Arkisto: opettajuus

Olipa kerran Opettaja

torstaina 12. marraskuuta 2009

Olipa kerran kiltti ja tunnollinen Opettaja. Hän asusteli onnellisena sievässä koulussaan, jossa oli musta liitutaulu ja pulpetit suorissa riveissä. Koulun ympärillä levittäytyi vireä kylä maatiloineen, kirkkoineen, kauppoineen ja koteineen. Kirkasvetinen joki mutkitteli solisten kylän läpi. Arkisin kylän täytti toimelias työntouhu. Sunnuntaisin kaikki hiljentyivät lepopäivän viettoon ja keräsivät voimia tulevan viikon askareisiin.

Opettajan kallein aarre oli valtava tiedon lipas. Hän säilytti sitä koulun pimeässä ja kosteassa kellarissa. Lippaaseen oli koottu kaikki maailman tieto. Jo Opettajan äiti, äidinäiti ja äidinäidinäiti olivat lippaan sisältöä kartuttaneet. Tieto oli vuosien saatossa kivettynyt jättimäiseksi möhkäleeksi. Tuosta möhkäleestä Opettaja vuoli tiedonmurusia parhaan taitonsa mukaan ja jakoi niitä kaikille kyläläisille. He ottivat kaikki muruset kiitollisuudella vastaan, sillä kenelläkään toisella ei ollut pääsyä tiedon lippaan äärelle. Senpä vuoksi Opettaja olikin suuressa arvossa ja hänen jokaista sanaansa kuunneltiin hartaudella.

Mutta eräänä päivänä kaikki muuttui. Yöllä puhkesi ankara myrsky. Tuuli ulisi nurkissa ja sadevesi rummutti kattoja yhä tihenevällä tahdilla. Joen pinta nousi ja padot murtuivat natisten. Yön pimeinä tunteina tulvavesi nousi Opettajan koulun kellariin. Hiljaa valittaen vanha ovi antoi periksi. Ja tulvavesi nielaisi Opettajan kalleimman aarteen uumeniinsa. Lipas ajelehti virran mukana kylän torille ja särkyi rysähtäen vasten kylän suurimman kaupan seinää. Tiedon möhkäle mureni lukemattomiksi eri kokoisiksi palasiksi.

Aamun sarastaessa opettaja huomasi lippaan kadonneen. Hän ryntäsi ulos ja juoksi kylätietä pitkin kohti toria. Ja mikä näky hänet kohtasikaan! Hänen kallein aarteensa oli murusina pitkin kylän rattia. Kauhuissaan opettaja katsoi, kuinka kyläläiset keräilivät tiedonmurusia ja tunkivat niitä taskuihinsa. Heittipä joku vielä ison kimpaleen olkansa yli ojaan, halveksivasti tuhahtaen. Silloin opettajan sydämen täytti suuttumus ja kiukku. Hän ryntäsi väkijoukon keskelle ja yritti haalia tiedomurusia esiliinansa suuriin taskuihin. Mutta hän oli auttamattomasti myöhässä. Jokainen yritti saada möhkäleestä itselleen niin paljon kuin mahdollista. Osa muruista tallautui ihmisten jalkoihin. Osa valui tulvaveden mukana jokeen ja sitä kautta mereen saakka.

Hitaasti opettaja oikaisi itsensä. Hän katseli näkyä hiljaa. Ja itki. Koskaan ei tiedon möhkälettä saataisi enää kasaan.

Epätoivo valtasi opettajan. Mitä hän nyt tekisi? Hän ei omistanut enää tiedonmöhkälettä. Tästä eteenpäin hän olisi kuin kuka tahansa kyläläinen. Ajatus puistatti opettajaa.

Pian opettajan luo tuli pieni tyttö. Hänellä kantoi kädessään kolmea erikokoista tiedonpalasta. Tyttö yritti sovitella paloja yhteen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vanhasta tottumuksesta hän pyysi apua opettajalta. Hetken aikaa opettaja katsoi tyttöä hämmentyneenä. Sitten hän kaivoi omasta taskustaan pienen tiedonmurusen ja pyysi vieressään seisovalta mieheltä hieman isomman kimpaleen. Hän asetteli kaikki viisi palasta eteensä maahan. Kauppiaan rouvan ystävällisellä avustuksella opettaja kokosi palat yhdeksi kimpaleeksi. Tyttö otti kimpaleen käteensä ja puristi sitä kiitollisena. Ja kuin taikaiskusta palaset liimautuivat yhteen. Opettaja tunsi ilon kuplivan sisällään.

Kyläläiset seurasivat tapahtumaa ihmetyksen vallassa. Eikä aikaakaan, kun kaikki olivat työn touhussa. Suutarin lapset liittivät seitsemän palasta yhteen. Niistä muodostui kirkkaasti hohtava pallo. Kylän naiset touhusivat pitkään suuren murukasan äärellä. Työn tuloksena syntyi valtava laatikko, joka puhdisti kaiken mitä sen sisään laitettiin.

Mitä enemmän murusia kasattiin, sitä enemmän niitä syntyi lisää. Päivien, kuukausien ja vuosien mittaan murusista rakentui mitä ihmeellisimpiä luomuksia. Sellaisia ei oltu vielä koskaan maan päällä nähty. Ja siellä Ihmiset jatkavat rakentamista vielä tänäkin päivänä.

———————————————————————-

Tarina on syntynyt ilmiöpohjaisen oppimisen yhteydessä toteutettavien tiedottajaopintojen tuotoksena.

Kati