Arkisto: huhtikuu 2011

Lukiofoorumissa tulevaisuuden taitoja ja resurssipuheita

tiistaina 12. huhtikuuta 2011

Itä-Suomen aluehallintoviraston järjestämä lukiofoorumi kokosi tänään Kuopioon Pohjois-Savon liiton maakuntasaliin reilut 60 rehtoria, lehtoria, opoa ja sivistysjohtajaa pohtimaan lukion tulevaisuutta. Foorumin aamupäivässä puhuttiin paljon mm. niistä taidoista, joita toivoisimme oppilaillamme ja opiskelijoillamme lukion jälkeen olevan. Porukassa mainittiin ainakin sosiaaliset taidot, yhteistyötaidot, tiedon hakemiseen, käsittelemiseen ja arvioimiseen liittyvät taidot sekä epävarmuuden ja keskeneräisyyden sietämisen taidot. Aamupäivän kahden alustajan, professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistosta ja johtaja Jorma Kauppinen Opetushallituksesta, puheissa oppijat olivat keskiössä. Puhuttiin siitä, mitä lukiolaiset tarvitsevat ja millaiseen maailmaan heitä lukioissa valmistetaan – tai pitäisi valmistaa. Tässä vaiheessa päivää olin vielä aika tohkeissani. Puhuttiin mielestäni oikeista asioista.

Iltapäivällä jakaannuimme pienryhmiin työstämään viittä kysymystä – ja sen jälkeen ei sitten oppilaista tai oppimisesta juuri puhuttukaan. Sen sijaan oli hetken aikaa paljon puhetta resursseista, valtionosuuksista, kuntien tahtotilasta, aluepolitiikasta. Toki voi aina sanoa, että ryhmille työstettäväksi annetut kysymykset johdattivat puhumaan enemmän rakenteista kuin ihmisistä ja oikeasta tekemisestä. On se varmaan niinkin, mutta en suostu ihan uskomaan että se on koko totuus. Puhuttiin esimerkiksi siitä, miten lukiota on vaikea markkinoida kun ei ole markkinoinnin asiantuntemusta, resursseja, markkinointitiimiä, aikaa ja rahaa. Unohdettiin se, että tyytyväiset ja innostuneet opiskelijat ovat koulun parhaita markkinoijia. Ei nähty sitä, että tiedottamista voisi parhaimmillaan olla se, kun avataan koulun ovet ja tuodaan koulun arki ja tekeminen näkyväksi muullekin maailmalle, edes sinne omalle kylälle. Resurssipuheen taakse on niin kovin helppo piiloutua. Mainittakoon tässä yhteydessä muuten se, että en missään tapauksessa sulje itseäni tästä joukosta ulos.

Iltapäivällä puhuttiin myös verkostoitumisesta, voimien yhdistämisestä, kilpailun unohtamisesta, oppilaitosten välisestä yhteistyöstä, jopa valtakunnallisesta lukioiden etujärjestöstä. Sitä puhetta oli mukava kuunnella. Taisin kuitenkin olla ilonpilaaja, kun kysyin kenen etua tuo mahdollinen etujärjestö ajaisi. Oppilaiden vai opettajien? Lukiokoulutuksen etua kuulemma. Jäin vielä miettimään, mikä se lukiokoulutus ja sen etu on, jos se ei ole niiden etu, keiden vuoksi tätä työtä teemme. Toki opettajien työpaikkojen säilyminen olisi oikein mainio juttu, mutta ei kai se voi olla syynä lukioinstituution säilyttämiseen. Totuuden nimissä mainittakoon, että  puhuttiin siellä paljon myös yleissivistyksestä ja sen merkityksestä. Hyvä niin.

Vaikka äänensävyni taisi muuttua iltapäivän kuvauksen myötä kriittiseksi, päivästä jäi kuitenkin hyvä mieli. Ei ollut turha reissu. Muutama kiinnostava uusi kontaktikin tuli. Tiedä vaikka niistä joku johtaisi ihan oikeaan oppilaitosten väliseen yhteistyöhönkin. Ja usko sekä opettajiin, oppilaisiin että lukiokoulutuksen merkitykseenkin säilyi. Ei ihan päässyt hukkumaan resurssipuheen alle.  Tilausta ja tarvetta muutokselle selkeästi on, ehkä sille alkaa nyt olla myös jo tilaa.

Tässä alla vielä ne ”pikku”kysymykset, joita pienryhmissä pohdimme. Ihan kaikkea ei vielä saatu ratkaistua, joten yhteistyölle lukioiden välillä on jatkossakin tilausta :)
1)    Miten turvataan Suomen akateemisen koulutuksen tulevaisuus?
2)    Miten turvataan lukio-opetuksen saavutettavuus maan kaikissa osissa?
3)    Miten lukioiden vetovoimaa lisätään? Mitkä ovat pienten lukioiden survival-taistelun aseet?
4)    Millaista yhteistyötä – ja muuta tukea – lukiot tarvitsevat?
5)    Mikä tulee olla seuraava konkreettinen askel lukioiden kehittämistyöhön lähdettäessä / Mitä foorumin jälkeen tulee ensimmäiseksi tehdä?

Taru (foorumipäivän illan suussa, junan kuljettamana kohta jo Mikkelissä)

Valkuaisainesynteesi

tiistaina 12. huhtikuuta 2011

Sain tänään olla mukana Kuopiossa lukion tulevaisuutta pohtivassa seminaarissa. Olin kovasti odottanut päivän ensimmäistä puhujaa Kirsti Lonkaa – eikä mennyt odotukset hukkaan. Lonka puhui oppimisesta, johon hänen mukaansa parhaimmillaan kuuluu vahvasti kiinnostavuus, virtauskokemus, tunteet, koukuttavuus ja osallisuus. Salillinen rehtoreita ja sivistystoimenjohtajia nyökytteli päätään Lonkan puhuessa. Siinä vaiheessa kun piti sitten miettiä, miten vahvasti nuo elementit ovat mukana siinä opetuksessa ja oppimisessa jota omassa lukiossa oikeasti toteutetaan, alkoivatkin katseet etsiytyä katon rajaan tai kengän kärkiin. Itse kuuluin tuohon joukkoon, vaikkei lukiomme ihan sieltä konservatiivisemmasta päästä olekaan. Uskoisin, että ilmiöpohjaisessa oppimisessa nuo elementit ovatkin usein mukana, mutta riittääkö se, vai pitäisikö miettiä miten noille raivattaisiin tilaa ja mahdollisuuksia muissakin nettilukion kattauksissa.  Hmmm…

Puhuttiin myös kokeista, muistinvaraisesta ”oppimisesta” ja suorittamisesta. Kirsti Lonka kertoi, että oli itse aikanaan saanut yo-kokeessa täydet pisteet biologian vastauksesta, jossa hän selvitti perusteellisesti valkuaisainesynteesia. Jälkikäteen hän oli kuitenkin huomannut, ettei hänellä ole mitään käsitystä siitä, mihin valkuaisainesynteesi liittyy. Hän oli kaivanut esille vanhan biologian kirjan tarkistaakseen asian. Kävi kuitenkin ilmi, ettei kirjassakaan kerrottu, mihin tuo mekanismi liittyy. Herää kysymys, mitä väliä on valkuaisainesynteesin hallinnalla, ellei se kiinnity millään tavalla tähän maailmaan ja johonkin isompaan kokonaisuuteen. Ilmiöpohjainen oppiminen voi nyt tuntua vielä vähän hörhöjen hommalta, mutta kokonaisuuksien hallitseminen vielä joku päivä rules, uskokaa pois :)

Taru

PS. Istun tällä hetkellä vielä seminaarissa ja vaikken diginatiivi olekaan (niistäkin on täällä tänään ollut puhetta), niin bloggaan silti täältä lennossa. Ei ole muuten helppoa lingvistille ja pilkunviilaajalle, mutta olen ottanut omakohtaiseksi oppimistehtäväkseni keskeneräisyyden sietämisen (siitäkin on täällä ollut puhetta).