Arkisto: oppimismenetelmiä

erilaista oppimista

lauantaina 2. elokuuta 2008

Ehkäpä on aiheellista kertoa hieman taustaa: kirjoittaja on 57v tk-eläkkeellä oleva espoolaistunut savolainen sanaseppo, ujo, hiljainen, hijas , häppiimätön sitä ihteesä viisaampoo sukupuolta

tuolla jo aiemmin olen kertonut liikuntarajoitteisuudestani; jonka aiheuttaa aneurysmasta (verisuonipullistuma) johtunut vas puolen halvaantuminen. uskoisin useimpien meistä pitävän kävelemistä ja polkupyörällä ajotaitoa itsestään selvänä: sanotaanhan niistä kun sen kerran oppii, niin sen aina taitaa. Tähän samaan litaniaan voinee lisätä uimataidon. Noh on myönnettävä, että uimiseni ei ole alle 10-vuotiaalle sopivaa katsottavaa ekä kuultavaa. Vasen käsi pyrkii jatkuvasti kohti pohjaa. Siinä sitä sitten mennään kylkimyyryä kuin purjevene kovassa aallokossa. Sitten löytyi ratkaisu siihenkin ongelmaan: pelastusliivit, hertileiri kun mä poikanen pystyin kuin pystyinkin uimaan. Kaikkiin ongelmiin näyttää löytyvän ratkaisu, kun vaan malttaa kehitellä. Ajan kanssa kaikki lutviutuu opetti jo iso-isäni. Mutta mistähän sitä aikaa kehittäis?. Pitäisköhän ostaa uusi rannekello molempiin käsiin; olis siinä sitten 48tuntia vuorokaudesa lisäaikaa, vai olisko sittenkään?, en tiijjä kun en oo ees ylioppilas. Mutta kuitenkin paranemaan päin kaiken aikaa,ja taas tuo aikaa; on se kumma, kun toisinaan sitä ei oo ja toisinaan ihan tapettavaks asti, minkähänlaisen rangaistuksen saa yksin teoin harkitusti tehdystä ajan tappamisesta

kertomani erilainen itseluottamuksen opetus tapahtui käpylän kuntoutuslaitoksessa keväällä 1981. minut vietiin sinne pyörätuolissa kuntoutukseen. fysioterapeuttini ilmeisesti myös savolaissyntyinen kuten itsekin viäns niin kaaheeta stadin slangilla terästettyä savon kieltä, että itteenikin hirvitti. tyttö vatkas ja venytti sekä voimistutti jalkojeni lihaksia niin kovin että jo vajaan kuukauden kuluttua hän sanoi: nyt oissii sitte aeka ottoo omat tolopat alle ja lähtee kävelemmään tuonne käytävän päähän, jonne oli matkaa yli 50 m. vastustelin elä nyt kehtoo vehtoo ihtees vanahemman kanssa.tyttö piti päänsä auttoi ylös pyörätuolista ja sanoi pitävänsä kiinni takaa housunkauluksesta. otin ensimmäiden askeleen hyvin varovasti, sitten toisen toisensa perään, kun tuntui niin pitävältä se tytön ote housunkauluksesta.

puolivälissä käytävää huomasin,että tyttö kävellä sipsutti vieressäni ja puhuimme kepeää jonninjoutavoo ”mooltookkia” keskenämme. sitä sitten ihmettelin pysähtymällä kesken askeleen. tyttö tokaisi eiku jatketaan loppuun asti. otti samalla ne talvirukkaset pois takaani housunkauluksesta sanoen rupes äkkiä käsiä paleltamaan. siinä sitten jälkeenpäin juttelimme kahvikupposen ääressä useampaankin kertaan jolloin tyttö paljasti saaneensa idean tuohon hanskahämäykseen isoisältään.

isoisänsä oli opettanut lapsenlapsiaan kävelemään juuri noin saaden näille itseluottamusta. heistä en tiedä josko tehosi, ainakin minuun teki valtavan vaikutuksen. nyt nettilukion joillakin kursseilla uskoisin tarvitsevani noita hanskoja. vuosien kuluessa liikkumisnälkä kasvoi eikä sitä enää kävely riittänyt tyydyttämään. oli aika etsiä uutta liikuntamuotoa. it-lehdestä sellainen sitten löytyikin: kolmipyörä helkama kolmikko kaksi pyörää edessä, yksi takana keskellä. ensimmäisen sain espoon kaupungilta lainaksi. se ei kestänyt kuin vajaat 3 vuotta, oli aika hankkia uutta.sain sellaisen vyötä kiristäen hankituksi, se on minulla vieläkin, sillä on poljettu

140000 km, sitten sain varaosiksi eräältä tuttavaltani lähes käyttämättömän kolmikon, ne varaosat ovatkin sitten liikkuneet n. 90000 km. no nyt jos joku ihmettelee kilometrien määrää, niin kerron niiden ”salaisuuden”. ensimmäistä pyörää hankkiessamme teimme vaimon kanssa sopimuksen: aina kun tulee riitaa ja kränää ja syy on ilmeisesti minussa, niin eikun äijä pihalle kuin lumi-ukko 40 km:n lenkille.

äkkinäinen vois luulla minua vähästä riitelijäksi, mutta pienellä viiveellä kun tuota huntteeroo , niin viksuimmat huomaa minut helposti omat virheensä myöntäväksi ”satulasankariksi”. noita kilometrejä on tullut kesäkuusta 1989 alkaen 365000, tekee muuten melekoisen huikosen päivää kohti, noin keskimäärin 50 km/vrk.pitää ottaa huomioon, että poljen myös talvella paukkupakkaspäiviä lukuunottamatta.

kuvassa olevan sähköpyörän ostin viime keväänä, nyt sillä on poljettu yli 4000 km. sähkömoottori ei toimi itsenäisesti; ainoastaan avustaa tarvittaessa.

nämä olivat kokemuksiani erilaisesta oppimisesta; tästä on hyvä jatkaa nettilukion parissa opiskelua, kun ei se enää niin vieraalta tunnu kun muistelee noita edellä kertomiani oppimistapahtumia.

yksi toive minulla kuitenkin olis itselleni: kunpa oppisin lyhytsananaisemmaksi; missähän ja miten sitä oikein opetetaan?, tietäiskö joku? lukuiloa loppukesän lempeisiin iltoihin.

joku menneisyyden viisastelija onkin sanonut: viisaimpia ovat itseoppineet,

muut ovat opetettuja;-), miten lienee?

helkama ETRIKE