Artikkelin “töissä en tästä kyllä voi kertoa mitään” kommentit

Kirjoittaja: Mari

Mari — Wed, 26 Aug 2009 05:02:25 +0000

Jäin miettimään missä määrin tämäkin asia kietoutuu siihen kovaan sosiaaliseen vertailuun jota länsimaisissa yhteiskunnissa ylläpidetään monin, monin tavoin. Juuri eilen luin yhtä organisaatiopsykologian oppikirjaa jossa oli aika hyvin selitetty sitä miten sosiaalinen vertailu esimerkiksi julkisen palautteen antamisen muodossa lisää ulkoista motivaatiota sisäisen motivaation sijaan. Voisi ajatella, että sisäisesti motivoitunut henkilö ei olisi kauhean kiinnostunut vertailemaan omia saamisiaan muiden tilanteeseen, ja ehkä kateutena tai muuna sellaisena näyttäytyvä käyttäytyminen kertoo siitä, että ihmisen motivaatio työhön ei ole rakennut sillä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos näin olisi, se on asia johon voi kenties vaikuttaa.

Sosiaalisen vertailun vähentäminen työpaikoilla voi ainakin Liukkosen ja Jaakkolan (2002, 2006) mukaan lisätä sisäistä motivaatiota. Tehtäväorientaation olisi hyvä olla minäorientaatiota korkeampi. Esimerkkeinä he mainitsevat sellaiset asiat kuin kulttuuristen normit siitä, että työtä tehdään sairaanakin ja ylitöitä ihannoidaan. Tällöin poikkeavasti käyttäytyvät asemoituvat helpommin ”ei riittävän hyviksi” ja kukapa sellaisesta tunteesta tykkäisi. Työmotivaatio on monisäikeinen juttu johon ei varmasti viisasten kiveä ole vielä löydetty, mutta silti on varmasti keinoja joilla voidaan myönteisesti asiaan vaikuttaa. Kiinnittämällä huomiota työpaikalla autonomiaan, pätevyyden kokemuksiin sekä yhteenkuuluvuuden tunteisiin voidaan saada hyvä aikaiseksi. Ainakin joidenkin asiantuntijoiden mukaan

Kirjoittaja: Heidi Väisänen

Heidi Väisänen — Tue, 25 Aug 2009 14:41:04 +0000

Olen huomannut myös tuon kateuden lisäksi sen että kaikkea uutta vastustetaan viimeiseen asti ja ei kaikkein vähiten täällä jääräpäisten pohjamaalaisten keskellä! Tämän olen saanut huomata omalla työpaikallani varsinkin nyt kun osastonhoitajamme on juuri vaihtunut. Kaikkea uudistuksia vastaan varsinkin jos koneen käyttö tässä kohdassa lisääntyy. Ja voi herran jestas jos joku pääsee koulutukseen minne muut eivät pääse, sitä koulutusta vähätellään ja kerrotaan kuinka itse vuonna kivi ja kirves oli niin hyvässä koulutuksessa että… Saa nähdä kuinka nyt lähtee sitten sujumaan kun jokaisen koulutuksessa käviän pitää ruveta kertomaan muille osastokokouksissa näistä koulutuksista (siis tähän asit ei olen kukaan kertonut kenellekään mitään muuta kuin mitä tapahtui illan vietossa…)

Olemme kyllä todella ihmeellisiä jääräpäitä tosiaan

Kirjoittaja: marja-liisa

marja-liisa — Mon, 24 Aug 2009 19:07:51 +0000

Juuripa olen lukenut tuota psykologiaa sattuneista syistä, ja siellä on tullut useissa yhteyksissä esille sellaiset asiat kuin tiimityöskentely, verkostoälykkyys, kollektiivinen mieli, transaktiivinen muisti, synergiset vaikutukset. (Voih, kunpa näistä sitten muistaisi edes yhden sitten kun ja jos niitä kysytään 14.9.) Monissa työyheisöissä spesialistit muodostavat ikään kuin yhdet isot aivot, joilla vaativista tehtävistäkin suoriudutaan.

Ei ole tietenkään mahdollista, että jokainen työyhteisön jäsen kävisi kaikilla kursseilla ja jokaisessa koulutuksessa; pitää siis oppia muodostamaan kollektiivinen mieli, jolle yksi kävijä jakaa kuulemansa uudet ajatukset. Tämä on ehkä hiukan haasteellista meille suomalaisille, jotka vielä muutama sukupolvi sitten lähdimme kirves kädessä kiukusta puhisten ylävirtaan, jos joessa uiskenteli ihmisen veistämä lastu. Nykymaailmassa ideoita ja purtavia pähkinöitä riittää kaikille, ja yhteisen pohdinnan ilo on Nettilukiossakin tuttu ilmiö ryhmäkursseilla ja keskustelupalstoilla. Joku voi jakaa oivalluksiaan, toinen kertoo mitä oppi virheestään, kolmas kysyy, mitä muut ajattelevat poikkeuksellisesta näkökulmasta. Taru sanoi naulan kantaan: kaikki hyötyvät.

Telkkarissakin ihmiset halailevat alvariinsa tuttujaan. Ehkä me suomalaisetkin opimme päästämään toisen ihmisen lähellemme, kuulemaan hänen ajatuksiaan ja iloitsemaan yhteisistä uusista näköaloista!