Aamutorista ja vähän muustakin

Oli se vaan aikamoinen kokemus. Kertakaikkinen yllätys oli se, että tekniikka petti niin kokonaan. No, mutta tori vietiin läpi. Itse jouduin täysin valmistelematta tekemään parhaani, mutta olin niin hermostunut, että kuulostin varmaan hätäseltä.Ilahduttavaa oli osallistujamäärä. Siellähän oli väkeä kuin Vilkkilässä kissoja. Kyselyjäkin tuli. Minä kun en kuullut mitään mitä muut puhuivat niin kyselyihin vastaukset tulivat jonkin verran päällekkäin Opiston kanssa, mutta ei sekään enää siinä sopassa tuntunut pahalta. Toivon, että siellä olijat saivat jonkinlaisen käsityksen tutoreiden toiminnasta ja kyselyistäkin päätellen tutoreita tarvitaan.

Minä olen nyt harjoitellut oppilastutorina Minnan ryhmässä ja tein eilen muka ryhmäpostilähetyksen tai tein eka version jo toissapäivän iltana ja lähetin sen matkaan. Olin kuitenkin huolimaton ja eilen sain korjata nimiä pitkin päivää, mutta lopulta kaikki oli oikein. Jostain syystä minulle tuli oikosulku ryhmäpostin lähettämisen suhteen. Kun eilen sitä katsoin uusin silmin se vaikutti ihan selkeältä, mutta toissailtana en osannut. Tein suuren työn ottamalla kaikki nimet kurssilta omaan sähköpostiini ja lähetin sitä kautta matkaan. Voi minua, oppia ikä kaikki kuitenkin.

Minä tässä kokeilen väriyhdistelmiä. Tämä väri näyttää hiukan räikeältä ruskean kanssa. No menköön.  Minulla on tänään taas otsa kipeenä ja huimaa. Luulen, että minulla on silmänpaine noussut tai sitten on kyse jostain vakavammasta. Tätä on jatkunut nyt pari viikkoa ehkä. No täytynee tehdä asialle jotain. Menen ensi viikolla Vammalan keskustaan laboratorioon ja jospa samalla reissulla ehtisin käydä optikolla mittauttamassa paineet.

Sininen käy hyvin tän sinipunaisen kanssa. Aika hyvin sopivat yhteen. Viime yönä, kun olin sammuttanut valon ja ehtinyt muutaman kerran hengittää syvään alkoi hirmuinen ravaaminen olohuoneesta eteiseen. Kissat olivat kaikki kotona ja siinä vähän otettiin taas mittaa toisistaan. Ei se auttanut kuin laittaa valot päälle niin kaikki rauhoittuivat. Paavo-kulta seilaili vielä edestakaisin, josta tiesin, että ulos se kohta menee ja niin se meni. Nyt se ei sentään purrut mun jalkoja. Paavolla on ollut vähintäänkin kamala tapa purra mun varpaita tai jalkoja, kun se haluaa ulos. Muut kissat kynsivät patjaa, mihin niillä on lupa, mutta Paavo syö jalkoja. Se varmistaa sillä, että taatusti herään. No herään herään ja sitten vaan lasit nenälle ja kissa ulos. Sulo meni sitten joskus neljän aikaan ja kas kummaa Sohvikin halusi jo silloin ulos, joten sitten sain nukkua kolme ihanaa tuntia aivan rauhassa ennenkuin Sohvi tuli klo 7 sisälle ja taas nukuttiin.

Minä näin viime yönä muuttounia. Se tarkoittaa, että olen kyllästynyt elämääni ja haluan muuttaa. Yleensä. Mutta nyt en halua muuttaa enkä taatusti ole kyllästynyt elämääni, joten mikä mättää. Olisiko se tää mun silmä-tai pääjuttu joka nyt rassaa niin kovasti, että unta täytyy nähdä. Että haluan pois tästä epämiellyttävästä huimauksesta. No kaikkea sitä nyt tulee elämän mukana.

Opiskelut on nyt retuperällä, joten täytyy ottaa nyt itseä niskasta kiinni ja aloittaa työnteko. Eilen sain yhteen tehtävään pohjat tehtyä ja toisen kurssin tehtävää lueskelen aina iltaisin ja koetan päättää minkä kolmesta vaihtoehdosta ottaisin. Hitaasti etenee ja ruotsin kurssi on toista viikkoa myöhässä. Saan kyllä kaikki tämänhetkiset kurssit suoritettua, mutta saanko tänä vuonna kaikki suunnitellut kurssit tehtyä niin enpä tiedä, ehkä en. Paitsi jos saan tahtini kiristymään ja jätän nää sivuraiteet pois niin sitten ehkä. Mutta kun niin paljon ihania kursseja hyppii silmille ja aikaa on kuitenkin rajoitetusti ja pakolliset on tehtävä, niin ihan joka kurssille en voi osallistua.

No voikaa kaikki hyvin ja varokaa sikainfluenssaa!!

Leave a Reply