Normipäivä lähellä ja verkossa

Nettikoulutustiimiläisen työpäivä voi olla sinkoilua välineestä ja tilanteesta toiseen, etänä tai lähellä, useimmiten sekä että. Oma työpäiväni tiistaina 4.10. alkoi aamupalalla Otavan Opiston asuntolan alakerrassa. Kokoonnumme sinne aamuisin vaihtamaan kuulumiset ja nauttimaan loistavasta aamiaisesta, jonka opiskelijamme ja joku henkilökunnasta on vuorollaan meille yhteisvoimin valmistanut. Aamuni alkavat siten useimmiten läheltä, saman aamiaispöydän äärestä työkavereiden ja opiskelijoiden kanssa.

Aamupalalta kiiruhdin nurmikon poikki (en tallannut, menin kiltisti polkua pitkin) omaan työhuoneeseeni, jossa haastattelin työkaverini kanssa yhtä verkko-ohjaajakandidaattia. Hakija tosin oli toisella puolella Suomea ja se työkaverikin reilun sadan kilometrin päässä. Skype palveli meitä haastattelutilanteessa loistavasti. Samalla tein muistiinpanoja asiakirjaan, jonka jaoin verkossa toiselle haastattelijalle. Haastattelun jälkeen kiipesin vanhassa puutalossamme yhden kerroksen ylöspäin osallistuakseni tiimipalaveriin. Meitä oli saman pöydän ääressä Otavassa kasvokkain viisi kollegaa. Kolme tiimiläistä osallistui palaveriin etänä eri puolilta Suomea, tiiminvetäjä piti meille komentoa Kemiön saaresta käsin. Tässä palaverissa välineinä olivat Adoben Connect sekä jaettu dokumentti, jossa asialista jalostui palaverin aikana muistioksi. Etä/livepalaverista siirryin takaisin omaan huoneeseeni työpöydän ääreen toista skype-haastattelua varten.
Lounaalla minulla ei ollut etäseuraa, vaan nautin sen muutaman työkaverin seurassa ihan vain pelkästään kasvotusten.

Iltapäivällä lähdin työkaverin autolla 13 kilometrin päähän Mikkeliin Elinikäisen oppimisen ja ohjaamisen viikon avajaistapahtumaan. Kaveri ajoi ja minä puhuin puhelimessa. Sain mm. sovittua ensi viikolle yhteisen esityksen, jossa minä puhun live-yleisön edessä paikan päällä ja hän vetää oman osuutensa verkon yli. Hän on muuten tuolloin syyslomalla mummolassa. Kulkee se kannettava sinnekin mukana. Yleisöä meillä on odotettavissa sekä lähellä Otavassa että verkossa ympäri pitäjiä. Elinikäisen oppimisen ja ohjaamisen viikon tapahtumassa Mikkelin torilla julkistettiin mikkeliläisten oppilaitosten valitsemat vuoden aikuisopiskelijat. Otavan Opiston vuoden aikuisopiskelijan titteli myönnettiin nettilukion opiskelijalle ja minä sain kunnian julkistaa valinnan. Seisoin Mikkelin torilla ja kerroin paikalla olevalle yleisölle, että meidän nimeämämme opiskelija on sillä hetkellä työvuorossa kotipaikkakunnallaan Hämeenlinnassa parinsadan kilometrin päässä Mikkelistä. Työkaveri videokuvasi  minun puheeni kännykällä ja striimasi sen reaaliajassa verkkoon. Sillä tavalla sain lähetettyä myös Hämeenlinnaan terveiset kunniakirjan saajalle.

Toritapahtuman jälkeen palasin Otavaan ja suoraan työkavereiden kanssa sählykentälle.  Kentällä olikin sitten lähitilanteita ja –kontakteja ihan riittämiin. Niistä jäi muistoksi muutama uusi pallonmuotoinen mustelma.
Sählyn jälkeen siirtyminen kotiin, pikasuihku, pikaruokaa ja jälkiruoan aikaan pääsinkin jo nauttimaan nettilukion torilla luontoillasta. Lehtori Koponen alias Veikko Neuvon En vastaili ACssa opiskelijoiden etukäteen ja tilanteessa esittämiin luontokysymyksiin. Linjoilla oli kymmenkunta opiskelijaa, heidän joukossaan myös vuoden aikuisopiskelijan tittelin saanut nettilukiolainen. Työvuoronsa oli päättynyt ja hän oli hypännyt mukaan Adobe Connectiin seuraamaan ja osallistumaan luontoiltaan. Tavattiin sentään illalla verkossa nettilukion virtuaalisella torilla, vaikkei hän päivällä Mikkelin torille päässytkään.

Päivän aikana oli käytössä monta välinettä ja kanavaa. Missään kohtaa päivää mikään härpäke tai sovellus ei kuitenkaan ollut itsetarkoitus, vaan se toi aina jonkin uuden mahdollisuuden tai ulottuvuuden tilanteeseen.  Välineet myös rikkovat mukavasti lähi- ja etäosallistumisen rajaa ja niistä on tullut osa verkkoeläjän luontevaa arkea. Ja tätä mieltä on siis keski-ikäinen low-tech-humanisti-opettajatäti. Tähän on tultu. Ei tämä pahalta tunnu.

Taru

Jätä vastaus