OHI ON (eloaction)

sydän sykkyrällään jännitin ja pelkäsin otavaan saapumista 18.08.2008;turhaan. Lämmin välitön vastaanotto ja majoittuminen sujui hankaluuksitta kaikkine muodollisuuksineen.

Kerrankin meikäläistä onnisti: huonekaverikseni osui Jukka T. Jukan kanssa parannettiin ”mualimoo” joka ilta aina aamuyölle saakka. Kiitos Jukalle niistä keskusteluista.

ensimmäisessä infossa jaettiin meidät opiskelijat, niin netti- kuin lähi- haluamiinsa ryhmiin; jako kävikin yllättävän pikaisesti. itse pääsin haluamaani mediaryhmään tuottamaan kuvaa ja tekstiä.

ensimmäisessä ryhmäkokoontumisessa iski heti paniikki; ryhmän vetäjä (Nina) vaikutti heti ensi alkuun niin tiukkapipolta, että rupes arveluttamaan tekemäni valinta. Onneksi kuitenkin ensiarvio osoittautui 150 %:n virhearvioksi. Uskoisin hänellä itselläänkin olleen jonkilaista alkujännitystä. hiljalleen päivien aikana alkoi ilmeisesti kaikilta jännitys laueta.

keskiviikkona kävin tekemässä kirjoittamaani reportaasiin haastattelun Hirvensalmella, tuolloin kuvaajana ja kuljettajana toiminut Nina juuri ajokortin saaneena oppi vaihtamaan neloselta vitoselle ilman pahempaa nykäisyä. alkusysäyksen opintielle antoi haastateltavani Veikko Lepistö mennessämme tapaamaan melontaryhmää miekankoskelle. Nina ”hurjasteli” pitkälti toistasataa nelosella, jolloin haastateltavamme säästäväisenä miehenä alkoi neuvomaan: ”Vaeha tyttö vitoselle jo pelekästään kansantaloudellisista syistä”. Nina vastusteli kertoen kerran vahingossa vaihtaneensa neloselta kakkoselle. Päästiin siinä sitten me miehet loistamaan tietoudellamme. neuvoimme yhdessä: ”Kytkin hittaasti alas, vaihekeppiä hitaasti eteenpäin keskiasentoon, josta se itse automaattisesti ohjautuu oikeeseen laitaan,jossa vitosvaihde on, sitten työnnät vaihdekeppiä hittaasti eteenpäin, kytkin ylös ja kas sä ajat vitosella. Nina teki juuri niin kuin neuvottiin (sinänsä harvinainen tyttönen,että uskoi kerralla meitä vanhoja patuja.) Kertoipa Nina myöhemmin käyttävänsä vitosta edelleenkin yksin ajaessaan.ei siis mikään tiukkapipo vaan kehityskelpoinen tyttönen.

Suurin jännityksen kohde oli kuitenkin ruokailu, kuinka saan ruokatarjottimen yhdellä kädellä kantaen pöytään kaatamatta aineita lattialle. Eipä hätää vain kerran jouduin kantamaan tarjottimeni pöytään. jo toisella kertaa oli yksi ”keittiöenkeleistä” kysymässä voiko hän kenties olla jotenkin avuksi?. Siitä alkaen oli aina joku heistä antamassa apuaan, seikka josta olin suunnattoman onnellinen, jopa siinä määrin, että se onnentunne puhkaisi runosuoneni; päivänä jolloin oli kalakeittoo lounaalla.Pois lähtiessäni esitin keittiöhenkilökunnalle kulttuuria Lausuen seuraavan oodin kalakeitolle: Makeaa oli kala,vielä makeampaa liemi, kirjoittanut V A Koskenniemi. kertaakaan en enää joutunut/päässyt kantamaan tarjotinta pöytään. Huomattuaan vatsakumpuni hieman kohonneen tokaisi vaimoni; jaha isäntä on tainnut olla runoilloissa;-), eipä paljon erehtynytkään.

Lieneeköhän kukaan huomannut tilannetta jossa pääsin koskemaan ”huumeeseen”. Minulla oli ilo ja kunnia kätellä MARI Rauhalan kanssa. yksikään paikalla ollut opettaja tms toiminnassa ollut Otavan Opiston edustaja ei tuottanut minkäänlaista pettymystä ainakaan minulle, tuskin muillekaan. Omasta puolestani olisin toivonut paikalle enemmän meitä nettiopiskelijoita; no ehkäpä seuraavalla kerralla. useampikin pääsee Otavaan. tästä tulj tuas pitkä ku näläkävuosj; tässä ei ole vielä läheskään kaikki mitä tapahtui.Lukekaa sieltä Puuskasanomista lisää,jos kiinnostaa. Vielä kerran SUURKIITOS kaikille mukana olleille; erityisesti meetioille.

mikäänhän ei koskaan voi olla pelkkää positiivista hyminää, joten laitetaan nyt tähän sitten kohdalleni osunut negatiivinen seikka: huoneeni oli asuntolan kolmannessa kerroksessa. ylös mennessä ei ollut ongelmia,olihan sivussa kaide. alas tullessa ei kaidetta ollut, joten tarkkana piti olla ettei kepin kanssa lipsahda alas portaita.

esitänkin edes jonkinlaisen kevyen luokan ohuen metallikaiteen asentamista seinään. en usko olevani ainoa sellaisen tarvitsija, varmaan sellainen olisi tarpeen melko monelle. joten mikäli asia on Otavan Opiston päätettävissä toivon parannusta asiaan. ellei ole, niin toivon asian eteenpäin vientiä taholle, joka asiasta päättää.

Yksi vastaus artikkeliin “OHI ON (eloaction)”

  1. Taru kirjoittaa:

    Hei
    Kiitos vielä viimeisestä, kiva että olit omalta osaltasi rakentamassa yhteistä
    elokuun viikkoamme.
    Olen vienyt asuntolan portaikon kaideasian Opiston kiinteistötiimille tiedoksi.
    Taru

Jätä vastaus