Arkisto: maaliskuu 2012

Oppimisen ja johtamisen mullistuvasta maailmasta

torstaina 8. maaliskuuta 2012

Sain osallistua helmikuun lopulla Tulevaisuus haastaa oppimisen –seminaariin Jyväskylässä. Seminaarin teemat liittyivät tämän päivän ja tulevaisuuden viestintätekniikoihin, oppimisympäristöihin, opiskelu- ja työelämätaitoihin sekä pedagogiseen johtajuuteen. Poimin tänne blogiin talteen muutamia hajatelmia semmasta.

Kari Hakola puhui 40 vuoden johtajakokemuksella oppimisen ja johtamisen mullistuvasta maailmasta. Hänen mukaansa organisaation huipulla olevan yksinäisen johtajan aika on mennyt. Johtajuutta on kaikilla tasoilla, johtajuus on yksi kyvykkyys ammatillisissa osaamisissa. Kilpailua käydään parhaista kyvykkyyksistä ja osaajista. Johtajan kyvykkyys on myös hankkia uusia kyvykkyyksiä. Teollisessa maailmassa tuote ja tuotanto ovat keskiössä. Nykymaailmassa keskiössä ovat osaajat.

”Osaamisen johtaminen on kunkin ihmisen potentiaalin löytämistä”

Hakolan mukaan johtaminen ei muutu ennen kuin haasteet muuttuvat. Johtaminen ei myöskään muutu ennen kuin johdettavat muuttuvat. Ja nyt ne johdettavat ovat muuttuneet uuden sukupolven myötä. Playstation-sukupolven digital cowboys ovat syntyneet globaaliin ja digitaaliseen maailmaan. Digisukupolven käyttäytymistä leimaavat epälineaarisuus, nopeus, rinnakkaisuus ja auktoriteettien haastaminen. Tämän sukupolven tieto on sormissa ja verkostoissa. Heillä on kyky toimia mutkikkaissa ja ristiriitaisissa tilanteissa, kyky analysoida ja hakea ratkaisuja. Heidän odotuksiinsa kuuluu mahdollisuus vaikuttaa ja ottaa vastuuta. Tämän porukan kanssa johtaja ei vanhoilla konsteilla enää pärjääkään, ja hyvä niin.

Kari Hakola puhui myös uudistuksista ja riskinotosta. Hänen mukaansa aitoa uudistusta ei ole ilman riskinottoa. Ainoastaan erilaisuuden kautta pystytään reagoimaan muutoksiin. Ihmiset hakevat kuitenkin usein samanlaisuutta ja pyrkivät välttämään riskejä. Hakolan mukaan kaikki todellinen uusiutuminen edellyttää puolikaoottisuutta. Sitä kaoottisuutta voi kuitenkin johtaa. Joku toinen taisi puhua samasta asiasta sanoessaan, että muutosta ei välttämättä edes voi johtaa mutta muutoksessa voi johtaa.

Johtajan omasta kehittymisestä Hakola sanoi vielä, että johtaja voi itse kehittyä vasta kun hän ottaa suoran vastuun muiden kehittymisestä. Porukan kehittymistä ei voi johtaa, mutta kehittymistä tukevia rakenteita voi pistää pystyyn. Yksi konsti on erilaisuuden ruokkiminen, toinen on laittaa ihminen itseään parempaan seuraan oppimaan muilta.

Vaikka seminaarissa puhuttiinkin paljon johtamisesta ja johtajista, eivät nämä asiat kovin kaukana opettamisesta ja opettajista ole. Sitä paitsi opettajankin on ihan pakko muuttua samoin kuin johtajankin, mikäli aikoo tämän playstation-sukupolven kanssa pärjätä. Ja koulun sen vasta pitääkin muuttua, jotta se pystyisi tarjoamaan oppilaille niitä valmiuksia ja taitoja, joita he tämän päivän ja huomisen digicowboy-maailmassa tarvitsevat.

Taru

AppsRuletissa

torstaina 8. maaliskuuta 2012

Eilen ahtauduimme isolla  porukalla asuntolan pienehköön atk-luokkaan ja viihdyimme siellä kokonaisen työpäivän. IPad- koulutuksessa istuminen todella kannatti! Kouluttajanamme oli Tomi Dufva IlonaIt:stä ja koulutus liittyi koulumme mobiilihankkeeseen.

Olen ollut mukana monenmoisessa atk-koulutuksessa, ja tämä oli epäilemättä parasta antia. Yleensä kouluttajat lankeavat tyypillisiin sudenkuoppiin, esimerkiksi liian nopeaan demoamiseen, jolloin opiskelijaparka ei pysy tilanteen tasalla alkuunkaan tai sitten opetus ei sisällä ollenkaan omaa kokeilua painottuen vaan asioiden kertomiseen. Joskus kouluttaja ei ole valmistautunut esitykseen ollenkaan. Koulutustilanteessa tämä kostautuu ja hän joutuu säätämään koneen kanssa pitkiä aikoja opiskelijoiden odottaessa. Hupaisimpana esimerkkinä tästä oli koulutus, jossa kaikki lopulta ”katsottiin YouTuben kautta”.

Tällä kertaa asiaa eli appseja tarjoiltiin ylenpalttisesti moniin oppiaineisiin liittyen. Kuitenkin kouluttajan tapa kertoilla asioista rennosti appsien esittelyn ohessa antoi läsnäolijoille aikaa hakea ja kokeilla appseja itsekin. Näytti siltä, että myös aihepiiriin kuulumattomia appseja (esimerkiksi angry birds) opittiin hakemaan koulutuksen aikana itsenäisesti.

Itselleni apple-maailma ei ole kovinkaan tuttu toimintaympäristö padeista puhumattakaan. Omien kokeilujen ja koulutuksen kautta se on alkanut hahmottua paremmin. Kaikkeen toimintaan tarvitaan oma pieni käyttöliittymä, appsi. Selkeydessään iPad ihastuttaa. Vihastusta aiheuttaa taas appsien sekalaisuus, vähäisyys ( suhteessa omiin tarpeisiin; tämä on johtunut osaamattomuudesta ja tietämättömyydestä) sekä ainainen salasanojen ja käyttisten luonti. Jos olisi halunnut ladata kaikki esittelyssä olleet appsit, visa olisi parahtanut useampaan kertaan päivän aikana.

Opettajalle ja ohjaajalle päivä antoi paljon ideoita ja ison kasan appseja koulutyössä kokeiltaviksi. Ilahduttavaa oli, että appseja löytyi monenlaisiin tarpeisiin: opetuksen suunnitteluun, asioiden esittämiseen ja tiedostojen säilyttämiseen. Osa appseista soveltuisi oppilaskäyttöön ryhmissä ja yksin. Joitakin sovelluksia voisi käyttää, vaikkei kaikilla olisikaan padia.

Itse ajattelen teknologiaa oppimisen tukena enkä itsetarkoituksena. Ainakin näin alkuvaiheessa joutuu miettimään, mihin padia voisi opetuksessa käyttää? Laitteeseen tutustuminen auttaa tämän ongelman ratkaisemisessa ja käyttötilanteet nousevat luonteviksi osiksi opetuksen arkea. Eilinen koulutus aiheutti jo paljon myönteistä kehitystä ajatusmaailmassani, kiitokset kouluttajalle ja järjestäjille!

Saara

P.s. Meikäläinen debytoi myös ensimmäistä kertaa tässä työhistoriassa kameramiehenä AppleTv:n esittelyn aikana iPadia kannatellen, koska kuvan lähettäminen verkkoon ei olisi muuten ollut mahdollista.