kihnutusta kihnussa

oikeastaan kiitettävän tervetulleita nämä tällaiset kesäpyssäykset myös meille nettilukiolaisille,

vaikka eihän meidän opiskelumme ole jatkuvaa nenä kirjassa istumista liikahöyryn noustessa

korvista. noin ajattelevat ne tuttavani, jotka eivät millään jaksa ymmärtää opiskelutyyliämme.

No totta puhuen eihän heidän tarvitsekkaan. tälläkin kesätauolla olen tapojeni mukaisesti joutunut

tuulen vietäväksi. Palasin viime sunnuntaina pärnusta pyöräilyviikolta. Alunperin tarkoitus oli pysyä tukevasti maan kamaralla pyöräillen pitkin pärnun ranta- ja puistoteitä. Niin oli tarkoitus,

mutta paras suunnitelma on sellainen, jota voi tarvittaessa modifioida. Pärnulainen kaverini kertoi eräänä iltana riian lahdessa sijaitsevasta Kihnun saaresta niin mielenkiintoisia tarinoita. Oli aivan pakko ottaa selvää sinne pääsemisestä. No laivallahan sinne olis päässyt helposti, mutta kun n 10

kilometrin matka kestää 2,5 tuntia. Itse saaressa oleskeluun jäisi aikaa vain 2 tuntia, sitten sama matka takaisin pärnuun. Edestakaisen matkan kustannukset pyörät mukana olis ollut n. 400 EEK, sattumalta kaverin vähäpuheinen naapuri kertoili tietävänsä halvalla vuokrattavan purjeveneen, jos vain purjehdustaitoa löytyy. No onhan sitä riittävästi. Seuraavana aamuna tutustuin veneeseen,

totesin hyväksi, iltapäivällä pyörät veneeseen, keula kohti kihnua. Jo parin tunnin kuluttua sain todeta, että on totta mitä Kihnusta sanotaan: Kihnu on saari, jossa aika on pysähtynyt. Ei siellä

nyt mitään kivikautta sentään eletä. Tarinat saaren miesten ja naisten töistä herättivät ihastukseni,

vaimolla se tosin ilmeni vihastuksena. Saaren pääelinkeino on kalastus sekä hylkeenpyynti. Saaren

miehet lähtevät auringon noustessa omatekoisilla hylkeenpyyntiveneillään ulos merelle hylkeenpyyntiin. Aamupäivän he pyydystävät hylkeitä ja kaloja. iltapäivä ja ilta vietetään raskaasti ryypäten. yöllä palataan kotiin, jossa vaimot ovat tehneet kaikki muut työt: hoitaneet talon, lapset,karjan ja tehneet peltotyöt. tällaisia ”työpäiviä” on 3 viikossa. Totesinkin vaimolle, että tämä saari on todellinen tasa-arvon kehto, täällä annetaan naisille koko talo hallintaan. Ehdin juuri ja juuri väistää lentävää kattilaa; lienee paikallinen ilmiö. ainakaan sellaista ei liitossamme ole aiemmin muualla esiintynyt. Käsityöihmisenä vaimoani ihastutti eniten saaren naisten neulomat hameet, sukat, puserot yms. mitä vain voi lampaanvillasta tehdä.

ehkä eniten ihastustani ja kotoista oloani herätti paikallinen kieli, jonka sanotaan eroavan viron kielestä samoin kuin savon kieli suomen kielestä. Aeka vaekeeta se olj, mutta ymmärshän sitä, kun kiänti rosessorin piälle. Mikäli haluatte tutustua lähemmin saareen, surfatkaa www.kihnu.ee.

Jos tilaisuus asettua kihnuun pysyvästi avautuisi, niin sinne menisin vaimon kylkeen kihnuttamaan.

Aeka näättää, ja sitähän piisaa, kun se on kihnussa pysähtynyt.

Yksi vastaus artikkeliin “kihnutusta kihnussa”

  1. Kari Turunen kirjoittaa:

    Tänne Selkämerelle voisi kutsua muutaman Kihnulaisen hylkeenpyytäjän kesää viettämään, paikalliset kalastajat kustantaisivat varmasti mielellään heidän lomansa. Kirjoituksistasi on saanut monet kunnon hörähdykset.

Jätä vastaus