epäinnistumisen harjoittelua ja itselleen anteeksiantamista

Harjoituksen puute epäonnistumisessa tuli mieleeni katsoessani aamun tulosruudussa eilen berliinissä epäonnistuneen Jelena Isinbajevan itkuista kommenttia epäonnistumisestaan eilisen seiväshyppykisassa. Hänkin on ollut lajissaan täysin ylivoimainen ja saavuttanut lähes kaiken mahdollisen mitä on ollut saatavissa. Luultavimmatusti hänelle oli kilpailu kilpailulta harhaluulo omasta ylivoimaisuudestaa po. lajissa. Varmaan hänkin jo muutaman päivän kuluttua itsensä koottuaan osaa jo antaa anteeksi itselleen. Nuorempana alle 18-vuotiaana olin piirikunnallistasolla useampana vuonna peräkkäin pohjois-savon mestari 15 km:n hiihdossa. Noiden voittojen harhauttamana syntyi äidilleni harhakäsitys vanhimman poikansa ylivoimaisuudesta, joka sitten särkyi pirstaleiksiv. 1968 kansakoululaisten suomenmestaruuhiihdoissa Puijolla kuopiossa. sijoituin toiseksi vain sekunnin hävinneenä yhdelle pohojalaaselle hirmulle nimeltään Juha Mieto, taitaa olla kansanedustaja nykyisin. Isäni sanoi ”häviöni olleen ihan okei, olinhan ollut paras savolainen. Äitini taas ei ole vieläkään voinut unohtaa tuota häviötä. Se tulee aina puheeksi kun on mietaasta kyse.Kärsivällisesti hän kertoo vuodesta toiseen sukuun syntyneille vekaroille kuinka sepe on niin luuseri, että meni häviämään mietaalle. Menipäs kerrankin sanattomaksi kun veljenpoikani kysyi kerran: ”mummi ootkos sinä aina tehnyt tämmöstä leipee?. Ja äiti vastas mummi on aina tehnyt tällaista leipää. Poika tokas totisena no ei oo ihmekkään jos sepe hävis mietaalle, kun tämmöstä syömällä lähti mietaan kanssa kilipoo hiihtämään. Jotenkin oli sen kertaiseen leipäsatsiin osunut jollain tavoin pilaantunutta ruista. No naapurin hevosillehan se vietiin, eikä nekään pärjännyt maakuntaraveissa;-), vaan eipä ole mummi oppinut antamaan anteeksi ei edes itselleen saatikka minulle. Jännityksellä odotan minkälaiseksi luuseriksi hän minut merkkaa mikäli kävisi niin huono tuuri, että kirjoitukset menisivät perseelleen. Sen verran on kuitenkin itseluottamusta jäljellä, että hänen mielipiteellään ei enää juurikaan ole merkitystä.

Jätä vastaus