Arkisto: heinäkuu 2009

kihnutusta kihnussa

keskiviikkona 22. heinäkuuta 2009

oikeastaan kiitettävän tervetulleita nämä tällaiset kesäpyssäykset myös meille nettilukiolaisille,

vaikka eihän meidän opiskelumme ole jatkuvaa nenä kirjassa istumista liikahöyryn noustessa

korvista. noin ajattelevat ne tuttavani, jotka eivät millään jaksa ymmärtää opiskelutyyliämme.

No totta puhuen eihän heidän tarvitsekkaan. tälläkin kesätauolla olen tapojeni mukaisesti joutunut

tuulen vietäväksi. Palasin viime sunnuntaina pärnusta pyöräilyviikolta. Alunperin tarkoitus oli pysyä tukevasti maan kamaralla pyöräillen pitkin pärnun ranta- ja puistoteitä. Niin oli tarkoitus,

mutta paras suunnitelma on sellainen, jota voi tarvittaessa modifioida. Pärnulainen kaverini kertoi eräänä iltana riian lahdessa sijaitsevasta Kihnun saaresta niin mielenkiintoisia tarinoita. Oli aivan pakko ottaa selvää sinne pääsemisestä. No laivallahan sinne olis päässyt helposti, mutta kun n 10

kilometrin matka kestää 2,5 tuntia. Itse saaressa oleskeluun jäisi aikaa vain 2 tuntia, sitten sama matka takaisin pärnuun. Edestakaisen matkan kustannukset pyörät mukana olis ollut n. 400 EEK, sattumalta kaverin vähäpuheinen naapuri kertoili tietävänsä halvalla vuokrattavan purjeveneen, jos vain purjehdustaitoa löytyy. No onhan sitä riittävästi. Seuraavana aamuna tutustuin veneeseen,

totesin hyväksi, iltapäivällä pyörät veneeseen, keula kohti kihnua. Jo parin tunnin kuluttua sain todeta, että on totta mitä Kihnusta sanotaan: Kihnu on saari, jossa aika on pysähtynyt. Ei siellä

nyt mitään kivikautta sentään eletä. Tarinat saaren miesten ja naisten töistä herättivät ihastukseni,

vaimolla se tosin ilmeni vihastuksena. Saaren pääelinkeino on kalastus sekä hylkeenpyynti. Saaren

miehet lähtevät auringon noustessa omatekoisilla hylkeenpyyntiveneillään ulos merelle hylkeenpyyntiin. Aamupäivän he pyydystävät hylkeitä ja kaloja. iltapäivä ja ilta vietetään raskaasti ryypäten. yöllä palataan kotiin, jossa vaimot ovat tehneet kaikki muut työt: hoitaneet talon, lapset,karjan ja tehneet peltotyöt. tällaisia ”työpäiviä” on 3 viikossa. Totesinkin vaimolle, että tämä saari on todellinen tasa-arvon kehto, täällä annetaan naisille koko talo hallintaan. Ehdin juuri ja juuri väistää lentävää kattilaa; lienee paikallinen ilmiö. ainakaan sellaista ei liitossamme ole aiemmin muualla esiintynyt. Käsityöihmisenä vaimoani ihastutti eniten saaren naisten neulomat hameet, sukat, puserot yms. mitä vain voi lampaanvillasta tehdä.

ehkä eniten ihastustani ja kotoista oloani herätti paikallinen kieli, jonka sanotaan eroavan viron kielestä samoin kuin savon kieli suomen kielestä. Aeka vaekeeta se olj, mutta ymmärshän sitä, kun kiänti rosessorin piälle. Mikäli haluatte tutustua lähemmin saareen, surfatkaa www.kihnu.ee.

Jos tilaisuus asettua kihnuun pysyvästi avautuisi, niin sinne menisin vaimon kylkeen kihnuttamaan.

Aeka näättää, ja sitähän piisaa, kun se on kihnussa pysähtynyt.

aivotonta touhuako?

torstaina 9. heinäkuuta 2009

Aivotonta touhuako tämä meidän opiskelumme?, tuli mieleeni lukiessani hiljakkoin kuolleen

popin kuninkaan (kukahan lienee valinnut?) hautaamisesta. Iltasanomien mukaan hänet

haudataan aivottomana. Täytyy myöntää, että eipä koskaan tullut mieleen, että ”mikkosen jaskalla” moista kallontäytettä olis lainkaan ollut. Nämä epäilykseni perustuvat kuitenkin vain lehtitietoihin. oman näkemykseni mukaan hänen ns. tanssinsa muistuttaa enemmän cp-vammaisen pakkoliikkeitä kuin mitään aivotoiminnan tuottamaa hallittua liikesarjaa.

Kun siihen yhdistetään musiikin tapainen metelönti korkealta ja kovaa, niin menestys on taattu. Vertauksellani cp-vammaisiin, joita tunnen parikymmentä en halua loukata erikseen tuota vammaisryhmää. Tuo vertaus tulikin mieleeni 15 vuotiaan tiippanan kysymyksestä vuosia sitten katsoessamme yhdessä jotain MJ:n videota. oliskohan ollut juuri tämä kuuluisa moonwalk-video?. Tiippana tokaisi: iten oi cepari on päässy uonne anssimaan?. Suoraan sanoen joskus tuntuu tämä oma opiskelunikin aivottoman touhulta. em. kallontäyte minulta kuitenkin todistettavasti löytyy. Aivoleikkauksessa 1981 asia

voitiin konkreettisesti havaita, sen jälkeen asia on varmistettu usealla EEG:lla leikkauksesta ilmaiseksi saamani epilepsian vuoksi. Viimeisestä grand mal kohtauksesta onkin jo kulunut 25 vuotta, joten neurologi katsoo taudin olevan lääkityksellä parantunut.

Pitkään piti selittää tuota aivotonta touhua ennen kuin pääsen itse asiaan. Aivottomalta tämä tuntuu kohdaltani

siksi, että tuntuis jotenkin fiksummalta vain makoilla aurinkoisella laiturilla mato-onki varpaiden välissä kuin kirja kädessä tuulen heiluttaessa sivuja. Kaikista epäilyksistäni huolimatta jossakin aivojeni peräsopukassa projektori heijastaa valkokankaalle kuvan hetkestä jolloin painan yo-lakin päähäni. varmaan ensimmäinen ajatukseni tuolloin on

SO’N SITT SIIN, kuten tämä ”aivoton plörinäkin”.

Hehkuvan kuumia aurinkoisia sadepäiviä kaikille vauvasta vaarin siskontyttöön ja näkemisiin elokuussa otavassa.