Dialogiin antautuvan kannattaa varmaankin ajatella, että tästä ei nyt tule yhtä ainoaa oikeaa lopputulemaa kuin matikan kokeessa, vaan anti voikin piillä siinä, että kukin näkee lopulta asian monipuolisemmin ja ymmärtäväisemmin kuin alussa. Minulle tulee tästä mieleen postmodernin käsite: useat samanlaiset totuuden tekeleet voivat olla yhtä arvokkaita ja varteenotettavia; jopa samassa päässä voi ajatella samasta asiasta vastakkaisillakin tavoilla. Näkökulmaa vaihtaessa harvoin tyhmistyy. Ja siinä me voimme opastaa toisiamme.

Saatetaan kuitenkin liikkua joskus aroilla alueilla, jos joku keskustelija kokee asian henkilökohtaisemmin – jos vaikkapa puhutaan yksinhuoltajuudesta, ja muille se on teoreettinen malli, mutta yksi on juuri jäänyt tosielämässä lapsikatraan kanssa yksin – ja silloin ehkä korostuu asenteen, huomaavaisuuden, hyvien tapojen ja sanavalintojen merkitys. Jos joku törmää keskelle tilannetta kertomaan, että yksinhuoltajat elävät yhteiskunnan siivellä, lienee selvää, että yksi pahoittaa kovastikin mielensä, eikä parasta antia silloin saa kukaan.

Ehkä – mitä ajattelet tästä – minusta tuntuu, mutta en ole varma – toisaalta voisi ajatella – entäs jos – minulla ei ole tästä omakohtaista kokemusta, mutta ajattelisin näin – ymmärrän kyllä tuon… siinä hyviä puheenvuorojen aloituksia dialogiin.

Helena Aarnio ja Jouni Enqvist ovat määritelleet dialogin näin:
“Dialogi tarkoittaa ihmisten tasavertaiseen osallistumiseen perustuvaa yhdessä ajattelemista ja perehtymistä johonkin asiaan tai toimintaan.” Tuossa määritelmässä sekä osallistuminen että tasavertaisuus ovat mielestäni tärkeitä sanoja. Opettajallekin tekee tosi hyvää heittää oma asiantuntemuksensa välillä sivuun ja heittäytyä tasavertaiseen dialogiin muiden toimijoiden kanssa, olivat he sitten opiskelijoita, kollegoja tai keitä muita tahansa. Uskoisin itse asiassa, että verkossa dialogin tasavertaisuus voisi toteutua joskus helpomminkin kuin kasvokkain. Verkossa kun on helpompi sulkea pois vaikkapa toisen ulkonäköön ja vaatteisiin liittyvät asiat ja keskittyä siihen, mitä toinen sanoo. Aktiivinen osallistuminen ja dialogiin sitoutuminen taasen ovat välttämättömiä, jotta koko hommasta tulisi mitään. Tämä korostuu verkossa entisestään, sillä verkossa olet olemassa ainoastaan silloin kun jätät itsestäsi sinne jonkin jäljen.

Dialogissa minua viehättää myös se, että siinä rakennetaan yhteistä ymmärrystä. Ja sehän ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi olla samaa mieltä.