NIIN SE AIKA VAAN KULUU

August 1st, 2010 by pia63

sunday_068sadunomainen sundayYEAH, ITS SUNDAY JA ELOKUUN EKA PÄIVÄ!!!

AIKA KULUU. SAIMME TÄNÄ KESÄNÄ KUUMAA ILMAA AIVAN RIITTÄMIIN. SAIN OLLA HUOLISSANI TYTTÖKISSASTANI, JOKA ON JO TOISELLA KYMMENELLÄ. SE OLI HELTEIDEN VIIME PÄIVÄT AIKA NUUTUNUT JA HUOLESTUIN.  KUN ENSIMMÄINEN TUULINEN JA PILVINEN JA VIILEÄMPI PÄIVÄ KOITTI, OTIN KISSANI MUKAAN LENKILLE JA KYLLÄ SE JUOKSI JA NAUTTI VIILEÄSTÄ SÄÄSTÄ. HUOLENI OLI OHI JA SAATOIN TAAS HENGITTÄÄ NORMAALISTI. KOLLIKISSANI TAAS OVAT KÄYNEET KOTONA VAIN SYÖMÄSSÄ JA HALEJA HAKEMASSA JA PYSÄHTYIVÄT SIKSI AIKAA, ETTÄ SAIN TARKASTETTUA, ETTÄ KAIKKI ON HYVIN. HIUKAN OLI JO VÄSYNEET SILMÄT KOLLEILLAKIN, MUTTA NIILLÄ LIENEE HYVÄT NUKKUMAPAIKAT LUONNOSSA, JOTEN EN NIISTÄ NIIN KOVAA HUOLTA KANTANUT.

TÄMÄN KUVAN VALITSIN SIKSI, ETTÄ KESKELLÄ HELTEITÄ ALKOI OLLA AIKA KUMMALLINEN OLO?! ONKO TÄMÄ TOTTA, VOIKO OLLA NÄIN KUUMAA, MIKÄ PÄIVÄ NYT ON, EN JAKSA TEHDÄ MITÄÄN, OLLAANKO TOSIAAN SUOMESSA, ELÄNKÖ MINÄ??!PÄIVIEN KANSSA OLI JO HIUKAN ONGELMIA KUN SÄÄ OLI KUUMIMMILLAAN. EN PYSYNYT AJAN TASALLA TAI SILTÄ VAIKUTTI, MUTTA SELVITTIINHÄN ME KUITENKIN – KAIKKI.

OPISKELUT MENI IHAN PLÖRINÄKSI JA NYT ON SITTEN MUUTAMA KUUKAUSI LUSMUILTU OIKEIN OLAN TAKAA, JOTEN SILLÄ SARALLA ALKAA UUSI AIKA. KUN VIELÄ SOPIVASTI KUUKAUSIKIN VAIHTUI NIIN EIKUN TULISEEN TOIMEEN!!! OLEN MINÄ KESÄLLÄKIN HIUKAN JOTAIN TEHNYT, MUTTA KOKONAISIA KURSSEJA EN OLE SAANUT AIKAISEKSI. ENGLANNISTA OLEN TEHNYT KIELIOPPITEHTÄVIÄ JA KAIKKI MONEEN KERTAAN, KUN TÄMÄ OPPI EI MEINAA MENNÄ PÄÄHÄN. PSYKOLOGIASTA TEIN KAIKKI PIKKUTEHTÄVÄT KERRALLA JA NYT VÄSÄÄN ESSEITÄ. NEHÄN NYT EI OO MYÖSKÄÄN MINUN VAHVOJA JUTTUJA, JOTEN TIES KUINKA MONTA YRITYSTÄ JO TEIN, MUTTA EN VAAN OLE TYYTYVÄINEN. NO – AIKAA ON MIETTIÄ JA TEHDÄ.

OLEN POHTINUT MONESTI SITÄ, ETTÄ MIKÄ SIINÄ ON ETTEN OSAA GOOGLESTA ETSIÄ ASIOITA OIKEILLA NIMILLÄ. MINULTA ON MENNYT PÄIVIÄ JA TAAS PÄIVIÄ HAKIESSANI JOTAIN ASIAA SIELTÄ, KUN KUITENKIN SE PITÄISI LÖYTYÄ MUUTAMASSA TUNNISSA. SIINÄ KYLLÄ PINNA ON KIRISTYNYT JA OLENKIN JÄTTÄNYT JUTUT SIKSEEN. NO TEHTÄVÄHÄN NE ON JA TOTTAKAI MINÄ NE TEENKIN, MUTTA TÄYTYYKÖ SE OLLA NIIN HIRVEÄN VAIKEETA. NIIN TAI OLISIKO MINUSSA SE VIKA???!!! OHO – OLENKO LIIAN KRANTTU SEN TIEDON KANSSA, PITÄÄKÖ SE NYT OLLA NIIN VIIMEISEN PÄÄLLE JUST OIKEIN, EIKÖ SITÄ VOISI HIUKAN VÄHÄN ANTAA PERIKSI. LOPPUJEN LOPUKSI OLEN SIIS ITSELLENI VIHAINEN. NO ONHAN SE HYVÄ TIEDOSTAA JA JATKAA TAISTELUA JUTUSTA GOOGLESTA!

MINÄ OSALLISTUN ENSIMMÄISIIN KIRJOITUKSIINI VASTA KEVÄÄLLÄ 2011, MUTTA TYÖNTÄYTEINEN SYKSY TÄSTÄ ON KUITENKIN KEHKEYTYMÄSSÄ NOIN KAIKEN KAIKKIAAN. ELOKUUSSA ON ALLAKKA JO TÄYTTYMÄSSÄ, MUTTA VIELÄ SINNE TÄYTYISI MAHDUTTAA MATONPESUA!!! IHAN TARKOITUKSELLA OLEN SEN JÄTTÄNYT TÄNNE ASTI. RANNASSA ON ENEMMÄN TILAA JA SAMATEN KOTIPIHAN MATTOTELINEELLÄ. TÄNÄ VUONNA SAAN PESUAPUA JA KULJETUSAPUA, JOTEN SEKIN ASIA ALKAA PIAKKOIN SUJUA, KUNHAN ALKUUN PÄÄSEN. SYKSYLLÄ VIE SITTEN HARRASTUKSENI MYÖS AIKA PALJON AIKAANI, JOTEN VAPAA-AJAN ONGELMIA EI OLE NÄKYVISSÄ.

NYT TOIVOTAN KAIKILLE IHANILLE OPETTAJILLE JA AHKERILLE OPISKELIJOILLE HYVÄÄ JA ANTOISAA LOPPUKESÄÄ JA VOIKAA HYVIN!!

OPISKELUELÄMÄÄ

April 5th, 2010 by pia63

IMG_0206Kevättä kohti mennään ja jo on aikakin!

Tulin tänne kirjoittamaan muutaman rivin, koska olen nyt opiskellut vuoden – vaihtelevalla menestyksellä.

Helpointa minulle on ilman muuta ollut ruotsin kielen kurssit. Ne meni hyvin ja jokainen hyvin mennyt kurssi kannusti tekemään seuraavaa.  Nyt teen englannin kielen kursseja eikä niittenkään kanssa suurempia ongelmia ole.  Jonkin verran paljon on näissä kielten kursseissa googlettamista ja se kyllä tuntuu toisinaan jopa pitkäveteiseltä, mutta enimmäkseen ne ovat kuitenkin olleet kivoja.

Mutta otetaanpa sitten vaikka äidinkieli niin nytpä onkin sitten toinen ääni kellossa. Miten voikin olla jokin kurssi näin vaikea tehdä. Näin olen ajatellut jo jonkin aikaa ja ollut pettynyt itseeni aivan hirmuisen paljon. Ihminenhän ei ole koskaan liian vanha pettymään ja sitä lajia sitten olen saanut nieleskellä. Jostain syystä ei analyysit ja esseet vaan suju. Tunnen itseni niin saamattomaksi ja tyhmäksi. Olen pyytänyt opettajia olemaan rehellisiä arvosteluissaan ja he ovat olleet ja siitä olen kiitollinen. Onhan se tärkeää, että tietää missä vika on, miten sitä muuten korjaa mitään virheitä. Mutta jos kysymyksessä on tyhmyys niin mitäpä sille voi. Jos ei ole älliä niin ei ole älliä. Itkujen jälkeen on hyvä pitää pieni tauko, ajattelen, ja rauhoittua ja antaa taistelutahdon kasvaa. Kyllä se siitä.

Niin no päätin tänä keväänä käydä sekä historia ykkösen että psykologia ykkösen ja sitten vasta päätän kummallako jatkan. Pidän näes molemmista aineista. Historia on tehty jo ja odottelen kauhulla opettajan kommentteja. Kas kun siellä ne esseet ovat taas lyhkäsemmästä päästä eikä varmastikaan ainakaan parempia kuin äidinkielessä, joten uh huh, mitenkähän opiskelijan käy. Onhan tässä se hyvä puoli, että psykologian esseitä en ole vielä edes aloittanut kirjoittamaan, mutta tiedän muutamia asioita, joita voin korjata: esseen pituus ja pohtiva ote. Juu, ne olis hyvä saada mukaan ( hih). No eihän tämä nyt niin haudanvakavaa ole, mutta haluaisin tietenkin saada arvosanoiksi vain ysejä ja kymppejä ja kun niitä ei aina tule niin hymy tuppaa hyytymään.

Mutta pitkäperjantaiaamuna se hymy hyytyi oikein kunnolla. Olin menossa ulko-ovelle seitsemän aikaan aamulla toinen silmä ummessa laskemaan kissaa ulos, kun jostain syystä se kisuparka joutui minun jalkoihini ja siinä sitten hypittiin ja minä menetin tasapainoni ja rysähdin kohti väliovia, joita oli kaksi. Kissa huusi keittiössä, säikähti tietenkin ja ehkä siihenkin sattui ja minulta kesti hetken ennenkuin selvisin ylös ja kissaa rauhoittelemaan. Voi voi sentään, polvesta lähti nahka ja mustelmia molemmissa polvissa ja kylki kipeä ylhäältä alas, mutta luita ei murtunut, joten hyvinhän siinä kävi. Nyt olen pari päivää ollut varovainen liikkeissäni ja hiukan nilkutellut paikasta toiseen, mutta kissan kanssa ollaan jo kaverit. Jonkin verran hyvittelyä se vaati. Kissat kulkevat niin hiljaa ovat siinä jaloissa aivan yhtäkkiä, joten päälle polkeminen käy äkkiä ja on asia jota tosissani pelkään. No, nyt olen kaatunut ja kokenut sen, joten ehkäpä tästä opitaan puolin ja toisin jotain.

Opiskelutapani on tämän vuoden aikana muuttunut monta kertaa ja hidastunut myöskin. En enää opiskele joka päivä samaan aikaan vaan kun opiskelen, niin pyrin tekemään aina monta tehtävää kerralla. Voi, ei sekään aina onnistu ja tahti on kyllä hidastunut. Nyt kun kevät on koittanut, niin kissani alkavat olla enemmän ja enemmän ulkona ja se antaa minulle enemmän aikaa olla työhuoneessani rauhassa. Kaiken kaikkiaan hieno vuosi on minulla takanani ja voin vain toivoa, että uusi vuosi olisi vähintään yhtä hieno ja jospa niitä oivalluksiakin tielleni osuisi.

pääsiäismunia194pääsiäismunia ja pupu

UUSI ULJAS VUOSIKYMMEN ALKOI

January 2nd, 2010 by pia63

825minä lähetän suukkojaNo aina tuntuu olevan käynnistysongelmia. Nyt en löydä tekstin kokoa tarkoittavaa kuvaketta. Minun silmille tämä on aika pientä kokoa.

Päätin kirjoittaa tännekin ennenkuin alan opiskelut tosissani. Kävin eilen jo hiukan lukemassa äidinkielen kurssin ohjeita ja kai minä niitä jatkan vielä tänään.

Tämä loma mikä minulla oli ei mennyt alkuunkaan siihen malliin kuin olin ajatellut. Ihan ensimmäiseksi hajosi imuri. Tosin se oli vanha ja se oli odotettavissa, että se voi hajota koska vaan, mutta ei se silti hauskaa ollut. Siivoussuunnitelmat muuttuivat heti loman ensipäivinä. Harjalla sitten yritin pahimpia roskia lattialta ja sitten meni harjan varren yläosa poikki. No sillä lopulla varrella voi kyllä vielä toimia, mutta aika vaikeaa se on.  Imuri täytyisi ostaa, mutta kun olin just ostanut digikameran ei nyt olisi varaa ostaa imuria heti perään. Ja entäs nämä vanhat sanonnat, että koneet ei mene yksittäin rikki vaan vähintään kolmittain. Minulla on vanha tv ja vanha pesukone vielä huushollissa. Odotan kauhulla jos jompikumpi niistä hajoaa. No tv saa hajotakin, sitä ei tarvitse heti ostaa, mutta ilman pesukonetta tuntuisi olla varmasti samalta kuin olisi alasti, ei puhtaita vaatteita missään.

Katsellaan nyt ja odotellaan. Kun imuri meni rikki niin sen myötä katosi reippaus lomastakin. Aloin taas nukkua huonosti ja kun näitä pakkasia on ollut niin kissat ovat olleet sisällä paljon ja tapelleet senkun kerkiävät. Tämäkin on asia, jota nyt täytyy tarkoin harkita tämän vuoden aikana. Kyllä kissatkin kärsivät, jos on sellaisia kavereita, joita ei voi sietää, ihan kuin ihmisilläkin on vaikeaa, jos kaverit onkin vihamiehiä. Olen ollut aivan rentona ja ihan kamalan raivona – vuorotellen ja tuntuu, että olen tulla hulluksi. No lääkärissä käydessäni selvisi, että tämä kilpirauhasarvoni on taas nousussa eli huonontumassa. Jostain syystä minun kroppani reagoi rajusti tähän lääkkeeseen. Ei niin että voisin pahoin vaan juuri mielialan muutoksina. Naapurin rouvan kanssa keskustelin tästä, kun hänelläkin on tämä sama tauti ja hän sanoi, että hänellä on näitä mielialojen muutoksia ollut yli kaksikymmentä vuotta ja hänellä heittelee arvot jatkuvasti. Kummallista tämä on, koska tuttavapiirissäni on henkilö, joka tuskin muistaa koko tautia niin tasaisesti on kaikki mennyt. Minulla uusitaan diabeteslääkitys kokonaan ensi viikosta alkaen ja muitakin muutoksia tulee, joten kuinkahan sekopäinen minusta oikein tulee tässä lähikuukausina ( hih ).

Olen minä ehtinyt nauttiakin lomastani. TV:stä tuli Jane Austinia kokonainen 5 tuntia ja toisena päivänä Monte Criston Kreiviä melkein 7 tuntia. Rakastan tällaisia hyviä sarjoja ja katsoin ne molemmat putkeen puoliksi maaten tuolissani kissa sylissäni. Se oli yhtä juhlaa mielestäni. No ja sen jälkeen kissat ovatkin tapelleet päivittäin ja etenkin tyttökissaani olen todella ärsyyntynyt. Hävettää ihan kertoa.

Ehkäpä viimeistään silloin kun lumet sulavat alkaa rauha palata meidänkin huusholliimme. Toivotaan ainakin. Eiväthän kissatkaan tunteilleen tosiaan voi mitään eivätkä vieteilleen ja ehkä tänä vuonna kun yhtäkkiä tuli paljon lunta niiden hormonitasapaino, joka syksyn aikana jo heitteli on nyt ihan jäässä.

Minähän kovasti tykkään tutkia kissojeni käyttäytymistä ja nyt sitä sitten saankin tehdä joka päivä. Kissasivuillani sitten kerron mitä tapahtuu ja miten tapahtuu.  Uusin kissasivuni nyt lomani aikana ja näyttää siltä, että hyvin on lähtenyt käyntiin. Alussahan minä siinä hommassa olen, mutta on kiva nähdä, että siellä käydään. Edellisillä sivuilla käytiin yli 9000 kertaa, joten katsotaan päästäänkö näillä sivuilla samaan. Olen kuvansiirtoa kovasti joutunut opettelemaan juuri niitäkin sivuja varten ja joka blogiini myös ja toisiin se on hyvinkin yksinkertaista, mutta toisiin ei onnistu millään ja sen keksiminen miten se onnistuisi onkin sitten kavereiden harteilla. Minulla on muutama ystävä, jotka osaavat kuvansiirtoa loistavasti ja heiltä saan paljon apua.

Minulla kävi digikamerani kanssa sillä lailla, että kuvansiirto kamerasta tietokoneelle ei onnistunutkaan automaattisesti. Jotain ajureita ei ollutkaan tälle numerolle ja jouduttiin lähettämään kyselyitä valmistajalle, mutta ei vielä ainakaan ole tullut vastausta. Jos oikein tosi huono onni on niin se ei onnistukaan ollenkaan. Ei, niin huonoa tuuria minulla ei voi olla. Olen jo napsinut uusia kuvia kamerallani ja tosiaan odotan vastauksia kärsimättömänä.

Uusivanha kirjoituspöytäni pitäisi tulla maanantaina. Se on hiukan matalampi kuin tämä isäni ihana vanha kirjoituspöytä. Toivon, että vaihtamalla pöytää saan kuriin puutuvat käteni ja käsivarteni. Vaikka käynkin säännöllisesti hierojalla, niin kirjoitan niin paljon päivittäin, että kädet on vaarassa hajota. Katsotaan sitten minkälainen vaikutus  uudella pöydällä ja jumpalla on.

Seuraavan kerran kun kirjoitan, kirjoitaas opiskelusta ja sen etenemisestä. Minun pitääkin ihan pian päättää alanko jo ensi syksynä kirjoitukset, vai jätänkö kaikki vuoden 2011 kevääseen ja syksyyn.

bye bye

YHDEKSÄN KUUKAUDEN PONNISTUS

December 21st, 2009 by pia63

pikku enkeli ruusun kanssaJa kyllä se kannatti. Pääsin tavoitteeseeni vaikka syksyn aikana välillä oli tungosta opiskelussani, kun yritin neljää viittä yhtäaikaa ja kaikki vähän kärsivät. Pikkuhiljaa kun tein niitä keskeneräisiä enkä uusia sitten aloittanutkaan, niin lopulta kaikki tuli tehtyä. Äikän kolmonen jäi tältä vuodelta pois ja enkun ykköskurssi, mutta ruotsinkielenkurssin sain ihan kokonaan suoritettua. Tosin arvostelun saan viimeisestä vasta ensi vuoden puolella ja siellähän voi muhia yllätys, mutta toivon, että ei kuitenkaan muhi.

Mitä sitten olen oppinut tämän yhdeksän kuukauden aikana? No ainakin sen ettei kannata heittää kesken kurssia jos se ei suju. Se voi vaikka seuraavalla taikka sitä seuraavalla viikolla jo sujua. Huomasin kyllä aina välillä jonkinlaista väsymistä, mutta silloin pidin vain taukoa. Kotona löytyy aina tekemistä – jos ei muuta niin kissojen kanssa seurustelua. Voi niin, niitä kullanmuruja olen kyllä joutunut laiminlyömään. Leikit on jäänyt vähiin, mutta sentään syliin olen aina pyrkijät ottanut. Nyt kun olen joululomalla niin olemme jo aloitelleet leikkejä. Olen myös toisaalta tykännyt surffailusta netissä siksi, että sitä opiskeluun kuuluvaa tietoa kun ei heti löydä niin aina sieltä putkahtaa esiin asioita joita lukiessa voi sanoa ihan ääneen että wou, totakaan en tiennyt!!! Tutor-kurssi on ollut pettymys sikäli, että tutorointia ei juurikaan ole ollut. Siihen laitettu energia tuntuu välillä ihan hukkaan heitetyltä, mutta ehkä siitä vielä myöhemmin on hyötyä.

Minä en ole hetkeäkään katunut aloittamistani opiskelua Otavan Opistossa ja yksi suurimpia ilonaiheita, ainakin vielä, on ollut juuri se, että ihminen ei koskaan ole liian vanha oppiakseen. Katson olevani erittäin etuoikeutetussa asemassa sen vuoksi ettei minulla ole perhettä opiskeluja häiritsemässä, voin aivan omien mielihalujeni ja ohjelmieni mukaan lukea. Olen nyt suorittanut ruotsin kielen kurssin kokonaan ja se on ollut se helpoin kurssi. Vasta ensi vuonna katsotaan mistä aineesta minut on tehty. Äidinkieli tuskin muuttuu helpommaksi ja englantia kyllä puhun ja kirjoitan, mutta kieliopista en paljonkaan tiedä enkä ole sitä lukenutkaan. Psykologia aineena kiinnostaa, mutta kun siihen sitten joutuu perehtymään tarkemmin niin onkohan se minun juttuni. Historia kiinnostaa kovasti, taidan vielä hiukan miettiä. Pitäisi käydä kummastakin yksi kurssi ja yrittää sitten vasta päättää kumman otan. Monesti olen miettinyt koko lukion käymistä, mutta enhän minä mitenkään enkään millään selviä matikasta, joten se haave täytyy jättää. Suorittelen näitä eri kursseja sitten vain omaksi ilokseni.

Olen nyt ollut lomalla neljä päivää ja on tämäkin kuulkaa ihanaa. Luen kahta romaania, toinen yöpöydällä ja toinen ruokapöydällä, leikin kissojen kanssa, ompelen verhoja ja ylipäätään teen kaikkea muuta kuin opiskelen. Tätäkin ihminen tarvitsee jaksaakseen.

Nyt on jäljellä isojahellähalaus ja HYVÄÄ JA RAUHAISAA JOULUA

joulukellot

MIELLYTTÄVIÄ PÄIVIÄ

November 10th, 2009 by pia63

Hirmuisen kivoja päiviä on ollut nyt joitakin. Olen ollut kissojen kanssa ulkona ja eilen tein kissani Sohvin kanssa vähän pitemmän lenkin. On se vaan terhakka kissa. Oli kosteaa, pilvet alhaalla ja tie märkä, paikoin vesilätäköitä, mutta Sohvi tarpoi urhoollisesti ensin edellä ja sitten perässä. Mennessä se juoksee edellä ja haistelee jokaista kortta ja tullessa sillä alkaa olla kiire jo kotiin ja se juoksee edellä ja pysähtyy välillä ja odottaa minua ja kun sanon, että hyvä tyttö, se ryntää taas eteenpäin. Nämä retket merkitsevät minulle aivan yhtä paljon kuin kissalleni. Saan ajatukset kokonaan pois kouluasioista, kun koko ajan täytyy olla tarkkana ettei kisulle satu mitään. Se on hieno tunne, ollaan kuin ihan omissa oloissamme ja unohdetaan kaikki maalliset asiat. Saan happea näillä kävelyillä ja rentoudun. Kunto ei kyllä kohisten nouse, koska vauhti on tietenkin hiljainen, mutta muuten on mukavaa.

Miellyttävältä tuntuu myöskin se, että kuin jostakin ihmeen ja kumman syystä ruotsinkurssi alkoi edetä aivan toisella tapaa kuin pitkään, pitkään aikaan. Tänäänkin tein jo yhden tehtävän ennen päiväkahvia ja se on jo paljon. Olin todella hyvässä vireessä ja tein kai kolme tehtävää kokonaan ja pohjustin aika monta huomista varten. Saan kurssin valmiiksi tällä viikolla ja jo on aikakin. Todellakin se on kauheasti yli aikataulun roikkunut, mutta nyt siis aion tehdä sen pika pikaa ja sitten voinkin jo ilmoittautua viimeiselle ruotsinkurssille. Jos saan sen vielä valmiiksi ennenkuin aloitan joululomani 21.12. niin olen todella tyytyväinen.

Tyytyväinen olen myös siitä, että sain päätettyä tämän joululoman. Pidän kaksi viikkoa, jona aikana laitan kaapit ja komerot taas järjestykseen ja luen läjän romaaneja, ehkä jopa äikkään kuuluvia, mutta ainakin kaikkia niitä romaaneja, joita en syksyn aikana ole ehtinyt lukea. Toivon, että tulisi paljon lunta ja voitaisiin kissojen kanssa vaeltaa metsissä ja maanteillä ja nauttia talvisista maisemista. Sitten kotiin ja omaan tuoliin romaani käteen ja kahvikuppi ulottuville ja sitten vain nautiskella. Miltäs kuulostaa??? Kun minulla ei ole sitä perhettä eikä lapsia, niin tällaisiin ylellisyyksiin on varaa.

Ensi viikonloppuna lähden Helsinkiin. Lauantaina saan lipun KOM-teatterin uutuuteen “Isäni kaikki hotellit” John Irwingin tekstiin. Sunnuntaina on veljeni juhlakonsertti Finlandia-talossa ja sen jälkeen kekkerit KOM-ravintolassa. Yritän vielä sunnuntaina päivällä pistäytyä Picasso-näyttelyssä Ateneumissa. Toivottavasti Helsingin vesivahingot eivät vahingoita Ateneumin varastoja, se olisi kamalaa. Minulla on kissanhoitaja ja nyt vain toivon ja rukoilen etten sairastuisi tai ettei  kissanhoitajalle sattuisi jotain. Lähden kuitenkin konserttiin sitten, jos jotain sattuu ja olen poissa vain yhden yön. Mutta mieluummin kaksi yötä kulttuurin parissa. Mahtavaa.

Olin Tampereen teatterissa viime perjantaina katsomassa “Viimeinen sikaari”-nimistä kappaletta. Esko Roineella oli suuri rooli, jonka hän veti tutulla tyylillään läpi. Muut olivat aika vaisuja, mielestäni. Odotin koko ajan, että milloin se kohokohta tulee, mutta ei sitä tullut. Olihan se hauska paikka paikoin ja teksti oli aika nasevaa, mutta minun mielestäni siitä puuttui se kipinä mikä tekee hyvästä näytelmästä loistavan. Minulla oli kaksi kehitysvammaista mukananai ja he käyttäytyivät kerrassaan mainiosti, paremminkuin minä. Minä sekoilin koko ajan. Mutta hienosti selvittiin kotiin huonosta kelistä huolimatta. Mukava ilta se oli kaiken kaikkiaan.

Minä en voisi elää kokonaan ilman kulttuuripläjäyksiä. Tämä onkin ainoa asia mikä täällä maalla asumisessa mättää. Nautin niin suunnattomasti teatterista ja konserteista, että elän niillä aina pitkän pitkän aikaa.

Aamutorista ja vähän muustakin

October 28th, 2009 by pia63

Oli se vaan aikamoinen kokemus. Kertakaikkinen yllätys oli se, että tekniikka petti niin kokonaan. No, mutta tori vietiin läpi. Itse jouduin täysin valmistelematta tekemään parhaani, mutta olin niin hermostunut, että kuulostin varmaan hätäseltä.Ilahduttavaa oli osallistujamäärä. Siellähän oli väkeä kuin Vilkkilässä kissoja. Kyselyjäkin tuli. Minä kun en kuullut mitään mitä muut puhuivat niin kyselyihin vastaukset tulivat jonkin verran päällekkäin Opiston kanssa, mutta ei sekään enää siinä sopassa tuntunut pahalta. Toivon, että siellä olijat saivat jonkinlaisen käsityksen tutoreiden toiminnasta ja kyselyistäkin päätellen tutoreita tarvitaan.

Minä olen nyt harjoitellut oppilastutorina Minnan ryhmässä ja tein eilen muka ryhmäpostilähetyksen tai tein eka version jo toissapäivän iltana ja lähetin sen matkaan. Olin kuitenkin huolimaton ja eilen sain korjata nimiä pitkin päivää, mutta lopulta kaikki oli oikein. Jostain syystä minulle tuli oikosulku ryhmäpostin lähettämisen suhteen. Kun eilen sitä katsoin uusin silmin se vaikutti ihan selkeältä, mutta toissailtana en osannut. Tein suuren työn ottamalla kaikki nimet kurssilta omaan sähköpostiini ja lähetin sitä kautta matkaan. Voi minua, oppia ikä kaikki kuitenkin.

Minä tässä kokeilen väriyhdistelmiä. Tämä väri näyttää hiukan räikeältä ruskean kanssa. No menköön.  Minulla on tänään taas otsa kipeenä ja huimaa. Luulen, että minulla on silmänpaine noussut tai sitten on kyse jostain vakavammasta. Tätä on jatkunut nyt pari viikkoa ehkä. No täytynee tehdä asialle jotain. Menen ensi viikolla Vammalan keskustaan laboratorioon ja jospa samalla reissulla ehtisin käydä optikolla mittauttamassa paineet.

Sininen käy hyvin tän sinipunaisen kanssa. Aika hyvin sopivat yhteen. Viime yönä, kun olin sammuttanut valon ja ehtinyt muutaman kerran hengittää syvään alkoi hirmuinen ravaaminen olohuoneesta eteiseen. Kissat olivat kaikki kotona ja siinä vähän otettiin taas mittaa toisistaan. Ei se auttanut kuin laittaa valot päälle niin kaikki rauhoittuivat. Paavo-kulta seilaili vielä edestakaisin, josta tiesin, että ulos se kohta menee ja niin se meni. Nyt se ei sentään purrut mun jalkoja. Paavolla on ollut vähintäänkin kamala tapa purra mun varpaita tai jalkoja, kun se haluaa ulos. Muut kissat kynsivät patjaa, mihin niillä on lupa, mutta Paavo syö jalkoja. Se varmistaa sillä, että taatusti herään. No herään herään ja sitten vaan lasit nenälle ja kissa ulos. Sulo meni sitten joskus neljän aikaan ja kas kummaa Sohvikin halusi jo silloin ulos, joten sitten sain nukkua kolme ihanaa tuntia aivan rauhassa ennenkuin Sohvi tuli klo 7 sisälle ja taas nukuttiin.

Minä näin viime yönä muuttounia. Se tarkoittaa, että olen kyllästynyt elämääni ja haluan muuttaa. Yleensä. Mutta nyt en halua muuttaa enkä taatusti ole kyllästynyt elämääni, joten mikä mättää. Olisiko se tää mun silmä-tai pääjuttu joka nyt rassaa niin kovasti, että unta täytyy nähdä. Että haluan pois tästä epämiellyttävästä huimauksesta. No kaikkea sitä nyt tulee elämän mukana.

Opiskelut on nyt retuperällä, joten täytyy ottaa nyt itseä niskasta kiinni ja aloittaa työnteko. Eilen sain yhteen tehtävään pohjat tehtyä ja toisen kurssin tehtävää lueskelen aina iltaisin ja koetan päättää minkä kolmesta vaihtoehdosta ottaisin. Hitaasti etenee ja ruotsin kurssi on toista viikkoa myöhässä. Saan kyllä kaikki tämänhetkiset kurssit suoritettua, mutta saanko tänä vuonna kaikki suunnitellut kurssit tehtyä niin enpä tiedä, ehkä en. Paitsi jos saan tahtini kiristymään ja jätän nää sivuraiteet pois niin sitten ehkä. Mutta kun niin paljon ihania kursseja hyppii silmille ja aikaa on kuitenkin rajoitetusti ja pakolliset on tehtävä, niin ihan joka kurssille en voi osallistua.

No voikaa kaikki hyvin ja varokaa sikainfluenssaa!!

Uusi uljas viikko

October 20th, 2009 by pia63

Kuva202Tämä uusi viikko onkin sitten alkanut rauhallisimmissa merkeissä. Oppilastutorikeskustelut ovat kurssillamme käyneet kuumina, mutta tulostakin on syntynyt. Ryhmätyö on parhaimmillaan palkitsevaa ja huonoimmillaan kyräilyä eikä tulosta synny. Meillä on syntynyt ja pikkuhiljaa alkaa jännittää tämä historiallinen tapahtuma.

Toinen mielenkiintoinen asia on ollut tämä oppilastutorointi pienryhmässä. Varovaisesti olen ottanut osaa siihen ja vastaillut oppilaille, joiden kysymyksiin uskallan suoralta kädeltä vastata ja jättänyt muut Minnalle tai Sepolle.  Äsken sattui aivan hassu asia tuolla yleisellä keskustelupalstalla. Siellä joku kysyi mikä on selain? Minä luulin, että kysyjä oli oppilas ja joka vain halusi tietää mikä on selain ja annoin sen mukaiset neuvot. Tänä aamuna luin, kun tämä samainen poika esittelee itsensä ja kertoo olevansa muikun ympäristön kehittäjä ja halusi tietää mistä selaimesta ongelma johtui. Kyllä minulle nauru kelpasi, varmaan Antillekin.

Tänään tuntuu niin hyvältä, kun sain äidinkielenkurssini arvosteltavaksi, vihdoinkin! Se oli viikon ja päivän myöhässä ja painoi kovasti mieltäni, mutta sitkeästi vain yritin sitä tehdä. Lopputuloksesta en mene ollenkaan takuuseen ja pahimmassa tapauksessa uusin jälleen tehtäviä, mutta on se nyt vähäksi aikaa poissa kuvioista. Arvostelukin kestää, sain aamulla Tarjalta postia, jossa hän kertoi arvostelun siirtyvän lomansa jälkeiseen aikaan. Ei haittaa, ilmoittaudun äikän kolmos kurssille sitten vasta muutaman viikon kuluttua.

Tänään aloitan jälleen ruotsin kurssin parissa työskentelyn. Olen siitä tehnyt jo puolet ja arvosteltavistakin kai kaksi. Tämä kurssi on nyt selvästi vaativampi ja aikaa vievämpi. Se on nyt ensimmäistä viikkoa myöhässä, kun olen häärännyt tämän tutoroinnin kanssa ja vielä ET-kurssinkin kanssa, mutta tämän viikon aion ruotsia lukea tosissani, aikaa pitäisi löytyä. Englanti on tehty puoleenväliin sekin, mutta se lepää hetken. Tai voihan se olla, jos ruotsi tökkii niin teen sitten englantia siinä välissä.

Tuolla yleisten keskustelujen puolella on alkanut tällainen kieli-keskustelu. Olen siellä på svenska ja på engelska ja taisin jotain rustata saksaksikin. Saksaahan olen lukenut ainakin 8 vuotta, mutta puhumaan en ole joutunut, joten se puhepuoli on hataraa siinä kielessä. Espanjaa haluaisin oppia, mutta mitenkäköhän se menisi näin nettilukiossa. Jaa, mutta jos sitä tulee ryhmiksenä, voisin osallistua, eihän minun sitä tarvitse kirjoittaa. Ja kasettejahan on tai mitä CD:tä ne nykyisin on, joten kuunnellakin voi uutta kieltä niiltä ja muitakin kieliä tietenkin.

Mutta jottei tämä päivä kokonaan menisi rupatteluksi niin lähden nyt hakemaan postini ja sitten aloittelen ruotsia.

HYVÄÄ JA ONNELLISTA VIIKKOA KAIKILLE!

PITKÄ VIIKKO

October 17th, 2009 by pia63

Minun täytyy kertoa viikosta, joka ihan pian päättyy. Murphyn lakihan se sanoo, että kun murphy itse istuu olkapäällä niin kaikki menee vinoon. Huh, se varmaan jotenkin juuttui mun olkapäälle. Minäpä kerron:

Viime viikon perjantaina lähetin kampaajalleni viestin, että sovittu aika seuraavana tiistaina ei käy. Vähän tämän jälkeen rämpläsin puhelintani etsiessani jotain ja sain sen pääkuvan muuttumaan nuotin kuvaksi ja samalla puhelin juuttui. En päässyt eteen- enkä taaksepäin. No minä suljin sen ja ajattelin että kun sen taas käynnistän niin se pelaa kun ihmisen mieli! Mutta Herra Isä, en muistanut PIN-koodia ja kolmen yrityksen jälkeen puhelin jo huusi PUK-koodia jota en tiennyt senkään vertaa. No ei hätää, menin mapilleni ja ajattelin , että sieltä se löytyy, mutta ei ollutkaan sopimusta missään. Muistin, että kun kerran aikaisemman puhelimeni aikana oli tapahtunut sama niin se firma josta olin puhelimen ostanut tiesi PIN-koodin. Minä sitten soitin tiistaina, kun olin viettänyt erittäin pahantuulisen viikonlopun ja päättänyt etten maanantaina vain sen takia mene kylälle, sinne firmaan kirjastosta, koska naapuritkaan eivät olleet kotona, joten asiaa ei siis aikaisemmin voinut toimittaa. Se firmapa keksi tietää etteivät he tiedä mitään PIN-koodeja vaan soita operaattorillesi. Pikkuisen alkoi kiristää päästä.

Menin kotiin ja tietokoneelle ja operaattorin sivuille ja omille sivuilleni ja aloin etsiä PIN-koodia. Ei sitä ollut missään, ei missään. Lähetin viestin, mutta ajattelin, ja aivan oikein, että vastaus tulee sitten muutaman päivän kuluessa. Aloin etsiä PUK-koodia ja siinä oli onni matkassa ja se löytyi ja nyt pääsin puhelinasiassa pikkuisen eteenpäin ja hetken toivoin, että saisin PIN-koodinkin, mutta sitä sain vielä odotella päivän ja pari.

Keskiviikkoaamuna minun piti mennä Vammalaanlaboratorioon, mutta nukuin pommiin. Mutta jotta päivä ei olisi mennyt ihan raivoamiseen niin sain äidinkielen “apukurssista” arvosanan 8 ja olin hetken onnesta soikea. Loppupäivä meni odotellessa.

Torstaina sitten päätin siivota koko huushollin, koska se sopi sen hetkiseen mielentilaani. Touhusin koko päivän ja sain puhelimeni kuntoon ja ensimmäiseksi soitin kampaajalle, jotta saihan hän minun viestini. Hän sanoi ettei mitään viestiä ole tullut ja mikä oli asia. No kerroin etten voinut tiistaina tulla ja hän vain totesi, että jos sinä sen tähän numeroon lähetit niin eihän se ole voinutkaan tulla, koska tämä on lankapuhelin. Voi herra jestas minua!!! Olin todella pahoillani ja yritin sanoa etten aina ole yhtä tyhmä ja käyttäydy näin välinpitämättömästi enkä yleensä jätä tulematta ilmoittamatta. No puhelu loppui kyllä ystävällisessä hengessä. Torstai iltana sain sitten tietokoneeseeni SKYPEN ja taas olin hetken onnellinen.

Perjantai aamuna olin päättänyt herätä ajoissa ja ehtiä bussille ajoissa. Vettä satoi ja minä seisoin bussipysäkillä ja odotin ja odotin ja odotin. Mitään bussia ei vaan tullut. Siinä seistessäni pysäkillä märkänä ja kylmissäni muistin mitä ystävättäreni oli sanonut puheenjohtajastamme, kun ihmettelin, kun hän ei vastaa viestiini, siis s-posti viestiini. Hän sanoi: ei se mitään ny ehdi vastaamaan, niillä on syysloma ja se on mökillä!!!” Ja silloin se välähti; eihän bussit kulje kun Vammalassa on kouluilla syysloma!! Lampsin kotiin ja aloin aamiaiselle.

No nyt alkoi jo tuntua siltä, että mitähän vielä! Päivä päättyi kuitenkin rauhallisissa merkeissä, mutta vähämpä tiesin! Tänä aamuna, kun olin Netlogissa, ruutu meni tyhjäksi ja siihen tuli tieto, että koneellasi on viruksia!!!!!! Tämä olikin sitten kurjempi juttu. Onnekseni ystävättäreni ja atk-guruni, niinkuin häntä nimitän, oli kotona ja sitten alkoikin koko päivän kestävä virusten karkotus, joka päättyi vasta tunti sitten tulokseen ettei uusia viruksia löytynyt. Kaikki saatiin kahdella torjuntaohjelmalla torjuttua. Samalla tuli harjoiteltua skypeä, siinä meni aika monta puhelua edestakaisin ennenkuin asia oli kunnossa.

Nyt kello on lauantai iltana kaksikymmentä kaksi ja aloitan pian iltapalani ja elokuvan katsomisen ja toivotan kaikille erittäin rauhaisaa sunnuntaipäivää ja rauhallista alkavaa uutta työviikkoa!!! VAROKAA VIRUKSIA!Kuva140

Allt om mitt studerande och litet till

October 10th, 2009 by pia63

Hej på er alla!!! Vanlig lördag. Jag har just gått igenom hur jag hinner med mina kurser. Jag har ju på gång nu fyra kurser och ännu en som slutar i morgon eller i början av nästä vecka. Jag väntar på bedömning på en av mina modersmåls  kurser och efter det att jag fått den så slutgör jag den andra modersmåls  kursen.

Nu måste jag gå ut och lägga mitt byke på torkstället. Så där, nu hänger tvätten ute och torkar, kanske. Jag gick till bastun och såg om där är allt ok och det var det.

Här var jag bor har vi en gemensam bastu för 14 lägenheter.  Min väninna och jag håller bastun ren. Min väninna tvättar den  ena veckan och jag den andra och så har vi gjort i tre år nu. Denna vecka var det min tur. Jag orkade inte tvätta grundligt och fint denna vecka så nästa vecka tänkte jag att jag gör det litet bättre. Min väninna är på sjukledighet så jag hjälper henne lite.

Just nu har jag två av mina tre katter hemma.  De äter och sover och sover och äter, men så länge de låter mig vara ifred här i arbetsrummet är vi alla lyckliga, tror jag.

Matlagningstid börjar närma sig och disken väntar. Jag har diskat i många dagar i rad nu. Jag diskar det som är absolut nödvändigt och lämnar resten. Det är väl inte så hygieniskt, men jag har inte tid med mera. Nå, tid o tid, men i alla fall gör jag så här. Kanske får jag allt diskat i dag, man vet aldrig. Jag medger, att komma från bastun ren och röd och direkt till ett smutsigt kök är ju inte så trevligt. Bastukaffe måste jag i alla fall få fast köket skulle se roddigt ut.

Studerandet har varit lite si o så här på sistone.Av  två kurser har jag gjort hälften, men sedan kom två nya kurser och där har jag varit med hela tiden och de här två andra har nu fått vänta. Men almanackan berättade för mig att för svenska kursen har jag bara en vecka på mig mera. Där måste jag kanske ta lite mera tid för mig, för jag vill inte göra någon kurs i all hastighet, det blir inte bra. Den andra kursen kan jag vänta lite till, där har jag gjort så mycket, att jag klarar av det sen följande vecka, hoppas jag.

Jag har en händelserik höst framför mig och undrar alltid nu o då hur jag hinner med allt, men det har ju gått fint hittills så det går väl fint i fortsättningen också.

Nu önskar jag er alla en riktigt fin veckoslut!Kuva113Kuva123Här har vi fröken Sohvi och herren Sulo

Keskiviikon kahinat

October 7th, 2009 by pia63

Kuva114Sateinen, tuulinen ja pimeä keskiviikko.  Näyttää siltä ettei myrsky tänne meille asti yltänytkään, mutta vettä vihmoo milloin kohtisuoraan milloin vaakasuoraan tuulen suunnasta riippuen.

Tänään työstän novellianalyysejä. Teen monta versiota itselleni ja niistä sitten valitsen jonkun, jota vielä kirjoittaessani parantelen. En ole hyvä näissä asioissa, joten aika monta versiota tosiaankin saan tehdä ennenkuin olen edes hiukan tyytyväinen. Runokokoelmaa vasta aloin lukea tänä aamuna. Minusta on ihan mahdotonta saada aikaiseksi analyysia muutamasta rivistä. Mitä lyhyempi runo sitä kivempi sitä on lukea, mutta sitä kamalampi tehdä analyysi.  Juu, minä tiedän, minä tiedän, siksihän me opettelemmekin, että sitten lopussa se kiitos seisoisi.  Olen nyt kuitenkin jättänyt nämä tehtävät viimeiseksi ja taidan joutua katumaan etten aloittanut aikaisemmin. Aikaraja päättyy sunnuntaina. No onneksi sitä voi aina muutamalla päivällä pidentää eikä kaikki vielä mene sekaisin.

Minulla on tullut opiskelussa toinenkin ongelma ja se minulle henkilökohtaisesti suurempi asia kuin äidinkieli. Nimittäin kielet eivät nyt suju. Otan kopioita tehtävistä ja mietiskelen niitä aina välillä, mutta mitään ei synny. Eilen kun yritin ruotsin ensimmäistä tehtävää tehdä, tuli ihan kamala olo, kun en oikein edes kysymystä tajunnut. Tietysti tämä kai ruotsin kohdalla olikin odotettavissa. Ruotsi on sujunut niin hyvin, että takapakkia oli pakko tulla. Minua vain surettaa, koska rakastan kieliä ja tiedän että osaan, mutta nyt se täytyy oikein nyhtää tuolta sisuksista. Olen sen vuoksi ollut murheellinen monta päivää ja vähän pahalla tuulellakin, mutta yritän ajatella positiivisesti ja ajatella että kyllä se taas lähtee kunhan lakkaan jännittämästä.

Katsoin eilen ohjelman Teemalta, olisiko ollut studio Kotro. Tämän nettilukion vetäjä oli mukana ohjelmassa kertomassa mitä ilmiömäinen opiskelu oikein tarkoittaa. Vaikutti, että kanssavieraat olisivat kiinnostuneet aiheesta. Ainakin eräskin runoilija tuntui kiinnostuvan. Minä hiukan pelkään tätä. Olen niin vanhanaikainen etten enää jaksa innostua tällaisesta. Minulle riittää tämä perinteinen. Mutta on erinomaista, että tätä perinteistä oppimistapaa uudistetaan. Pitemmän päälle se vaatii varmasti lakien muuttamista sun muuta, mutta tämä nyky-yhteiskunta on niin vaativaa, että kaikenlaiset uudet metodit oppimiseen ovat tervetulleita.

Tunnin kuluttua lähden taas tapaamaan “vanhuksiani” tuonne kerhohuoneelle. Siellä unohtuu huonot kelit. Tänään meillä on vieraana jalkahoitaja, joka kertoo omat niksinsä , jotta jalkamme voisivat mahdollisimman hyvin. Juomme kahvia ja juttelemme tulevasta yksivuotissyntymäpäivästämme, jota juhlimme ensi kuussa.

Aion kerhossani esitellä tämän pienten runokirjojen kirjoittajan, tämän ANNA-MARI KASKINEN-nimisen naisen sekä hänen kirjojensa kuvittajan Anita Polkutien. Tähän loppuun Anna-Marin runo, joka kuuluu seuraavasti:

Kuinka kaunis on se maa, jossa nyt saan asustaa.

Rakkaista ja ystävistä on niin paljon kiittämistä.

Kodin annoit, työhön veit. Herra, kaiken hyvin teit.

Jälkeen pitkän taipaleen vielä yhden matkan teen

kohti suurta salaisuutta, kohti isänmaata uutta.

Kirkkaudessa kodin sen kohtaan kasvot rakkaiden.