Archive for October, 2009

Aamutorista ja vähän muustakin

Wednesday, October 28th, 2009

Oli se vaan aikamoinen kokemus. Kertakaikkinen yllätys oli se, että tekniikka petti niin kokonaan. No, mutta tori vietiin läpi. Itse jouduin täysin valmistelematta tekemään parhaani, mutta olin niin hermostunut, että kuulostin varmaan hätäseltä.Ilahduttavaa oli osallistujamäärä. Siellähän oli väkeä kuin Vilkkilässä kissoja. Kyselyjäkin tuli. Minä kun en kuullut mitään mitä muut puhuivat niin kyselyihin vastaukset tulivat jonkin verran päällekkäin Opiston kanssa, mutta ei sekään enää siinä sopassa tuntunut pahalta. Toivon, että siellä olijat saivat jonkinlaisen käsityksen tutoreiden toiminnasta ja kyselyistäkin päätellen tutoreita tarvitaan.

Minä olen nyt harjoitellut oppilastutorina Minnan ryhmässä ja tein eilen muka ryhmäpostilähetyksen tai tein eka version jo toissapäivän iltana ja lähetin sen matkaan. Olin kuitenkin huolimaton ja eilen sain korjata nimiä pitkin päivää, mutta lopulta kaikki oli oikein. Jostain syystä minulle tuli oikosulku ryhmäpostin lähettämisen suhteen. Kun eilen sitä katsoin uusin silmin se vaikutti ihan selkeältä, mutta toissailtana en osannut. Tein suuren työn ottamalla kaikki nimet kurssilta omaan sähköpostiini ja lähetin sitä kautta matkaan. Voi minua, oppia ikä kaikki kuitenkin.

Minä tässä kokeilen väriyhdistelmiä. Tämä väri näyttää hiukan räikeältä ruskean kanssa. No menköön.  Minulla on tänään taas otsa kipeenä ja huimaa. Luulen, että minulla on silmänpaine noussut tai sitten on kyse jostain vakavammasta. Tätä on jatkunut nyt pari viikkoa ehkä. No täytynee tehdä asialle jotain. Menen ensi viikolla Vammalan keskustaan laboratorioon ja jospa samalla reissulla ehtisin käydä optikolla mittauttamassa paineet.

Sininen käy hyvin tän sinipunaisen kanssa. Aika hyvin sopivat yhteen. Viime yönä, kun olin sammuttanut valon ja ehtinyt muutaman kerran hengittää syvään alkoi hirmuinen ravaaminen olohuoneesta eteiseen. Kissat olivat kaikki kotona ja siinä vähän otettiin taas mittaa toisistaan. Ei se auttanut kuin laittaa valot päälle niin kaikki rauhoittuivat. Paavo-kulta seilaili vielä edestakaisin, josta tiesin, että ulos se kohta menee ja niin se meni. Nyt se ei sentään purrut mun jalkoja. Paavolla on ollut vähintäänkin kamala tapa purra mun varpaita tai jalkoja, kun se haluaa ulos. Muut kissat kynsivät patjaa, mihin niillä on lupa, mutta Paavo syö jalkoja. Se varmistaa sillä, että taatusti herään. No herään herään ja sitten vaan lasit nenälle ja kissa ulos. Sulo meni sitten joskus neljän aikaan ja kas kummaa Sohvikin halusi jo silloin ulos, joten sitten sain nukkua kolme ihanaa tuntia aivan rauhassa ennenkuin Sohvi tuli klo 7 sisälle ja taas nukuttiin.

Minä näin viime yönä muuttounia. Se tarkoittaa, että olen kyllästynyt elämääni ja haluan muuttaa. Yleensä. Mutta nyt en halua muuttaa enkä taatusti ole kyllästynyt elämääni, joten mikä mättää. Olisiko se tää mun silmä-tai pääjuttu joka nyt rassaa niin kovasti, että unta täytyy nähdä. Että haluan pois tästä epämiellyttävästä huimauksesta. No kaikkea sitä nyt tulee elämän mukana.

Opiskelut on nyt retuperällä, joten täytyy ottaa nyt itseä niskasta kiinni ja aloittaa työnteko. Eilen sain yhteen tehtävään pohjat tehtyä ja toisen kurssin tehtävää lueskelen aina iltaisin ja koetan päättää minkä kolmesta vaihtoehdosta ottaisin. Hitaasti etenee ja ruotsin kurssi on toista viikkoa myöhässä. Saan kyllä kaikki tämänhetkiset kurssit suoritettua, mutta saanko tänä vuonna kaikki suunnitellut kurssit tehtyä niin enpä tiedä, ehkä en. Paitsi jos saan tahtini kiristymään ja jätän nää sivuraiteet pois niin sitten ehkä. Mutta kun niin paljon ihania kursseja hyppii silmille ja aikaa on kuitenkin rajoitetusti ja pakolliset on tehtävä, niin ihan joka kurssille en voi osallistua.

No voikaa kaikki hyvin ja varokaa sikainfluenssaa!!

Uusi uljas viikko

Tuesday, October 20th, 2009

Kuva202Tämä uusi viikko onkin sitten alkanut rauhallisimmissa merkeissä. Oppilastutorikeskustelut ovat kurssillamme käyneet kuumina, mutta tulostakin on syntynyt. Ryhmätyö on parhaimmillaan palkitsevaa ja huonoimmillaan kyräilyä eikä tulosta synny. Meillä on syntynyt ja pikkuhiljaa alkaa jännittää tämä historiallinen tapahtuma.

Toinen mielenkiintoinen asia on ollut tämä oppilastutorointi pienryhmässä. Varovaisesti olen ottanut osaa siihen ja vastaillut oppilaille, joiden kysymyksiin uskallan suoralta kädeltä vastata ja jättänyt muut Minnalle tai Sepolle.  Äsken sattui aivan hassu asia tuolla yleisellä keskustelupalstalla. Siellä joku kysyi mikä on selain? Minä luulin, että kysyjä oli oppilas ja joka vain halusi tietää mikä on selain ja annoin sen mukaiset neuvot. Tänä aamuna luin, kun tämä samainen poika esittelee itsensä ja kertoo olevansa muikun ympäristön kehittäjä ja halusi tietää mistä selaimesta ongelma johtui. Kyllä minulle nauru kelpasi, varmaan Antillekin.

Tänään tuntuu niin hyvältä, kun sain äidinkielenkurssini arvosteltavaksi, vihdoinkin! Se oli viikon ja päivän myöhässä ja painoi kovasti mieltäni, mutta sitkeästi vain yritin sitä tehdä. Lopputuloksesta en mene ollenkaan takuuseen ja pahimmassa tapauksessa uusin jälleen tehtäviä, mutta on se nyt vähäksi aikaa poissa kuvioista. Arvostelukin kestää, sain aamulla Tarjalta postia, jossa hän kertoi arvostelun siirtyvän lomansa jälkeiseen aikaan. Ei haittaa, ilmoittaudun äikän kolmos kurssille sitten vasta muutaman viikon kuluttua.

Tänään aloitan jälleen ruotsin kurssin parissa työskentelyn. Olen siitä tehnyt jo puolet ja arvosteltavistakin kai kaksi. Tämä kurssi on nyt selvästi vaativampi ja aikaa vievämpi. Se on nyt ensimmäistä viikkoa myöhässä, kun olen häärännyt tämän tutoroinnin kanssa ja vielä ET-kurssinkin kanssa, mutta tämän viikon aion ruotsia lukea tosissani, aikaa pitäisi löytyä. Englanti on tehty puoleenväliin sekin, mutta se lepää hetken. Tai voihan se olla, jos ruotsi tökkii niin teen sitten englantia siinä välissä.

Tuolla yleisten keskustelujen puolella on alkanut tällainen kieli-keskustelu. Olen siellä på svenska ja på engelska ja taisin jotain rustata saksaksikin. Saksaahan olen lukenut ainakin 8 vuotta, mutta puhumaan en ole joutunut, joten se puhepuoli on hataraa siinä kielessä. Espanjaa haluaisin oppia, mutta mitenkäköhän se menisi näin nettilukiossa. Jaa, mutta jos sitä tulee ryhmiksenä, voisin osallistua, eihän minun sitä tarvitse kirjoittaa. Ja kasettejahan on tai mitä CD:tä ne nykyisin on, joten kuunnellakin voi uutta kieltä niiltä ja muitakin kieliä tietenkin.

Mutta jottei tämä päivä kokonaan menisi rupatteluksi niin lähden nyt hakemaan postini ja sitten aloittelen ruotsia.

HYVÄÄ JA ONNELLISTA VIIKKOA KAIKILLE!

PITKÄ VIIKKO

Saturday, October 17th, 2009

Minun täytyy kertoa viikosta, joka ihan pian päättyy. Murphyn lakihan se sanoo, että kun murphy itse istuu olkapäällä niin kaikki menee vinoon. Huh, se varmaan jotenkin juuttui mun olkapäälle. Minäpä kerron:

Viime viikon perjantaina lähetin kampaajalleni viestin, että sovittu aika seuraavana tiistaina ei käy. Vähän tämän jälkeen rämpläsin puhelintani etsiessani jotain ja sain sen pääkuvan muuttumaan nuotin kuvaksi ja samalla puhelin juuttui. En päässyt eteen- enkä taaksepäin. No minä suljin sen ja ajattelin että kun sen taas käynnistän niin se pelaa kun ihmisen mieli! Mutta Herra Isä, en muistanut PIN-koodia ja kolmen yrityksen jälkeen puhelin jo huusi PUK-koodia jota en tiennyt senkään vertaa. No ei hätää, menin mapilleni ja ajattelin , että sieltä se löytyy, mutta ei ollutkaan sopimusta missään. Muistin, että kun kerran aikaisemman puhelimeni aikana oli tapahtunut sama niin se firma josta olin puhelimen ostanut tiesi PIN-koodin. Minä sitten soitin tiistaina, kun olin viettänyt erittäin pahantuulisen viikonlopun ja päättänyt etten maanantaina vain sen takia mene kylälle, sinne firmaan kirjastosta, koska naapuritkaan eivät olleet kotona, joten asiaa ei siis aikaisemmin voinut toimittaa. Se firmapa keksi tietää etteivät he tiedä mitään PIN-koodeja vaan soita operaattorillesi. Pikkuisen alkoi kiristää päästä.

Menin kotiin ja tietokoneelle ja operaattorin sivuille ja omille sivuilleni ja aloin etsiä PIN-koodia. Ei sitä ollut missään, ei missään. Lähetin viestin, mutta ajattelin, ja aivan oikein, että vastaus tulee sitten muutaman päivän kuluessa. Aloin etsiä PUK-koodia ja siinä oli onni matkassa ja se löytyi ja nyt pääsin puhelinasiassa pikkuisen eteenpäin ja hetken toivoin, että saisin PIN-koodinkin, mutta sitä sain vielä odotella päivän ja pari.

Keskiviikkoaamuna minun piti mennä Vammalaanlaboratorioon, mutta nukuin pommiin. Mutta jotta päivä ei olisi mennyt ihan raivoamiseen niin sain äidinkielen “apukurssista” arvosanan 8 ja olin hetken onnesta soikea. Loppupäivä meni odotellessa.

Torstaina sitten päätin siivota koko huushollin, koska se sopi sen hetkiseen mielentilaani. Touhusin koko päivän ja sain puhelimeni kuntoon ja ensimmäiseksi soitin kampaajalle, jotta saihan hän minun viestini. Hän sanoi ettei mitään viestiä ole tullut ja mikä oli asia. No kerroin etten voinut tiistaina tulla ja hän vain totesi, että jos sinä sen tähän numeroon lähetit niin eihän se ole voinutkaan tulla, koska tämä on lankapuhelin. Voi herra jestas minua!!! Olin todella pahoillani ja yritin sanoa etten aina ole yhtä tyhmä ja käyttäydy näin välinpitämättömästi enkä yleensä jätä tulematta ilmoittamatta. No puhelu loppui kyllä ystävällisessä hengessä. Torstai iltana sain sitten tietokoneeseeni SKYPEN ja taas olin hetken onnellinen.

Perjantai aamuna olin päättänyt herätä ajoissa ja ehtiä bussille ajoissa. Vettä satoi ja minä seisoin bussipysäkillä ja odotin ja odotin ja odotin. Mitään bussia ei vaan tullut. Siinä seistessäni pysäkillä märkänä ja kylmissäni muistin mitä ystävättäreni oli sanonut puheenjohtajastamme, kun ihmettelin, kun hän ei vastaa viestiini, siis s-posti viestiini. Hän sanoi: ei se mitään ny ehdi vastaamaan, niillä on syysloma ja se on mökillä!!!” Ja silloin se välähti; eihän bussit kulje kun Vammalassa on kouluilla syysloma!! Lampsin kotiin ja aloin aamiaiselle.

No nyt alkoi jo tuntua siltä, että mitähän vielä! Päivä päättyi kuitenkin rauhallisissa merkeissä, mutta vähämpä tiesin! Tänä aamuna, kun olin Netlogissa, ruutu meni tyhjäksi ja siihen tuli tieto, että koneellasi on viruksia!!!!!! Tämä olikin sitten kurjempi juttu. Onnekseni ystävättäreni ja atk-guruni, niinkuin häntä nimitän, oli kotona ja sitten alkoikin koko päivän kestävä virusten karkotus, joka päättyi vasta tunti sitten tulokseen ettei uusia viruksia löytynyt. Kaikki saatiin kahdella torjuntaohjelmalla torjuttua. Samalla tuli harjoiteltua skypeä, siinä meni aika monta puhelua edestakaisin ennenkuin asia oli kunnossa.

Nyt kello on lauantai iltana kaksikymmentä kaksi ja aloitan pian iltapalani ja elokuvan katsomisen ja toivotan kaikille erittäin rauhaisaa sunnuntaipäivää ja rauhallista alkavaa uutta työviikkoa!!! VAROKAA VIRUKSIA!Kuva140

Allt om mitt studerande och litet till

Saturday, October 10th, 2009

Hej på er alla!!! Vanlig lördag. Jag har just gått igenom hur jag hinner med mina kurser. Jag har ju på gång nu fyra kurser och ännu en som slutar i morgon eller i början av nästä vecka. Jag väntar på bedömning på en av mina modersmåls  kurser och efter det att jag fått den så slutgör jag den andra modersmåls  kursen.

Nu måste jag gå ut och lägga mitt byke på torkstället. Så där, nu hänger tvätten ute och torkar, kanske. Jag gick till bastun och såg om där är allt ok och det var det.

Här var jag bor har vi en gemensam bastu för 14 lägenheter.  Min väninna och jag håller bastun ren. Min väninna tvättar den  ena veckan och jag den andra och så har vi gjort i tre år nu. Denna vecka var det min tur. Jag orkade inte tvätta grundligt och fint denna vecka så nästa vecka tänkte jag att jag gör det litet bättre. Min väninna är på sjukledighet så jag hjälper henne lite.

Just nu har jag två av mina tre katter hemma.  De äter och sover och sover och äter, men så länge de låter mig vara ifred här i arbetsrummet är vi alla lyckliga, tror jag.

Matlagningstid börjar närma sig och disken väntar. Jag har diskat i många dagar i rad nu. Jag diskar det som är absolut nödvändigt och lämnar resten. Det är väl inte så hygieniskt, men jag har inte tid med mera. Nå, tid o tid, men i alla fall gör jag så här. Kanske får jag allt diskat i dag, man vet aldrig. Jag medger, att komma från bastun ren och röd och direkt till ett smutsigt kök är ju inte så trevligt. Bastukaffe måste jag i alla fall få fast köket skulle se roddigt ut.

Studerandet har varit lite si o så här på sistone.Av  två kurser har jag gjort hälften, men sedan kom två nya kurser och där har jag varit med hela tiden och de här två andra har nu fått vänta. Men almanackan berättade för mig att för svenska kursen har jag bara en vecka på mig mera. Där måste jag kanske ta lite mera tid för mig, för jag vill inte göra någon kurs i all hastighet, det blir inte bra. Den andra kursen kan jag vänta lite till, där har jag gjort så mycket, att jag klarar av det sen följande vecka, hoppas jag.

Jag har en händelserik höst framför mig och undrar alltid nu o då hur jag hinner med allt, men det har ju gått fint hittills så det går väl fint i fortsättningen också.

Nu önskar jag er alla en riktigt fin veckoslut!Kuva113Kuva123Här har vi fröken Sohvi och herren Sulo

Keskiviikon kahinat

Wednesday, October 7th, 2009

Kuva114Sateinen, tuulinen ja pimeä keskiviikko.  Näyttää siltä ettei myrsky tänne meille asti yltänytkään, mutta vettä vihmoo milloin kohtisuoraan milloin vaakasuoraan tuulen suunnasta riippuen.

Tänään työstän novellianalyysejä. Teen monta versiota itselleni ja niistä sitten valitsen jonkun, jota vielä kirjoittaessani parantelen. En ole hyvä näissä asioissa, joten aika monta versiota tosiaankin saan tehdä ennenkuin olen edes hiukan tyytyväinen. Runokokoelmaa vasta aloin lukea tänä aamuna. Minusta on ihan mahdotonta saada aikaiseksi analyysia muutamasta rivistä. Mitä lyhyempi runo sitä kivempi sitä on lukea, mutta sitä kamalampi tehdä analyysi.  Juu, minä tiedän, minä tiedän, siksihän me opettelemmekin, että sitten lopussa se kiitos seisoisi.  Olen nyt kuitenkin jättänyt nämä tehtävät viimeiseksi ja taidan joutua katumaan etten aloittanut aikaisemmin. Aikaraja päättyy sunnuntaina. No onneksi sitä voi aina muutamalla päivällä pidentää eikä kaikki vielä mene sekaisin.

Minulla on tullut opiskelussa toinenkin ongelma ja se minulle henkilökohtaisesti suurempi asia kuin äidinkieli. Nimittäin kielet eivät nyt suju. Otan kopioita tehtävistä ja mietiskelen niitä aina välillä, mutta mitään ei synny. Eilen kun yritin ruotsin ensimmäistä tehtävää tehdä, tuli ihan kamala olo, kun en oikein edes kysymystä tajunnut. Tietysti tämä kai ruotsin kohdalla olikin odotettavissa. Ruotsi on sujunut niin hyvin, että takapakkia oli pakko tulla. Minua vain surettaa, koska rakastan kieliä ja tiedän että osaan, mutta nyt se täytyy oikein nyhtää tuolta sisuksista. Olen sen vuoksi ollut murheellinen monta päivää ja vähän pahalla tuulellakin, mutta yritän ajatella positiivisesti ja ajatella että kyllä se taas lähtee kunhan lakkaan jännittämästä.

Katsoin eilen ohjelman Teemalta, olisiko ollut studio Kotro. Tämän nettilukion vetäjä oli mukana ohjelmassa kertomassa mitä ilmiömäinen opiskelu oikein tarkoittaa. Vaikutti, että kanssavieraat olisivat kiinnostuneet aiheesta. Ainakin eräskin runoilija tuntui kiinnostuvan. Minä hiukan pelkään tätä. Olen niin vanhanaikainen etten enää jaksa innostua tällaisesta. Minulle riittää tämä perinteinen. Mutta on erinomaista, että tätä perinteistä oppimistapaa uudistetaan. Pitemmän päälle se vaatii varmasti lakien muuttamista sun muuta, mutta tämä nyky-yhteiskunta on niin vaativaa, että kaikenlaiset uudet metodit oppimiseen ovat tervetulleita.

Tunnin kuluttua lähden taas tapaamaan “vanhuksiani” tuonne kerhohuoneelle. Siellä unohtuu huonot kelit. Tänään meillä on vieraana jalkahoitaja, joka kertoo omat niksinsä , jotta jalkamme voisivat mahdollisimman hyvin. Juomme kahvia ja juttelemme tulevasta yksivuotissyntymäpäivästämme, jota juhlimme ensi kuussa.

Aion kerhossani esitellä tämän pienten runokirjojen kirjoittajan, tämän ANNA-MARI KASKINEN-nimisen naisen sekä hänen kirjojensa kuvittajan Anita Polkutien. Tähän loppuun Anna-Marin runo, joka kuuluu seuraavasti:

Kuinka kaunis on se maa, jossa nyt saan asustaa.

Rakkaista ja ystävistä on niin paljon kiittämistä.

Kodin annoit, työhön veit. Herra, kaiken hyvin teit.

Jälkeen pitkän taipaleen vielä yhden matkan teen

kohti suurta salaisuutta, kohti isänmaata uutta.

Kirkkaudessa kodin sen kohtaan kasvot rakkaiden.


LAUANTAIPÄIVÄ LÄHIÖSSÄ

Saturday, October 3rd, 2009

Äsken kun kävin laittamassa pyykkiä kuivumaan narulle totesin, että taivas oli jo puoliksi mustien pilvien peittämä. Minulla on nimittäin vuodevaatteita ulkona tuulettumassa enkä millään soisi niiden kastuvan. Näen kyllä ikkunastani takapihalle, jos vain muistaisin katsoa sinne.Etupihalla oli myös kollini Sulo, johon olen yrittänyt viime päivinä tutustua kovasti, kun kissa kerran on kotona ollut. Se on niin mahdottoman soma kissa, mutta se oli jo niin tottunut kulkemaan, että kotioloihin tottuminen tuottaa sille varmasti vaikeuksia. Ajattelin juuri, että yritän antaa sille rakkautta ja huomiota mahdollisimman paljon sen kotona ollessa ettei se vaan tuntisi itseään ulkopuoliseksi meidän huushollissa.

Olen osallistunut aika monelle kurssille viime aikoina ja voi olla, että joudun tahtia hidastamaan, mutta olen niin innoissani taas kaikesta. Kesällä olin pikkasen pipi, mutta kun selvisi, että se on “vain” kilpirauhasen vajaatoimintaa ja lääkitys äkkiä päälle, niin nyt jaksan taas vaikka mitä. Tutor-toiminta kurssi lähti reippaasti liikkeelle ja kaikki  osallistujat ovat mahdottoman innostuneita asiasta. Sehän on niin, että kun vetäjät ja oppilaat kaikki ovat innostuneita niin jotain ihmeellistä alkaa tapahtua. Saa nähdä mitä mukavaa tämä tuo tullessaan.

Osallistuin myöskin ET1-kurssille, koska siinä oli aiheena hyvä elämä ja onnellisuus. Itse koen eläväni aika seesteistä aikaa juuri nyt, joten ajattelin, että on kiva kuulla mitä muut ajattelevat hyvästä elämästä.  Kirjastossa käydessäni en muistanut kysellä kirjaa, mutta katsoin pari ensimmäistä tehtävää ja menin sitten googleen ja etsin Maslowin tarvehierarkiateorian sieltä ja lueskelen sitä kunnes saan kirjan jostain. Paikallisessa kirjastossa ollaan mahdottoman avuliaita kerrassaan. Minulla itselläni ei esim. ole yhtään englanninkielen kielioppikirjaa, joten sellaisenkin, harjoitustehtävineen, pyysin etsimään. Se sitten löytyikin jostainpäin Suomenmaata. Harjoitustehtäväkirjan ostan sitten itselleni, kun kirjaston vihkoon ei saa tehdä merkintöjä. Mutta heille todellakin annan täydet pisteet avuliaisuudesta. Kun etsin oikeita kirjoja äidinkielen kakkoskurssiin niin tulin kotiin valtavan kirjaläjän kanssa ja jokaisesta sain jotain tietoa tehtävää varten.

No tästähän pääsenkin mukavasti siihen, että mieleeni on tullut kysymyksiä noista luettavista kirjojen määrästä. Minulla on aikaa lukea vaikka raamattu, koska ajattelin kirjoittaa vain neljä ainetta, mutta entäs ne, jotka suorittavat koko lukion? Heidän aikansa onkin jo tiukemmalla ja luettavaa oli tähänkin kakkoskurssiin paljon. Ajattelen vain sitä, että ehtiiköhän sitä omaksumaan ollenkaan luettua kirjaa. Se on sääli jos ei ehdi, koska lukemisenhan pitäisi olla nautinto.

Kaunis syksy on saanut minut ravaamaan pihalla joka päivä kameran kanssa. Kuvat ovat sitten milloin minkinlaisia, mutta en anna sen häiritä. Kissoista tulee jatkuvasti uusia kuvia ja niitä tarvitsenkin eri harrastuksissani. Nyt oli alkuviikosta vielä lehdet vaahteroissa, joten otin hienoja kuvia.  Ruska on aika ihmeellinen aika. Luonto ikäänkuin hyvästelee kesän loihtimalla kauniin väriloiston, ettemme vain luontoa unohtaisi. Sitten se levättyään muutaman kuukauden tulee esittäytymään taas  niin kauniilla vihreän heleillä väreillä ettei ole tosikaan. Suomen luonto on ihana ja kaunis. Talvellakin, jos vain lunta on tarpeeksi ja pakkasta mukavasti niin mikäpä on sen kauniimpaa kuin auringossa kimalteleva hanki.

Lopuksi vielä runo Anna-Mari Kaskiselta, joka runo  jollakin tavalla sopii opiskeluunkin.

Vastustamatonta vetoa:

Hiljaista väreilyä sydänalassa,

vastustamatonta vetoa kohti selittämätöntä,

levottomuutta, joka pakottaa liikkeelle.

Enää et voi tyytyä vähempään.

Enää et voi suostua korvikkeisiin.

Askelet vievät väkisin.