Läsnäolosta
Viimeisten viikkojen aikana olen usein palannut ajatuksissani erääseen pakkaspäivään kevättalvella 2009. Ajatuksissani kävelen pitkin entisen kotikaupunkini jäisiä katuja yhdessä kuvauskaverini kanssa. Etsimme ympäristöjä, joissa haluamme tulla kuvatuiksi ja nähdyiksi. Välillä pysähdymme kuvaamaan toisiamme ja ennen kaikkea toistemme ehdoilla. Vaikka kuvattavana oleminen tuntuukin aluksi hieman epämukavalta, alkaa koko ajan tuntua yhä miellyttävämmältä. Pian katson suoraan kameran linssiin ja se tuntuu hyvältä. Kuvausretkemme edetessä kuvaustahti nopeutuu ja juoksemme vuorotellen sekä kameran eteen että taakse. Emme havainnoi ohikulkevia ihmisiä tai märkiä lahkeita – olemme läsnä siinä hetkessä. Kuvat kehitykseen vietyämme huomaamme myös eväsleipien olevan syömättä ja kahvin juomatta.
Kyseinen päivä liittyi voimauttavan valokuvauksen kurssiin. Muun muassa luminen talvimaisema on palauttanut kyseisen kuvausretken mieleeni viimeisten viikkojen aikana. Kuinka kauniita kuvausympäristöjä luonto tällä hetkellä tarjoaakin! Kuvausretki piirtyi mieleeni myös nähdessäni opistolla innokkaita voimauttavan valokuvauksen kurssin opiskelijoita.
Kuvausretki tuli mieleeni myös katsoessani YLE:n 10 uutta käskyä-ohjelmaa (esitetty 5.1.2009). Kyseisessä ohjelmassa pohditaan suomalaista arvomaailmaa ja tällä kertaa aiheena oli muun muassa nähdyksi tuleminen sosiaalisessa mediassa. Ohjelmassa tarkasteltiin esimerkiksi Facebookin status-päivityksiä itsen ja oman arjen näkyväksi tekemisenä. Vastaavasti myös voimauttavan valokuvauksen keskeisenä elementtinä on nähdyksi tuleminen sekä itsen ja oman arjen näkyväksi tekeminen.
10 uutta käskyä-ohjelmassa nähdyksi tulemisen ajatukseen yhdistettiin myös läsnäolon merkitys – pelkkä tavoitettavissa oleminen ei riitä, vaan tarvitaan myös läsnäoloa. Läsnäolo oli varmasti myös edellä kuvaamani kuvausretken onnistumisen ehdoton edellytys. Olisi varmasti ollut vaikeampaa olla kuvattavana, mikäli minulla ei olisi ollut tunnetta kuvauskaverini vahvasta läsnäolosta. Hän välitti läsnäoloaan kuuntelemalla minua ja pyrkimällä kuvaamaan minua juuri siten, kuin itse halusin tulla nähdyksi. Vastaavalla tavalla pyrin myös itse kuvatessani luomaan turvallisen ja luotettavan tunnelman. Läsnäolo ei kuitenkaan ole vain kuuntelemista, vaan esimerkiksi kuvauskaverini esittämät kysymykset ja kannustukset olivat hyvin merkityksiä.
10 uutta käskyä-ohjelmassa esitettiin, ettei sosiaalinen media mahdollista läsnäoloa. Kuitenkin väittäisin, että ohjelmassa muodostettu uusi käsky ”Ole läsnä” ei rajoitu pelkästään kasvokkaiseen vuorovaikutukseen. Myös verkossa voidaan ja tulee olla läsnä.
Sanna
24. tammikuuta 2010 kello 17.57
Kiitos Sanna bloggauksesta!
En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, miksi monilla ihmisillä on tarve asettaa verkko ja kasvokkainen vuorovaikutus toistensa vastakohdiksi, toisensa poissulkeviksi ja toistensa kilpailijoiksi. Samasta vastakkainasettelusta lienee kysymys tuossa läsnäoloaiheessa. Itse olen monen monta kertaa kokenut vahvaa läsnäolon tunnetta juuri verkossa. Olen siellä (tai täällä
) tullut kuulluksi ja nähdyksi, jopa tuntenut olevani lähempänä jotakin ihmistä kuin kasvokkaisessa tilanteessa koskaan.
Sosiaalista mediaa tai verkkoa kritisoidaan usein siitä, että tekeminen ja oleminen on siellä pinnallista. Se on varmasti ihan totta, mutta ei kai se nyt sosiaalisen median tai verkon syy ole. Ihmisethän täällä tekevät ja toimivat ihan samalla tavalla kuin kasvokkaisissa tilaiteissakin. Yhtä lailla sitä voidaan olla pinnallisia kasvokkain kuin verkossakin. Verkossa kuitenkin tarvitaan erilaisia taitoja, jotta läsnäolo olisi mahdollista. Itsensä ilmaiseminen painottuu täällä monesti kirjoittamiseen, joten kirjoittamisen taidoista ei toden totta ole tässä maailmassa yhtään haittaa. Monesti kuitenkin kyse on pienistä asoista, huomaamisesta ja huomioimisesta, hymyn tai katseen tekemisestä jollakin konstilla näkyväksi.