämisestä.

Entäs oletko miettinyt, miten paljon tuotat jätettä vaikkapa kuukauden aikana? Mitäs jos kantaisit kaiken tuottamasi jätteen olohuoneesi lattialle? Mitään ei siis saisi heittää pois, ei roskikseen eikä edes kompostiin vaan kaikki pitäisi kuskata keskelle olohuoneen lattiaa. Hukkaan jäänyt ruoka, suodatinpussit, joka ikinen kuitti ja lippu-lappu, sanomalehdet,  tyhjät margariinirasiat, jogurtti-  ja maitopurkit. Rikki menneistä kumisaappaista ja lasten leluista puhumattakaan.  Veikkaan että olohuoneen lattialla olisi kuun lopussa aikamoinen kasa. Ainakin meidän olkkarissa olisi.

Molemmissa näissä ajatusleikeissä on kyse jokapäiväisestä kuluttamisesta. Sen tiedostamisesta, mitä ja miten paljon me yksittäiset ihmiset oikeastaan kulutammekaan ihan tavallisena arkipäivänä. Matkustamiset ja isommat hankinnat ovat sitten vielä ihan oma tarinansa.

Luin vähän aikaa sitten Aleksi Neuvosen ja Roope Mokan toimittaman kirjan nimeltä Olimme kuluttajia, neljä tarinaa vuodesta 2023. Kirja maalaa neljä eri skenaariota siitä, mitä meillä kuluttajilla on odotettavissa vuonna 2023. Mikään malleista ei ole läpeensä paha tai idealistisen hyvä. Kaikissa malleissa korostuu kuitenkin se, että seuraavat 15 vuotta ovat kaikissa tapauksissa ratkaisevia. Se, että kuluttaminen ja maailma säilyisivät nykyisellään, ei ole mahdollista eikä millään mittarilla realistista. Sen miten asumiskelpoinen maailma tulevaisuudessa on, ratkaisevat toisaalta yksilöt ja yhteisöt kuluttamistavoillaan – tai oikeastaan kuluttamistapojensa radikaalilla muuttamisella. Toisaalta ratkaisevaa on se, aletaanko kuluttamistamme säädellä globaalisti, siis jostakin ylempää. Kirja ei alleviivaa mitään kauhukuvia eikä herätä erityistä ahdistusta. Sen sijaan se herättää paljon ajatuksia ja havahdutti ainakin minut sen suhteen, miten kiire näillä asioilla oikeasti on. Suosittelen lämpimästi.

Taru

Tämä artikkeli on julkaistu Keskiviikkona 20. Toukokuuta 2009 kello 22.21 ja sen aiheena on 1. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.