Arkisto: tammikuu 2010

Läsnäolosta

sunnuntaina 24. tammikuuta 2010

Viimeisten viikkojen aikana olen usein palannut ajatuksissani erääseen pakkaspäivään kevättalvella 2009.  Ajatuksissani kävelen pitkin entisen kotikaupunkini jäisiä katuja yhdessä kuvauskaverini kanssa. Etsimme ympäristöjä, joissa haluamme tulla kuvatuiksi ja nähdyiksi. Välillä pysähdymme kuvaamaan toisiamme ja ennen kaikkea toistemme ehdoilla. Vaikka kuvattavana oleminen tuntuukin aluksi hieman epämukavalta, alkaa koko ajan tuntua yhä miellyttävämmältä. Pian katson suoraan kameran linssiin ja se tuntuu hyvältä. Kuvausretkemme edetessä kuvaustahti nopeutuu ja juoksemme vuorotellen sekä kameran eteen että taakse. Emme havainnoi ohikulkevia ihmisiä tai märkiä lahkeita – olemme läsnä siinä hetkessä. Kuvat kehitykseen vietyämme huomaamme myös eväsleipien olevan syömättä ja kahvin juomatta.

Kyseinen päivä liittyi voimauttavan valokuvauksen kurssiin. Muun muassa luminen talvimaisema on palauttanut kyseisen kuvausretken mieleeni viimeisten viikkojen aikana. Kuinka kauniita kuvausympäristöjä luonto tällä hetkellä tarjoaakin! Kuvausretki piirtyi mieleeni myös nähdessäni opistolla innokkaita voimauttavan valokuvauksen kurssin opiskelijoita.

Kuvausretki tuli mieleeni myös katsoessani YLE:n 10 uutta käskyä-ohjelmaa (esitetty 5.1.2009). Kyseisessä ohjelmassa pohditaan suomalaista arvomaailmaa ja tällä kertaa aiheena oli muun muassa nähdyksi tuleminen sosiaalisessa mediassa. Ohjelmassa tarkasteltiin esimerkiksi Facebookin status-päivityksiä itsen ja oman arjen näkyväksi tekemisenä.  Vastaavasti myös voimauttavan valokuvauksen keskeisenä elementtinä on nähdyksi tuleminen sekä itsen ja oman arjen näkyväksi tekeminen.

10 uutta käskyä-ohjelmassa nähdyksi tulemisen ajatukseen yhdistettiin myös läsnäolon merkitys – pelkkä tavoitettavissa oleminen ei riitä, vaan tarvitaan myös läsnäoloa. Läsnäolo oli varmasti myös edellä kuvaamani kuvausretken onnistumisen ehdoton edellytys. Olisi varmasti ollut vaikeampaa olla kuvattavana, mikäli minulla ei olisi ollut tunnetta kuvauskaverini vahvasta läsnäolosta. Hän välitti läsnäoloaan kuuntelemalla minua ja pyrkimällä kuvaamaan minua juuri siten, kuin itse halusin tulla nähdyksi. Vastaavalla tavalla pyrin myös itse kuvatessani luomaan turvallisen ja luotettavan tunnelman. Läsnäolo ei kuitenkaan ole vain kuuntelemista, vaan esimerkiksi kuvauskaverini esittämät kysymykset ja kannustukset olivat hyvin merkityksiä.

10 uutta käskyä-ohjelmassa esitettiin, ettei sosiaalinen media mahdollista läsnäoloa. Kuitenkin väittäisin, että ohjelmassa muodostettu uusi  käsky ”Ole läsnä” ei rajoitu pelkästään kasvokkaiseen vuorovaikutukseen. Myös verkossa voidaan ja tulee olla läsnä.

Sanna

Kevätjuhlat keskellä tammikuuta

sunnuntaina 24. tammikuuta 2010

Tällä viikolla on kuulunut hyviä uutisia monesta ilmansuunnasta. Ensin sain viestin, jossa pari vuotta sitten nettilukiosta valmistunut opiskelija kertoi ostaneensa menolipun Riikaan. Hän aloittaa lääketieteen opinnot Riikan yliopistossa ihan näinä päivinä. Kirjoitimme rehtori-Kaisan kanssa hänelle aiemmin syksyllä suosituskirjeen yliopistoon. En tiedä miten paljon suositus painoi vai painoiko valinnassa ollenkaan, mutta tuskin siitä ainakaan haittaa oli kun kerroimme kuinka hän oli itsenäisesti ja vastuullisesti hoitanut lukio-opintonsa verkossa ja puhtaasti etäopintoina toiselta puolelta Suomea.

Samalla viikolla varmistui, että kaksi nettilukiolaista sai lukion oppimääränsä suoritettua. Kirjoitukset heillä molemmilla on jo aiemmin tehtynä ja valmiina, joten pääsemme paitsi kirjoittamaan heille päättötodistukset myös tilaamaan heille ylioppilastutkintolautakunnassa heitä odottavat yo-tutkintotodistukset. Toinen todistuskuori matkaa Otavasta länteen ja toinen itään. Pian vietetään valmistujaisjuhlia täältä Savosta katsottuna maailman kahdella äärilaidalla, Meksikossa ja Bangladeshissa.

Olen joskus harmitellut omassa työssäni sitä, että missään vaiheessa vuotta ei tule sellaista pysähtymisen hetkeä, jolloin tuntisi jotakin tulleen valmiiksi. Perinteisessä lukiossa sellainen hetki on varmaankin kevään lakkiaisjuhlassa. Opiskelijat valmistuvat ja lähtevät jatkamaan elämäänsä eri suuntiin, opettajilla koittaa hyvin ansaittu kesäloma. Meillä nettilukiossa sen sijaan seuraavana maanantaina duuni jatkuu ihan niin kuin lakkiaislauantaihinkin saakka. Lukuvuosia tai jaksoja ei meillä tunneta, ja uusia opiskelijoita otetaankin sisään ja opintojaan jatkavia ohjataan kuten ennenkin. Non-stop-kurssit pyörivät ja portfolioita arvioidaan. Tosi hienoa tässä työssä kuitenkin on juuri se, että voimme näin joustavasti palvella erilaisia ja eritahtisia oppimisen tarpeita. Parasta tässä työssä on nähdä toisten onnistuminen. Ja ihan kaikkein parasta parhautta on se, kun huomaa että on itse – vaikka sitten miten pienellä osuudella – ollut mukana rakentamassa sitä onnistumista. Olenkin nyt harmittelun sijaan päättänyt ottaa ilon irti kaikista valmistumisista ja muista pienemmistä onnistumisista pitkin kalenterivuotta. Olenhan sentään onnekas, kun voin viettää kevätjuhlia vaikka keskellä tammikuuta.

Taru