Kummallinen on tosiaan ihmiskroppa…

Kokeen alussa on tosiaan usein paljon häsää ja jollekin se muu tekeminen voi olla oikein hyvä juttu. Toisaalta rauhoittuminen on monille mahdollista hyvinkin suuressa härdellissä. Itsekin laitan aina tenttiin mennessäni silmät kiinni ja suljen muut 200 ihmistä ympäriltä pois

Meillä oli töissä kerran koulutustilaisuus, jossa puhuttiin stressistä ja sen sietämisestä. Kouluttaja, joka oli psykologi, kertoi, että stressihormonit – tutuin ja tärkein niistä adrenaliini – valmistavat ihmistä fysiologisesti joko pakoon tai taisteluun, ja sen merkitys evoluutiossa on ollut suuri: on tietenkin jäänyt henkiin, jos on pärjänyt tappelussa taikka sitten päässyt pötkimään pakoon ylimääräisen voimapurkauksen avulla.

Koetta jännittäessä fyysinen reaktio on hyvin samankaltainen – sydän hakkaa, kädet hikoavat, hengitys tahtoo kiihtyä – mutta se ei olekaan toimintaan suhteutettuna ollenkaan tarkoituksenmukainen. Huomio kiinnittyy silloin juuri näihin tuntuviin elintoimintojen muutoksiin, ja se vain lisää pelkoa ja kiihtymystä, kun ajattelee että nyt mä tästä taidan kaiken lisäksi saada vielä sydänkohtauksenkin. Tämä kouluttaja kertoi nähneensä isojen miesten pyörtyvän jännitystilanteessa, kun kaikki veri virtaa reisilihaksiin eikä aivoille riitä tarpeeksi. Tälle reaktiolle ei oikein paljon mitään voi, koska se on elimistömme säätelemä, mutta jos sen luonteen ymmärtää ja hyväksyy – me nyt olemme tämmöisiä – se voi lievittää ahdistusta ja katkaista sen itseään pahentavan kierteen.

Kaiketi joillain jogatekniikoilla oppii hiukan säätelemään näitä tiloja – sydämen syketiheyttä ja verenpainetta ja sellaista – mutta silloin varmaan tarvitsisi saada olla rauhassa juuri ennen koetta. Useinhan siinä on juuri kaikenlaista häsläystä, menemistä ja tulemista ja kyseltävää juuri ennen kuin koe alkaa.

Mitäs jos kokeen aikana vetäisi maton alleen ja ryhtyisi joogaamaan