Arkisto: toukokuu 2011

Twittering

sunnuntaina 22. toukokuuta 2011

I was asked to give a series of mini workshops on Twitter. Flattered as I was, I agreed. I then was forced to stop and think what is so special about Twitter. Twitter might not have unveiled all its secrets to me yet but I started to get a picture. I guess the old saying is still valid that if you want to learn something, you should teach it to others.

twitter-logo

Twitter might never solve all our problems. It won’t stop the climate change, and most probably won’t even make us a decent cup of espresso. Nevertheless, in some situations it might serve as quite a handy tool. It can also contribute to teaching and learning.

  • Twitter teaches you to be concise. When you have 140 characters and none more available, you just have to stick to the point. You have to think what you really want to say and what is essential.
  • Twitter is easy to take into use. And to use. Creating an account takes only a few minutes and it can be done ad hoc also in the middle of a lesson.
  • Twitter is a nice way of telling the world what is going on in your school. You don’t always have time to sit down and start blogging. But you always have time to type 140 characters. With the help of 140 characters you are able to tell quite a lot. A tweet is easily and quickly typed and posted. And the parents are happy, too.
  • Twitter teaches you to to swim in the stream. When the current is strong you simply have to stand the fact that you can’t control it. You have to have the courage to jump into the stream and also out of it. You don’t need to read and notice everything. You can’t – and you shouldn’t – stop the stream or otherwise you’ll cause an overflow.
  • Twitter is at its best when mobile in the pocket.

The presentation I made for the workshop in Scientix conference is available in Slideshare
The recording of a webinar organized by te@ch.us project

Taru

PS. By the way, 140 characters are quite a lot. None of the sentences in this blog posting have more than that.

Viserrystä

torstaina 19. toukokuuta 2011

Pyydettiin pitämään mini-workshopsarja Twitteristä. Imarreltu kun olin, niin lupauduin. Jouduin sitten miettimään, mikä Twitterissä oikein on se juttu. Twitterin syvin olemus ei ehkä ihan vieläkään auennut, sillä jouduin tällä erää tyytymään vielä pintakerroksiin. Jotakin ehkä alkoi kuitenkin aueta. Tässäkin taitaa päteä vanha viisaus siitä, että jos haluat jotakin oppia, niin opeta se toisille.

twitter-logo

Twitter ei ehkä koskaan tule ratkaisemaan kaikkia ongelmiamme. Se ei pysäytä ilmastonmuutosta, tuskin onnistuu keittämään kelvollista espresso-kupillistakaan. Joissakin asioissa se voi kuitenkin olla ihan kelpo työkalu. Myös opetuksessa ja oppimisessa sitä voi hyödyntää.

  • Twitter opettaa tiivistämään. Kun merkkejä on käytettävissä 140 eikä yhtään enempää, on välttämätöntä pysyä asiassa. Pitää miettiä, mitä oikeasti haluaa sanoa ja mikä on oleellista.
  • Twitter on helppo ottaa käyttöön. Käyttäjätilin luomiseen menee pari minuuttia ja se onnistuu lennossa vaikka kesken oppitunnin.
  • Twitter on mainio tapa avata (koulun) tekemistä ulospäin. Aina ei ole aikaa ja energiaa istua alas bloggaamaan. Aina on kuitenkin aikaa kirjoittaa 140 merkkiä. 140 merkillä kertoo jo paljon koulun tapahtumista ja meiningistä. Tweettaamisen kynnys on alhaalla. Vanhemmatkin tykkää.
  • Twitter opettaa uimaan virrassa. Vuolaassa virrassa on pakko oppia sietämään sitä, että kaikkea ei voi hallita. Pitää uskaltaa hypätä virtaan ja välillä myös pois siitä. Kaikkea ei tarvitse lukea ja huomata. Virtaa ei voi pysäyttää, muuten tulee tulva.
  • Parhaimmillaan Twitter on mobiilina taskussa.

Scientix konferenssissa pitämäni Twitter-workshopin tukimateriaali slidesharessa

Teachus-hankkeen järjestämän Twitter-webinaarin tallenne katsottavissa täällä

Taru

PS. 140 merkkiä on muuten aika paljon. Yhdessäkään tämän blogitekstin virkkeessä ei ole enempää merkkejä.