Koeahdistuksesta
Kokeet aiheuttavat useimmille ihmisille lievää ahdistusta. Ahdistus voi liittyä joko kokeeseen valmistautumiseen jolloin saattaa ennalta pohtia mitä kokeessa tulee tapahtumaan, tai ahdistus voi liittyä itse koetilanteeseen.
Tietty määrä ahdistusta kokeessa on luonnollista ja hyväksikin. Adrenaliinin eritys valmistaa suoriutumaan hyvin, pitää vireänä. Liiallinen ahdistus sen sijaan voi aiheuttaa monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita kuten hikoilua, vatsaoireita, nopeaa sydämen lyöntiä, heikotusta, levottomuutta tai epäilyä. Ahdistuksen seurauksena voi olla vaikea toimia, tehdä päätöksiä tai esimerkiksi ilmaista itseään. Seurauksena voi olla, että on vaikea lukea ja ymmärtää kokeen kysymyksiä, järjestellä ajatuksiaan ja muistaa keskeisiä käsitteitä. Joskus voi tulla mentaalinen lamaantuminen jolloin kaikki unohtuu, mutta muistuu mieleen jälleen kokeen jälkeen.
Koeahdistukseen liittyy yleensä jokin todellinen tai havaittu laukaisija. Se on mahdollisesti jokin aikaisempi kokemus mielen tyhjenemisestä tai muistivaikeuksista, tai se voi olla riittämätön valmistautuminen. Jos kokeeseen on valmistautunut hyvin, ahdistus voi olla seurausta kielteisestä ajattelusta ja huolestumisesta. Huomio, tarkkaavaisuus, kiinnittyy tällöin esimerkiksi menneisiin kokemuksiin, muiden suoriutumiseen tai kielteisiin seurauksiin joita mahdollisella epäonnistumisella saattaisi olla.
Koeahdistusta on mahdollista vähentää. Tärkeää on riittävä valmistautuminen ja kertaaminen. Tavoitteisiin kannattaa suunnata askel kerrallaan jotta päämäärä ei tunnu ylivoimaiselta. Jos ahdistus meinaa kuitenkin pyrkiä pintaan, kannattaa kokeilla erilaisia keinoja joiden avulla voi rauhoittaa ja rentouttaa kehoa sekä suunnata tarkkaavaisuuttaan käsillä olevaan asiaan ja tietoisesti tuottaa myönteistä uskoa selviytymiseen.
Rentouttamista voi kokeilla sulkemalla silmänsä ja hengittämällä syvään sisään ja ulos useamman minuutin ajan. Ajatukset voi keskittää pelkkään hengittämiseen. Toinen mahdollisuus on vuoronperään jännittää ja rentouttaa eri lihasryhmiä. Myös mielikuvien käyttö voi olla avuksi. Sulje silmät ja kuvittele maisema joka on luonnollinen, kaunis ja rauhallinen. Keskity siihen mitä kuulet ja näet, tunnet ja tuoksutat.
Yksi tapa käsitellä ahdistusta on kohdata siihen liittyvät fyysiset tuntemukset. Tällöin voi pyrkiä kuvaamaan ahdistustaan itselleen keskittymällä siihen, ja niihin tunteisiin joita ahdistus herättää. Voit keskittyä siihen missä ahdistus tuntuu ja esimerkiksi minkä muotoinen ja värinen se on.
Keskeistä on myös se mitä kerrot itsellesi, minkälaista sisäistä puhetta tuotat ja minkälaiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen hakeudut. Sen sijaan, että sanot itsellesi ”epäonnistun takuulla”, voit miettiä vasta-argumentteja itsellesi ja todeta ”minulla on taitoa selviytyä tästä kun olen riittävästi valmistautunut” tai ”minä osaan tämän paremmin sitten kun olen saanut hieman apua”. On myös hyödyllistä tuottaa sellaista puhetta joka pitää ajatukset asiana olevassa tehtävässä: ”pystyn kirjoittamaan tämän esseen kun kirjoitan palan kerrallaan”. Stressiin liittyen voi sanoa itselleen, että pieni jännitys on vain hyväksi, yritän parhaani.
Kokeeseen mennessä voi rakentaa itselleen myönteisen ilmapiirin välttelemällä olosuhteita jotka lisäävät ahdistusta. Kannattaa välttää ihmisiä, jotka lisäävät ahdistusta tai epäilyksiä.
Jos kokeen aikana tuntuu vaikealta, voi rentouttamisen ja taukojen lisäksi esimerkiksi syödä samalla vähän jotain, siirtyä vaikealta tuntuvasta tehtävästä seuraavaan ja todeta itselleen, että ”tämä on vain yksi koe, se ei kerro kyvykkyydestäni mitään”. Lisäksi voi mielikuvissaan piipahtaa kokeen jälkeisissä palkkioissa hetken verran.
Koeahdistus voi tuntua pahalta ja jopa hyvin lamauttavalta. Koeahdistuksesta syntyy helposti kielteinen kehä jossa vahingolliset ajatukset ylläpitävät ahdistusta. Tärkeä on kuitenkin uskoa, että oman kehon reaktioihin ja omiin ajatuksiin voi vaikuttaa. Pelkoa ei useinkaan voi poistaa kokonaan, mutta siitä voi tehdä hallittavaa. Jännityksen voi saada liittolaisekseen ja selviytymisestä rakentaa toivotun myönteisen kehän.
Mari
1. heinkuuta 2009 kello 17.42
Tämä aihepiiri onkin monitahoinen ja kiinnostava.
Meillä oli töissä kerran koulutustilaisuus, jossa puhuttiin stressistä ja sen sietämisestä. Kouluttaja, joka oli psykologi, kertoi, että stressihormonit – tutuin ja tärkein niistä adrenaliini – valmistavat ihmistä fysiologisesti joko pakoon tai taisteluun, ja sen merkitys evoluutiossa on ollut suuri: on tietenkin jäänyt henkiin, jos on pärjänyt tappelussa taikka sitten päässyt pötkimään pakoon ylimääräisen voimapurkauksen avulla.
Koetta jännittäessä fyysinen reaktio on hyvin samankaltainen – sydän hakkaa, kädet hikoavat, hengitys tahtoo kiihtyä – mutta se ei olekaan toimintaan suhteutettuna ollenkaan tarkoituksenmukainen. Huomio kiinnittyy silloin juuri näihin tuntuviin elintoimintojen muutoksiin, ja se vain lisää pelkoa ja kiihtymystä, kun ajattelee että nyt mä tästä taidan kaiken lisäksi saada vielä sydänkohtauksenkin. Tämä kouluttaja kertoi nähneensä isojen miesten pyörtyvän jännitystilanteessa, kun kaikki veri virtaa reisilihaksiin eikä aivoille riitä tarpeeksi. Tälle reaktiolle ei oikein paljon mitään voi, koska se on elimistömme säätelemä, mutta jos sen luonteen ymmärtää ja hyväksyy – me nyt olemme tämmöisiä – se voi lievittää ahdistusta ja katkaista sen itseään pahentavan kierteen.
Kaiketi joillain jogatekniikoilla oppii hiukan säätelemään näitä tiloja – sydämen syketiheyttä ja verenpainetta ja sellaista – mutta silloin varmaan tarvitsisi saada olla rauhassa juuri ennen koetta. Useinhan siinä on juuri kaikenlaista häsläystä, menemistä ja tulemista ja kyseltävää juuri ennen kuin koe alkaa.
Mitäs jos kokeen aikana vetäisi maton alleen ja ryhtyisi joogaamaan
2. heinkuuta 2009 kello 7.27
Marja-liisa kuvaat hyvin sen mitä tuossa tapahtuu. Yksi vaikuttamisen mahdollisuus on juuri siinä, että taistelu-pako -reaktiolle annettuja tulkintoja ja merkityksiä voi pohtia ja muuttaa.
Kokeen alussa on tosiaan usein paljon häsää ja jollekin se muu tekeminen voi olla oikein hyvä juttu. Toisaalta rauhoittuminen on monille mahdollista hyvinkin suuressa härdellissä. Itsekin laitan aina tenttiin mennessäni silmät kiinni ja suljen muut 200 ihmistä ympäriltä pois
2. heinkuuta 2009 kello 15.25
Mitäköhän ne olisi minulle pääsykokeissa tehnyt jos olisin kesken kokeen ruvennut joogaamaan? olisivat varmastikkin tukehtuneet kahviinsa siellä salin edessä… jotenkin tuo Marin mainitsema ihmisten pois sulku kuitenkin sujuu minulta automaattisesti, oikein hätkähdin kyseisessä kokeessakin kun viimein laitoin kynän kädestäni että hitto kuin paljon täällä on ihmisiä!!
Kummallinen on tosiaan ihmiskroppa…
5. heinkuuta 2009 kello 13.47
Sulla ei taida olla liiemmin omakohtaista kokemusta, kun tuot esille vain ne ns. yleiset ohjeet. Niistä ei ole lainkaan apua, jos OIKEESTI jännittää. Minua ei pätkääkää kiinnosta kuinka paljon ihmisiä on paikalla. Mitä se minua haittaa??? En kokeita tehdessä ajattele kuin koetta. Enkä kokeeseen mene kuin itseni takia. Minulle on aivan sama,miten toiset kokeesta suoriutuu. Ei se minua liikuta. Minua liikuttaa vain oma suoriutuminen, joka tapahduttava täydellisesti. Miten haet huonoilla yo-todistuksilla eteenpäin. Tietysti aloille joihin ei hirveesti ole hakijoita. Ne alat eivät minua kiinnosta. Mieluummin jätän kokeen tekemättä kuin saan käsiini huonon arvosanan. Kurssien kokeiden arvosanat eivät ole niin tärkeitä, koska niillä ei haeta mihinkään. Yo-kokeet ovatkin asia erikseen. Joo joogaamaan kesken kokeita… Järjen käyttö lisääntyy. Joogassa kannattaa suosia asentoja, jotka lisäävät aivotoimintaa. Suosikaa niitä jo ennen koetta. Minulla ne eivät kyllä suju.:) Niiden asentojen tekeminen siis. Aivotoiminnoista en siis tiedä.
14. heinkuuta 2009 kello 10.59
Teksti on tosiaan yleinen kirjoitus aiheesta ja suunnattu kaikille mahdollisille lukijoille yleisesti. Parhaimmillaan joku voi ehkä luettuaan sen pysähtyä miettimään mitä itsessä tapahtuu jännityksen aikana tms. Koejännitykseen on useita syitä ja jokaisen kokemukset yksilöllisiä. Yhteinen nimittäjä on yleensä se, että tarkkaavaisuus suuntautuu jännityksen tai pelon takia muualle kuin kokeen asiasisältöihin. Joillakin se suuntautuu oman kehon reaktioiden tarkkailuun, joillakin itseään koskeviin uskomuksiin jne.