Viserrystä

Pyydettiin pitämään mini-workshopsarja Twitteristä. Imarreltu kun olin, niin lupauduin. Jouduin sitten miettimään, mikä Twitterissä oikein on se juttu. Twitterin syvin olemus ei ehkä ihan vieläkään auennut, sillä jouduin tällä erää tyytymään vielä pintakerroksiin. Jotakin ehkä alkoi kuitenkin aueta. Tässäkin taitaa päteä vanha viisaus siitä, että jos haluat jotakin oppia, niin opeta se toisille.

twitter-logo

Twitter ei ehkä koskaan tule ratkaisemaan kaikkia ongelmiamme. Se ei pysäytä ilmastonmuutosta, tuskin onnistuu keittämään kelvollista espresso-kupillistakaan. Joissakin asioissa se voi kuitenkin olla ihan kelpo työkalu. Myös opetuksessa ja oppimisessa sitä voi hyödyntää.

  • Twitter opettaa tiivistämään. Kun merkkejä on käytettävissä 140 eikä yhtään enempää, on välttämätöntä pysyä asiassa. Pitää miettiä, mitä oikeasti haluaa sanoa ja mikä on oleellista.
  • Twitter on helppo ottaa käyttöön. Käyttäjätilin luomiseen menee pari minuuttia ja se onnistuu lennossa vaikka kesken oppitunnin.
  • Twitter on mainio tapa avata (koulun) tekemistä ulospäin. Aina ei ole aikaa ja energiaa istua alas bloggaamaan. Aina on kuitenkin aikaa kirjoittaa 140 merkkiä. 140 merkillä kertoo jo paljon koulun tapahtumista ja meiningistä. Tweettaamisen kynnys on alhaalla. Vanhemmatkin tykkää.
  • Twitter opettaa uimaan virrassa. Vuolaassa virrassa on pakko oppia sietämään sitä, että kaikkea ei voi hallita. Pitää uskaltaa hypätä virtaan ja välillä myös pois siitä. Kaikkea ei tarvitse lukea ja huomata. Virtaa ei voi pysäyttää, muuten tulee tulva.
  • Parhaimmillaan Twitter on mobiilina taskussa.

Scientix konferenssissa pitämäni Twitter-workshopin tukimateriaali slidesharessa

Teachus-hankkeen järjestämän Twitter-webinaarin tallenne katsottavissa täällä

Taru

PS. 140 merkkiä on muuten aika paljon. Yhdessäkään tämän blogitekstin virkkeessä ei ole enempää merkkejä.

Jätä vastaus