Arkisto: helmikuu 2009

savolainen ”rojekti”

maanantaina 16. helmikuuta 2009

varmaan meistä kaikki tietää millainen on savolainen rojekti. ”vähemmän sivistyneille”, sillä heitäkin kuulemma on

kerrottakoon savolaisen rojektin olevan aina samanlainen ”ALOITTAMISTA VAILLE VALAMIS”, tuo ajatus on tullut monta kertaa mieleeni viimeisen vuoden aikana. 1. rojekti on tämä opiskelu. 2 rojekti on painonpudotus. ja 3. fyysinen kuntoutus ts. pyöräily 10000 km vuodessa. 2008 alkukesään mennessä olin saanut painoa pois jo 18 kg. silloin alkoi tuntua mahdottomalta viedäkolmea rojektia läpi yhtä aikaa. löysäsin hieman painonpudotuksessa, sitä  tuli hetkessä takaisin siten, että pysyvä puotus on keskimäärin 6-8 kg. eniten paino pääsee noiusemaan kun olen poissa kotoa, kuten nyt toissa viikossa otavassa action viikolla. Pataseiskan ”enkelten” maanmainiot kokkaukset nostivat painoa jotakin 4 kg. kun siihen yhdistetään vähäinen liikunta opistolla, niin ei ihmekään,että noin kävi. kuiternkin tämän päivän reippaan tunnin lenkillä katosi jo yksi kilo. en epäile hetkeäkään ettenkö saisi painoa taas aktiiviseen laskuun kevään aikana ja kesään mennessä ainakin 5 kg pois. pyöräilykelit paranee päivä päivältä, opiskeluakin täytynee hieman hidastaa. ts käydä yhtä kurssia kerrallaan, ettei rojektit pääse ns. kusemaan kintuille. pyrkimyksenä on saada kaikki 3 rojektia  rullaamaan rinnakkain samaan tahtiin. kyllä se tästä.

osat vaihtuivat?

tiistaina 10. helmikuuta 2009

hyvin usein olen kuullut nykypäivän keski-ikäisen väestön haukkuvan ja moittivan nykypäivän

nuorisoa tyyliin, ei ne osaa mitään, tai ne on laiskoja saamattomia vetelyksiä oikein kunnon Kaikki

Mulle Heti Tänne ilmiötä; voi jossakin ollakin.täällä ilmiötä ei ainakaan toistaiseksi ole esiintynyt.

nuoriso taas valittaa että keski-ikäiset kalkkiset vie kaiken halun tehdä jotain merkittävää, eikä

anna tilaisuutta näyttää mihin me pystymme. nuo asiat mielessäni olen seurannut aktiivisesti sivusta

otavan opistolla action-viikolla LAN-PARTYN rakentamista. täytyy myöntää, että tapahtumaan ilmoittautuessani luulin siinä rakennettavan todellista koneiden välistä palveluverkkoa, enkä suinkaan peliverkkoa. ihmettelinkin Jounille; kuinkahan moni psallistujista olis pysähtynyt paikoilleen mikäli esittäisin kysymyksen: ”osaatteko tai pikemminkin voitteko kuvitella tietokonetta

ilman ainuttakaan peliä”?. sellaisia tietokoneita meillä oli silloin kun itse aloittelin atk-uraani Puolustusvoimien atk-keskuksessa 1972. koneet eivät kovin kummoisia olleet, sen ajan mittapuun

mukaan muistia oli suunnattomasti ruhtinaalliset 4 Mg, joka löytyy jo muistitikuistakin. kuitenkaan en halunnut ”järkyttää” osallistujia. oli suorastaan ilo seurata kuinka innolla porukka ideoi tapahtumaa. itsekin osoitin poikkeuksellista aktiivisuutta, seurasin sujuvasti sivusta tapahtumien nopeaa kulkua ja nautin suunnattomasti saadessani olla vastoin tapojani hiljaa ja puhumattomana.

varmaan tuttavani koti-espoossa ihmettelisivät nähdessään tuollaisen harvinaisuuden sana-seppo ei

saa sanaa suustaan. seikka, joka itseäni ihmetyttää tämän viikon osaottajia katsoessani; ei taida muita nettilukiolaisia olla mukana viikolla, jos onkin niin ovat varmaan jakautuneena eri tapahtumiin.

kesästä syksyyn ja talveen

torstaina 5. helmikuuta 2009

Kesä vierähti huomaamatta ja nopeasti, suunnitelmissa oli suorittaa ainakin yksi kurssi kesän

aikana, mutta kuten arvaatte suunnitelmaksi jäi muiden mukamas tärkeämpien touhujen vuoksi.

On aika hankala priorisoida itsenäisen kuntoutuksen ja opiskelun välillä. Kesäisin Espoon liikuntaviraston järjestämät erityisryhmien jumpat ovat kesätauolla, joten säännöllinen lihaskuntoutus on hoidettava itsenäisesti. Eihän siihen nyt mene kuin noin tunti päivässä, joten luulis opiskeluunkin jäävän aikaa. Kuitenkin kesäiset kadut kutsuivat motskarin päälle polkemaan

ja ”silkkipöksyuikkuja” bongaamaan. Päivittäisten lenkkien pituudeksi muodostui keskimäärin

100-150 km, aikaa niihin meni keskimäärin 4-5 tuntia. Kilometrejä tuli kesäkuun alusta syyskuun loppuun välisenä aikana 12600. tähän mennessä pyörällä on poljettu 16800 km. Hieman tuo meillekin satanut lumipeite on haitannut ja vähentänyt bongailua, mutta taas toisaalta syyskuussa

alkanut uusi jumppakausi vie oman aikansa, joten keskittyminen opiskeluun on ollut vähäisempää.

Ryhmäkursseille olen osallistunut mieluummin kuin itseopiskelukursseille. Ryhmäkursseilla opettajan laatima aikataulu ”pakoittaa potkimaan itseään /suksille”. Kaikista käymistäni kursseista

olen todennut helpoimmaksi ruotsin kurssit. Minä joka en 28 vuotta sitten voinut sietääkään kuulla

ruotsin sanaa, olinhan jo toki aiemminkin ruotsia neljä vuotta kauppaoppilaitoksissa opiskellut,

joten ei se aivan alkutekijöistä alkanut. Kenties suurimman järkytyksen ovat kokeneet kotipihani

svenska talande tantor, kun olen alkanut praatata heidän kanssaan hieman puutteellisella taidollani.

Aika aikansa kutakin, välillä olen antanut itselleni luvan relata. Kun osaa ja uskaltaa antaa anteeksi

itselleen, niin sitten voi harkita armahduspiirin laajentamista. Viimeksi kuluneen vuoden aikana

perheeseemme on iskenyt ikäkriisi: itse olen lukiolainen, siis noin 20v, vaimo liittyi marttoihin, jotka yleensä mielletään vanhuuseläkeikäisiksi siis päälle 65v. Mitäs tuo tuollainen 45 vuotta nyt merkitsee; ei yhtään mitään. Totuuden nimissä ikäeroa on 105 vuorokautta, siis se kuuluisa talvisota. Ei tämä nyt ihan talvisodalta ole tuntunut, kun on kestänyt jo 20 vuotta, siis jokainen edessä oleva päivä on uusi ennätys. Nyt on jo suunnattava ajatukset maanantaina alkavaan helmiactioniin, joten nähdään siellä toivottavasti tunsaslukuisena.