suomalaisen uroon itsetunto

Mikä meitä suomen uroita oikein vaivaa?.

tässä aikuisopiskelun ohessa olen havainnut meitä uroita iät ja ajat vaivanneen heikon itsetunnon

vahvistuneen sukupolvi sukupolvelta. Ei niitä nyt kovinkaan monta elämäni aikana ole ehtinyt olemaankaan, mutta jokunen kuitenkin, niin että voin puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Useimmiten tuo ilmenee silloin kun on puhe jonkun projektin tekemisestä. Ensi askelilla on mukaan tulijoita tungokseen asti, niin ettei meinaa tilat ja resurssit riittää. jo heti ensi viikkojen tai kenties jopa päivien aikana yhdellä, sitten jo useammallakin alkaa olla toisia intressejä. Johtuuko se kenties siitä, että yksilö pelkää mahdollisen epäonnistumisen mukana tulevaa aiheetonta henkilökohtaista arvostelua. Vaikka olen yrittänyt välttää politiikan sekoittamista näihin blogeihini,

niin nyt on pakkorako puuttua siihenkin. Taisi koko suomalainen uroskanta vetäistä sen kuuluisan herneen nenäänsä italian pikku playboyn täräyttäessä mielipiteensä suomen puukirkoista, puhumattakaan samaan julkilausumaan liittyvästä suomalaisten naisten kelpaavuudesta itselleen.

olin juuri tuolloin välimerellä purjehtimassa riikinruotsalaisen italian kielentaitoisen ystäväni, luigin kanssa. vahingoniloisena Luigi kertoi minulle kuulemastaan beruskonin lausunnosta (nimestä puuttuu ällä tarkoituksella). Kehittelin siinä sitten eräänä päivänä rannalla kävellessäni ja ilmeisesti

italialaisia alle 40 v tyttösiä katsellessani vastikkeen beruskonille: Kyllä suomen miehillekin italialaiset naiset kelpaavat. kunhan ovat viiksettömiä;-).

beruskonin suosikista italialaisesta ilmakuivatusta kinkusta sitten kehiteltiin uusi bongauskohde pyöräilylenkkieni silmänruoaksi kotimaisen silkkipöksyuikun sijaan. Ilmakuivattu kinkku= lyhythameinen nuorehko nainen korkkareissa kaduilla, tai rannoilla. Viime viikolla näin neljä tosi upeeta yksilöä, niinpä lenkki kestikin sitten 4 tuntia.

tuo purjehdus välimerellä oli muuten tiukkaa ruotsin käytännön opiskelua. kaverini Luigi on nimestään huolimatta riikinruotsalainen, hieman honottavasti puhuva monivammainen kuten itsekin. varmaankin tuo on yhdistävä tekijä, joka saa meidät sietämään toisiamme. Sanojensa mukaan hän on aina inhonnut savolaisia ”piällysmiehiä” jostain tiedostamattomasta syystä, samanlaiset tuntemukset on ollut itsellänikin ruotsalaisten suhteen. kun nyt jälkeenpäin olen pohtinut asiaa omalta kohdaltani olen havainnut antipatiani kohdistuvan vain näihin meidän ”tekoruotsalaisiin”,

aidot riikinruotsalaiset on ihan kool, kuten olen jo ruotsin ryhmäkursseilla oppinut. On muuten jännä havaita ”vieraiden kielten” opiskelussa sellainen tilanne, jossa sitä joudut pakosta käyttämään, niin vaikka kuika jännität puhumista, niin kuitenkin saat sanottua asiasi; tuskin kukaan on kielitaitoaan ujostellessaan nälkään tai janoon itseään tappanut. löytyy ne sanat sieltä, eikä se kuulijakaan aina niin täydellisesti sitä kieltä osaa, ellei satu olemaan lankomieheni. Hän kun on nääs

sieltä itsevamimmalta alueelta. oman mielipeensä mukaan maailmassa on vain kaksi täydellistä ranskaa puhuvaa henkilöä. Hän itse puolen vuoden opiskelun jälkeen sekä tietenkin hänen opettajansa. Onneksi hän ei ole toistaiseksi puuttunut opiskeluuni kovinkaan paljon. Joskus viime keväänä hän mainitsi odottavansa minunkirjoittavan ruotsista L:n, kuten koko muu vaimoni suku

on kirjoittanut. Loppui lyhyeen ohjeistuksensa, kun tokaisin ällän olevan liian pieni näin pyöreelle pojalle, pitää vissiin kirjoittaa XXXL, en oo kuullut kommenttia, mistä johtuneekaan.

tuolla alkupuolella mainitsin projektin, varmaankin kaikki muistaa millainen on savolaisten rojekti?,olenhan siitä jo aiemmin alustavasti kertonutkin; vaan nyt onlöytynyt lisäelementtejä siihen.

nykyinen ultramoterni tyyppi on ympärjpyöreesti suunniteltu, dynaamisesti etenevä, aloittamista

vaille valamis. Ei saa loukkaantua, minä oon itekkin savolainen, tosin sitä harvinaisempoo lyhytsanaista hiljaista lajia, mutta muuten mukava käskee vaimo jatkaa.

oliko koko jutulla nyt mitään tekemistä opiskelun kanssa, olipa hyvinkin; ainakin hetkeks jää ajatus

vapaalle, kun mietitte mitäköhän varten tuokin juttu piti kirjoittaa? heh kevään jatkoja.

Jätä vastaus