yötoria ja ylppäreitä
Yötoria ja ylppäreitä
Tällä(kin) viikolla on taas tapahtunut monenlaista mukavaa. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä istuin nettilukiolaisten kanssa yötorilla. Opiskelijatutorit halusivat järjestää toritapaamisen keskellä kesäyötä. Mikäs siinä, meillehän kaikki käy eikä vuorokaudenajoilla ole niin väliä. Virtuaaliseen toripöytäämme kokoontuikin parikymmenpäinen joukko yökyöpeleitä juttelemaan asiasta ja asian vierestä. Juttua riitti ja aiheet vaihtelivat opiskelusta blondiuden syvimpään olemukseen. Mukavaa oli aistia kesäyön tunnelmia paristakymmenestä eri kodista. Joku osallistui ainoastaan chatin kautta, koska ei halunnut herättää vieressä nukkuvaa lastaan. Toinen kävi vähän väliä päästämässä jotakuta kolmesta kissastaan sisään tai ulos. Kolmas suunnitteli tohkeissaan ulkomaille muuttoaan ja neljättä (ja viidettä, ja kuudetta, ja kahdeksattatoista) alkoi kikatuttaa väsymyksen myötä puolen yön jälkeen.
Ehkä ihan parasta oli se, kun kaksi opiskelijaa huomasi jutun edetessä asuvansa samassa kaupungissa ja vielä aika lähellä toisiaan. Totesivat myös, että yhteisiä tuttujakin on ja suunnittelivat jo live-tapaamista. Yön aikana päätettiin myös lähteä porukalla luokkaretkelle Dar es Salaamiin ja tätä tarkoitusta varten kyseltiin kiinnostuneena firman luottokortin numeron perään (tämä johtajallekin tiedoksi 
). Myös aika monta Face Book -kaveruutta solmittiin ja luulenkin, että yhteydenpito jatkuu erilaisilla kanavilla myös Muikun ulkopuolella. Uskon, että torilla käynnistyi ja vahvistui taas monta asiaa. Porukkaan kuulumisen tunne ja sitä kautta opiskeluunkin sitoutuminen ei näistä asioista varmaan vähäisin. Kannatti siis valvoa muutaman tunnin ajan kesäyössä 
Toinen huikea juttu tällä viikolla oli tämänpäiväinen ylioppilasjuhla. Otavan Opiston aikuislukiosta valmistui tänä keväänä 25 ylioppilasta, joista 12 oli paikan päällä Otavassa juhlimassa lakkiaan. Ylioppilaan puheen piti tänään Espanjassa asuva Katja Pulkkinen. Katja kertoi puheessaan, miten hienoa oli tuntea kuuluvansa porukkaan ja opiskella yhdessä toisten kanssa, vaikka suurin osa sekä opiskelukavereista että opettajista oli koko opiskeluajan neljäntuhannen kilometrin päässä. Katja tunnusti aiemmin, että ei olisi etukäteen mitenkään voinut kuvitella sellaisen tunteen olevan mahdollinen.
Avasimme tänään ylioppilasjuhlan ensimmäistä kertaa myös verkkoon. Juhlatunnelmaan pääsi mukaan Connect Pron kautta ympäri Suomea ja Eurooppaa. Tuoreet ylioppilaat saivat onnitteluja ainakin Jämsästä, Espoosta, Madridista ja Kemiöstä. Suvivirttä laulettiin kuuleman mukaan kyynel silmäkulmassa monensadan kilometrin päässä puutalon juhlasalista. Hyvältä tuntui myös lukea chatista, kuinka yksi jatkavista opiskelijoistamme kertoi miten hän kuvittelee itsensä ensi keväänä eturiviin ylioppilaiden paikalle.
En tiedä, teimmekö historiaa avaamalla yo-juhlan verkkoon, eikä sillä ole nyt niin väliäkään. Itselläni kuitenkin on tästä päivästä hyvä mieli. Tuntuu hienolta, että pystyimme tarjoamaan useammalle mahdollisuuden osallistua juhlaan ja ainakin minulle jäi sellainen aavistus että juhlatunnelma välittyi myös etäosallistujille. Ehkä ylitimme tänään taas yhden rajan.
Vielä juhlatunnelmissa ja parhaillaan autossa matkalla oman kummityttären ylioppilasjuhlaan Kerimäelle. Ihan siis paikan päälle ja livenä
Taru