Oppimisen ja johtamisen mullistuvasta maailmasta

Sain osallistua helmikuun lopulla Tulevaisuus haastaa oppimisen –seminaariin Jyväskylässä. Seminaarin teemat liittyivät tämän päivän ja tulevaisuuden viestintätekniikoihin, oppimisympäristöihin, opiskelu- ja työelämätaitoihin sekä pedagogiseen johtajuuteen. Poimin tänne blogiin talteen muutamia hajatelmia semmasta.

Kari Hakola puhui 40 vuoden johtajakokemuksella oppimisen ja johtamisen mullistuvasta maailmasta. Hänen mukaansa organisaation huipulla olevan yksinäisen johtajan aika on mennyt. Johtajuutta on kaikilla tasoilla, johtajuus on yksi kyvykkyys ammatillisissa osaamisissa. Kilpailua käydään parhaista kyvykkyyksistä ja osaajista. Johtajan kyvykkyys on myös hankkia uusia kyvykkyyksiä. Teollisessa maailmassa tuote ja tuotanto ovat keskiössä. Nykymaailmassa keskiössä ovat osaajat.

”Osaamisen johtaminen on kunkin ihmisen potentiaalin löytämistä”

Hakolan mukaan johtaminen ei muutu ennen kuin haasteet muuttuvat. Johtaminen ei myöskään muutu ennen kuin johdettavat muuttuvat. Ja nyt ne johdettavat ovat muuttuneet uuden sukupolven myötä. Playstation-sukupolven digital cowboys ovat syntyneet globaaliin ja digitaaliseen maailmaan. Digisukupolven käyttäytymistä leimaavat epälineaarisuus, nopeus, rinnakkaisuus ja auktoriteettien haastaminen. Tämän sukupolven tieto on sormissa ja verkostoissa. Heillä on kyky toimia mutkikkaissa ja ristiriitaisissa tilanteissa, kyky analysoida ja hakea ratkaisuja. Heidän odotuksiinsa kuuluu mahdollisuus vaikuttaa ja ottaa vastuuta. Tämän porukan kanssa johtaja ei vanhoilla konsteilla enää pärjääkään, ja hyvä niin.

Kari Hakola puhui myös uudistuksista ja riskinotosta. Hänen mukaansa aitoa uudistusta ei ole ilman riskinottoa. Ainoastaan erilaisuuden kautta pystytään reagoimaan muutoksiin. Ihmiset hakevat kuitenkin usein samanlaisuutta ja pyrkivät välttämään riskejä. Hakolan mukaan kaikki todellinen uusiutuminen edellyttää puolikaoottisuutta. Sitä kaoottisuutta voi kuitenkin johtaa. Joku toinen taisi puhua samasta asiasta sanoessaan, että muutosta ei välttämättä edes voi johtaa mutta muutoksessa voi johtaa.

Johtajan omasta kehittymisestä Hakola sanoi vielä, että johtaja voi itse kehittyä vasta kun hän ottaa suoran vastuun muiden kehittymisestä. Porukan kehittymistä ei voi johtaa, mutta kehittymistä tukevia rakenteita voi pistää pystyyn. Yksi konsti on erilaisuuden ruokkiminen, toinen on laittaa ihminen itseään parempaan seuraan oppimaan muilta.

Vaikka seminaarissa puhuttiinkin paljon johtamisesta ja johtajista, eivät nämä asiat kovin kaukana opettamisesta ja opettajista ole. Sitä paitsi opettajankin on ihan pakko muuttua samoin kuin johtajankin, mikäli aikoo tämän playstation-sukupolven kanssa pärjätä. Ja koulun sen vasta pitääkin muuttua, jotta se pystyisi tarjoamaan oppilaille niitä valmiuksia ja taitoja, joita he tämän päivän ja huomisen digicowboy-maailmassa tarvitsevat.

Taru

Jätä vastaus