Itse olen ahkerasti kerännyt palautetta opiskelijoiltani vuosien varrella, ja yksi kysymys on kuulunut aina: “oliko opettaja innostunut opettamastaan aiheesta? ” Itselleni se on se tärkein kysymys – sillä miten voin ikinä innostaa toisia työskentelemään vaativalla alalla, jos en itse innostu aiheesta? Ja muuten, innostuminen ei ole aina hauskaa – se on sitä, että asia koetaan merkitykselliseksi: kuten nyt vaikka turvallisuusjärjestelmien rakentaminen. Siitä voi innostua, mutta hauskaa se ei ole, kun mietitään mitä tehdään kuolemantapauksessa tms.

Kaikki ihmiset eivät innostu samoista asioista, mutta innostuneet ihmiset ovat tärkeitä viestinviejiä. Toisinaan innostus myös tarttuu. Viime viikolla pääsin hauskaan tilanteeseen, jossa kohtasin toisen innostuneen ihmisen – mutta hän vain oli innostunut eri asiasta. Silti hän tunnisti oman innostukseni aiheen ja asteen sekä totesi tarvitsevansa juuri sitä oppiakseen tarvitsemansa tiedot. Innostus tarttuu tosiaan kuin haukotus ja yhdessä innostuminen se vasta antoisinta onkin – toivon jokaiselle jonkin innostuksen aiheen jaettavaksi: siitä saa paljon iloa ja energiaa elämään!