Kymppitonnissa torilla

Kalenterini väittää, että eletään elokuun viimeistä kokonaista viikkoa. Mitäs sille elokuun alkupuoliskolle oikein tapahtui? Mihin se karkasi? Kokonainen kuukausi. Hurahti tuosta vain. Hämmentävää. Positiivinen tulkinta asiasta voisi olla, että olen elänyt hetkessä. Ei silloin huomaa ajan kulua, kun tekeminen on mielekästä ja mukavaa ja sitä on paljon.

Eilisistä hetkistä vahvimpana mielessäni on nettilukion tämän syksyn ensimmäinen toritapaaminen verkossa. Kokoonnuimme nettilukion AC-huoneessa, johon olin toivottanut tervetulleiksi opiskelijoiden lisäksi tällä kertaa erityisesti opettajia esittäytymään opiskelijoillemme. Emme olleet sopineet etukäteen minkäänlaista koreografiaa, mutta homma toimi sujuvasti ihan kuin olisimme hioneet kuviota päivätolkulla ennen toria. Porukkaa tuli sisään vähän eri aikoina ja kollega nosteli opettajille oikeuksia sitä mukaa kun bongasi heitä osallistujalistalta (tästäkään emme olleet erikseen sopineet). Sitä mukaa kun opet käynnistivät omat webbikameransa, he ilmestyivät kuvaruudukkoon, jonka ristimme saman tien opettajien kauhugalleriaksi. Meitä oli siellä parhaimmillaan toistakymmentä samaan aikaan. Opet pysäyttivät kuvansa ja käynnistivät sen uudelleen aina sitä mukaa kun esittäytyivät (tästäkään emme olleet erikseen sopineet). Näin jokaisesta opettajasta oli koko ajan näkyvissä still-kuva, joka kuitenkin heräsi elämään aina kun kukin kuva puhkesi vuorollaan puhumaan. Kenelläkään ei ollut minkäänlaista säätöä äänien tai kameran kanssa, vaan homma toimi kuin junan vessa. Ja kaikki tämä siitä huolimatta, että osa opettajista kävi vain piipahtamassa torilla välitunnillaan tai kahvitauollaan päätyöstään kuka mistäkin päin Suomea.

kymppitonni

Opettajien kauhugalleriassa olo oli kuin Kymppitonnissa. Tästä muuten lähtikin ideat jo  sinkoilemaan ja pahoin pelkäänkin, että nettilukion virtuaalipikkujoulussa koetaan   loppuvuodesta vielä jonkinlainen kymppitonnimäinen spektaakkeli :)

Oli ihan huippua huomata jälleen, miten tuo virtuaalikonferenssiohjelma on otettu opettajakunnassamme haltuun. Siitä on selkeästi tullut osa arkeamme. Vain harva meistä on millään lailla teknisesti orientoitunut eikä kaikilla ole vielä paljoa kokemusta ACn käytöstä. Kynnys tämän työvälineen käyttöön tuntuu kuitenkin olevan jo lähes olematon.

Torista jäi hyvä mieli. Tällä porukalla on hyvä lähteä syksyyn, josta muuten on näillä näkymin tulossa ennätysvilkas. Miettikääpä miten onnekas olen, kun saan joskus voimaa opiskelijoistani ja joskus työkavereistani. Milloin mitenkin. Useimmiten molemmista ja samana päivänä. Niin eilenkin.

Taru

Jätä vastaus